Tuunaa tyhjästä – säilytyslaatikko maitopurkista

Oletko huomannut kuinka tukevaa tekoa kartonkiset maito-, jogurtti- ja mehupurkit ovat? Ne on tehty pääasiassa yhdestä kartonkipalasta eli saumakohtia ei juurikaan ole ja liitoskohta on kiinnitetty niin tiiviisti, että minkäänlaista vuotamista ei toivottavasti tapahdu. Erilaisia elintarvikepakkauksia askarteluissa käytettäessä on tärkeää pestä ja kuivata pinnat mahdollisimman huolellisesti, etteivät ne ala haisemaan tai kasvamaan mitään ylimääräistä. Kesäkuun tuunattavana kierrätysmateriaalina inspiroiduinkin kartonkisesta maitopurkista. Tämän postauksen säilytyslaatikkoon tarvitsin yhden maitopurkin, pari sivua sanomalehteä, sakset, siveltimen, vesiliimaseoksen (Eri Keeper) ja alustan, jonka päällä liimailin.

Aluksi valmistelin säilytyslaatikkoon tarvitsemani materiaalit. Pesin ja kuivasin maitopurkin tarkasti ja liimasin kaatoaukon tiukasti kiinni. Leikkasin purkin yhden sivun kokonaan auki ja revin sanomalehdestä noin postimerkin kokoisia palasia. Valitsin sanomalehdestä sivut, joissa oli pelkästään tekstiä, koska halusin säilytyslaatikosta mahdollisimman neutraalin värisen ja kuviollisen.

Valmistelujen jälkeen aloitin liimaamaan sanomalehden palasia leikatun reunan ympäri. Yksi kerros riitti yllättävän hyvin peittämään purkin kuvat ja tekstit. Liimatessa purkin kuviot kuultavat vielä lävitse, mutta sanomalehden ja liiman täysin kuivuttua mitään ei enää näy. Seuraavaksi jatkoin palojen liimaamista purkin sivuihin, kiinnittäen niitä sivuttain, limittäin, lomittain sekalaisessa järjestyksessä. Pyrin liimaamaan palat mahdollisimman kiinni toisiinsa ja vielä siveltimellä levittämään liimakerroksen paperin päälle.

Kaikki purkin ulkopuolen sivut liimattuani halusin päällystää sanomalehden palasilla myös purkin sisuksen. Mahdollisimman huolellisesti liimailin paloja päällekäin, ettei purkin valkoista pintaa jäisi näkyviin. Kartonkipakkauksen päällystämiseen voi käyttää oikeastaan ihan mitä tahansa; sanoma- ja aikakauslehteä, askartelu- ja koristepapereita, servettejä, tapettia, kangasta… Vain mielikuvitus rajana.

Maitopurkista tehtyä säilytyslaatikkoa voi käyttää esimerkiksi kynien tai pöydällä olevien tuunaustarpeiden kuten tarrojen ja teippien säilyttämiseen. Tällainen säilytyslaatikko onkin helppo ja kevyt siirtää paikasta toiseen ja nostaa tarvittaessa kokonaan pois tieltä.

Olisi kiva lukea kartonkipakkausten tuunauskokemuksistasi ja keskustella aiheesta ryhmän puolella. Myös ideoita heinäkuun tuunattavasta materiaalista otan enemmän kuin mielelläni vastaan. Tuunaa tyhjästä on kerran kuukaudessa ilmestyvä blogipostaus, jossa kokeilen askarrella asioita arkisista kotoa löytyvistä kierrätettävistä materiaaleista. Aiemmat kierrätysaskartelupostaukseni löydät täältä.

Terkuin Aliisa

Sadan päivän haaste

Helmikuun alkupuolella luin jostakin Instagram-julkaisusta #the100dayproject-haasteesta. Sen ideana oli tehdä jotain luovaa sadan päivän ajan, julkaista tuotos Instassa ja tehdä taiteellisesta toiminnasta päivittäinen rutiini. Hetken mietittyäni päätin osallistua. Toteutustavakseni valitsin ATC-kortin kokoiset pohjat, jotka koristelisin eri tavoin ja liittäisin yhteen saranarenkailla. Päätin leimailla jokaiseen korttiin myös jonkin sanan. 13.2.2022 tein haasteen ensimmäisen kortin, jonka sana oli ”kesken”.

Jossain vaiheessa päätin, että tekisin aina 25 korttia yhdellä kielellä ja sitten siirtyisin vaihtelun vuoksi toiseen. Koska olen kiinnostunut suomen sukukielistä, oli helppo valita suomen jälkeen seuraavaksi kieleksi viro, jota olen opiskellut pääaineenani. Yritin keksiä aina välillä jotain uusia tekniikoita, kuten kortissa ”võrk” (verkko), jossa ompelin nylonlangasta tähtimäisen verkkokuvion ympyrälävistäjällä tekemääni reikään. Kortista tulikin yksi suosikeistani. Kuitenkin huomasin jo melko alkuvaiheessa, että olen löytänyt oman juttuni, jota toistan – teen ennen muuta värikkäitä töitä, tykkään töpöttää pohjat akryylimaaleilla ja käyttää maalikyniä sekä vesivärejä.

Noin kolmenkymmenen kortin jälkeen haasteen mielekkyys alkoi epäilyttää. Sata päivää on hurjan pitkä aika. Rutiini alkoi kuitenkin muodostua. Tein kortin yleensä illalla ja julkaisin kuvan Instagramissa seuraavana päivänä. Sain joitakin seuraajia, jotka kannustivat ja kommentoivat kuvieni alle, sillä olikin todella suuri merkitys, että jaksoin jatkaa.

Viron jälkeen valitsin uudeksi kieleksi pohjoissaamen, jota yritän epätoivoisesti itseopiskella. Nyt kokeilin perunapainantaa kortissa ”áhkku” (isoäiti) ja kollaasitekniikkaa kortissa ”giehta” (käsi). Viimeiset 25 korttia tein vatjan kielellä, joka on lähes sukupuuttoon kuollut kieli. Sillä on tällä hetkellä maailmassa jäljellä enää muutama puhuja. Tein kortin, jossa oli kolmiulotteisia elementtejä: ”naizikko” (nainen), ja löysin alkoholimusteiden ihanuuden, kuten näkyy haasteen vihonviimeisessä kortissa ”lõppu” (loppu).

Sadan päivän haasteen aikana tunnelmat vaihtelivat alun innostuksesta turhautumiseen ja lopun voitonriemuun. Tätä ennen kaikki lyhyemmätkin luovuushaasteet olivat jääneet minulta kesken. Sadannen kortin sain valmiiksi 23.5.2022. Vannoin, etten tekisi vähään aikaan mitään ATC-kortin kokoista, mutta niin vain väkersin samantien kolme ATC:tä Kalenterimanian Kässäfestareiden vaihtoon! Ehkä luovasta toiminnasta tuli tosiaankin tapa? Nyt on kuitenkin tunne, etten ainakaan vähään aikaan näin mittavaan haasteeseen ryhdy.

Instagramista löytyy tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa julkaisua hashtagilla #the100dayproject. Monet ovat tehneet kuvataidetta eri tavoin, mutta joku on esimerkiksi virkannut nukkekodin sängynpeitettä, toinen kirjonut ja kolmas soittanut joka päivä kappaleen ukulelella. Yksi hullunhauskimmista projekteista on ollut tilillä @jarosmutna – tekijä on julkaissut sadan päivän ajan kuvan rinkelistä (pretzel) hyvin luovalla tavalla toteutettuna!

Kaikki omat haastekuvani löytyvät Instan tililtä @saksetjamaalia sekä hashtagilla #the100dayprojectkatja.

– Katja