Searching for "vesivärit"

Inspiraationa kirja – Nanna

Postauksessa näkyvä muistikirja ja vesivärit  on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Tämänkertaisessa haastepostaus-sarjassa inspiroidutaan itselle merkityksellisestä kirjasta. Olen äärettömän huono lukemaan kirjoja. Elämäni aikana olen saanut luettua vain muutaman kirjan, ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Pohdin pitkään mikä kirja on sellainen, joka kerta toisensa jälkeen herättää minussa voimakkaita tunteita. Lopulta päätös syntyi kuin itsestään.

Valitsin kirjaksi Salla Simukan esikoisteoksen Kun enkelit katsovat muualle. Löysin kirjan 15-vuotiaana kierrellessäni kirjaston nuortenosastoa. Silmiini osui kansi jota koristi herkkä vanhoista kiiltokuvista tuttu enkeli, jonka muistin nähneeni äidin kiiltokuvakokoelmissa.

Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja sen jatko-osa Minuuttivalssi pari vuotta myöhemmin. Kirjat kertovat kahden tytön kauniin ja rehellisen rakkaustarinan. Pidän kirjoissa siitä, miten tarkasti siinä kuvataan nuorten tyttöjen kasvua ja kipuilua omien tunteiden kanssa. Sitä mikä rakentaa sinusta sinut. Vaikka kirjat ovat kirjoitettu melkein 20 vuotta sitten, on niiden sanoma yhä äärimmäisen ajankohtainen. Ilman tarinaa Kirsikasta ja Susannasta, en minä olisi minä. Ennenkaikkea kirjat ovat osoitus rohkeudesta rakastaa. Niiden avulla myös minä uskalsin rakastaa.

Lähdin toteuttamaan sivua uuteen runokirjaani. Oli alusta saakka selvää, että halusin tuoda työhöni sen saman herkkyyden, mikä alkuperäisen kirjan kannessa oli. Kirjan tekstissä mainitaan usein miten pilven reunalta kaksi enkeliä seuraa tyttöjen matkaa lukiosta aikuisuuden kynnykselle. Halusin ehdottomasti tuoda tämän jollain tapaa esiin. Onneksi Kalenterimanian Facebook -ryhmästä löytyi kalenterikaveri jonka varastoista sain etsimäni enkelikiiltokuvan.

Maalasin sivun alareunaan muhkean pilven jonka reunalla kaksi hiharatukkaista kiiltokuvien enkeliä katsovat mietteissään muualle. Kuvan yläpuolle kirjoitin kirjan alussa olevan runon, joka on kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle edelleen hyvin tärkeä. Lopputulos on yksinkertainen, kaunis ja herkkä – ihan kuin muistoissani kirjan kansikin.

Olen teininä lukenut kirjat useita kertoja uudelleen. Oli hetkiä, kun ne olivat minulla aina lainassa. Näin aikuisena en ole lukenut niitä vielä kertaakaan, vaikka kirjojen yhdistetty uusintapainos on ollut hyllyssäsi jo hyvän aikaan. Tämän postauksen myötä päätin ottaa kesätavoitteeksini lukea kirjat uudelleen.

Kurkkaa aiemmat inspiroivat kirjapostaukset tästä Milja, Inka, Piia, Laura, Mirppu ja Suvi.

bisous Nanna

Tyylitön tyyli

Moikka, muruset! Mikä on sinun tyylisi? Mitkä ovat lempivärisi? Mitä ilman et tulisi toimeen? Valitettavasti minun on ohitettava nämä kysymykset. Ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, ei selkeää lempiväriä eikä tarviketta, jota ilman en voisi koristella kalenteriani. Kalenteriakaan ei ole pakko olla, koska sen voi tehdä itse. Tänä vuonna käytössäni on standard-kokoinen Traveler’s notebook, ensi vuodesta en vielä tiedä. Kalenterielämäni on vailla selkeitä suunnitelmia, eivätkä ne pienetkään aina toteudu tai toimi. Onko se huono asia, säälittävä puute minussa, merkki huonommuudesta? Ehkä jonkun mielestä, mutta itse näen sen rikkautena.

Olen tyytyväinen siihen, ettei tyylittömyydessäni ole rajoja. Voin vaihtaa näkymän täysin erilaiseksi milloin tahansa. Toki myös toistan itseäni käyttämällä samoja materiaaleja useaan kertaan. Tänä vuonna olen päättänyt kuukausille omat värit, kyseessä on siis epänormaali suunnitelmallisuus. Tammikuu oli ruskea, helmikuu sininen, maaliskuu vihreä ja huhtikuu lila. Kuluva toukokuu on keltainen. Kesäkuusta tulee turkoosi, tosin sen voin vielä vaihtaa, kuten koko loppuvuoden. Kuukausi- ja viikkopohjissa on siis tuota määrättyä väriä, mutta se ei esiinny täysin samalla tavalla.

Washiteippejä käytän reunustamaan sivuja sekä jaottelemaan päiviä tai asioita. Tarroja käytän enimmäkseen palkinnoksi arkipäivän askareista, jos muistan. Nyt, kun kodin ulkopuoliset aktiviteetit ovat todella vähäiset, näytän tiskaavan paljon. Löysin viime viikolla vanhan tarrakätkön ja lätkin sieltä itse tulostettuja tarroja sivulle ihan vain siksi, että löysin ne. Ei siihen siis ollut mitään suunnitelmaa. Sivusta tuli omasta mielestäni ihan mukavan näköinen. Olen varsin vähän viehättynyt tarroihin, vaikka minulla niitä onkin, washiteippejä omistan sen sijaan omituisen runsaan määrän.

Varsinaisia, kalenterituunaukseen suunniteltuja, tarvikkeita minulla ei ole paljon. Kaikkea muuta askartelutarviketta löytyy sitten sitäkin enemmän. Korttien tekemisessä, art journalissa ja mixed mediassa käytettävää tavaraa pursuilee joka paikassa. Yleensä se, jota etsin, on hukassa. Käytän kalenterissani siis varsin sekalaisia tuunaustarvikkeita. Leimamusteet, leimat, sapluunat, kynät, vesivärit, vanhat kirjan sivut, lehdistä leikatut kuvat ja sanat jne. ovat käyttökelpoisia myös kalenterin tuunaamisessa. Viime aikoina erityisesti kartonkileikkeet (die cuts) ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteina. Myönnän, että olen ostellut paljon kaikenlaista, mutta siitä huolimatta olen käyttänyt myös esim. kierrätysmateriaalia ja ystäviltä saatuja juttuja. Ajatus siitä, että piirtäisin itse koristeita, on tosin alkanut kiehtoa kovasti. On siis mahdollista, että kartonkileikkeet saavat väistyä kohta laatikkoon kynien tieltä odottelemaan parempia aikoja, vaikka suihkevärit voisivat olla toinen vaihtoehto.

Ihailen kalenterinäkymiä, joissa näkyy selkeä tyyli! Sellaiseen harmoniseen kokonaisuuteen en varmaan koskaan pysty itse, sillä vaikka alku olisi hieno, lisään siihen kuitenkin jotain tyyliin kuulumatonta. Onko tämä hyppelevä ja rönsyilevä, aivottomalta vaikuttava tyylittömyys puute vai rikkaus? Minulle se on arkipäivää, rentoutumista, hauskanpitoa, pään nollausta eli tätä juuri sillä tuunauksen hetkellä elettävää elämää.
Olen sellainen kuin kalenterinikin!

Leena