Searching for "kalenterirauha"

Minä ja minun kalenterikaaokseni

Oon aina ollut luova, askartelija. Äitini sanoin oon semmonen taivaanrannanmaalari. Jo lapsena mun lempparikauppoja oli Tiimari ja Suomalainen kirjakauppa. Muistan, kun aina Tiimarissa kiertelin ympäriinsä ja ostin ihania tarroja, kyniä ja vihkoja. Se oli mun kokokohta aina shoppailureissulla. Viime vuosina oon ollut ihan hukassa askartelemisen suhteen. Hirveästi on tehnyt mieli jotain tehdä, mutta aina se sama, että ”Mitä?”. Tarroja kertyi varastoon, samaten erilaisia vihkoja. Tarrat odottivat avaamista ja vihkot ammottivat tyhjyyttään. Kova mieliteko tehdä jotain, mutta mitä. Sitten tapahtui se käännös ja törmäsin Kalenterimaniaan. Liityin Facebook-ryhmään välittömästi ja inspiroiduin heti. Tiesin, että tää on sitä mitä mä oikeasti haluan tehdä ja toteuttaa. Se palava halu askarrella jotain oli selätetty.

Aluksi seurasin ryhmää hiljaa sivusta, kaikki termit kuulostivat niin omituisilta. Oli aivan ihania kalentereita, upeita koristeluita, ihania art journal -maalauksia… Halusin itsekkin päästä nopeasti kalenterituunaukseen mukaan ja aloitin itse bujoilusta. Kävin ostamassa alle euron maksavan mustan ruutuvihon ja muutamia erilaisia tarroja ja die cutseja. Homma kuitenkin alkoi tökkimään aika alussa, koska välineet oli niin surkeat. Seuraavaksi menin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen pistesivuisen bujovihkosen. Siihen bujoilin muutaman kuukauden, mutta sitten kyllästyin ja tuunaaminen jäi. Taas seurasin sivusta muita tekemättä itse mitään. Mulla ei ollut edes valmista ’oikeaa’ kalenteria enkä edes aluksi osannut ajatella sitä, että tuunaisin myös semmoista. Bujoilun ymmärsin paremmin. Minulla kuitenkin oli tuhansia ideoita päässä, mutta ei rahaa toteuttaa niitä, eikä myöskään osaamista sanastoa ajatellen.

Osallistuin arvontaan, josta voisi saada itselleen kalenterin. Ajattelin osalistua siihen, jos minulla sattuisi käymään hyvä tuuri. Ja tuuri minulle kävikin, voitin itselleni Glitterin personal-kokoisen kalenterin. Sain kalenterin mukana ison paketillisen tuunaustavaraa. Teippejä, tarroja, klemmareita… Kaikkea. Ja sitten se oli menoa taas. Aloitin tuunaamisen välittömästi kalenteriin, ja se tuntui niin hyvältä. Paljon paremmalta kuin bujoilu koskaan. Jotenkin helpommalta ja huolettomammalta. Kävin kymmeniä kertoja päivän aikana silittelemässä ja selailemassa kalenteria, ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä. Samoihin aikoihin myös aktivoiduin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä, sillä minulla oli satoja kysymyksiä mitä ja miksi ja miten. Useamman kuukauden olin kalenterirauhassa, omassa kuplassani.

Varovasti ajatukset alkoivat harhailla eikä kalenteri enää tuntunut riittävän minulle. Rupesin tutkimaan eri vaihtoehtoja ja päädyin Carpe Diemin pariin. Tiesin heti, että minun on saatava heidän personal-kokoinen planneri. Sain kalenterin tilattua, mutta rauhaa en saanut. Keksin, että minun on saatava myös kalenteri jota on helpompi kantaa mukana sekä olisi ihanaa, jos siinä olisi lompakko vielä samassa. Kohta omistin Ajaston Timex Handyn. Lompakkokalenteri jäi vaan pyörimään pitkin pöytää, ja mieleni oli edelleen levoton. Kohta jo halusin Carpe Diemin erivärisenä. Ei mennyt aikaakaan, kun vaaleanpunainen kaunokainen oli postista noudettavissa. Rauha oli saapunut ja olin hyvillä mielin. Tuunailin uutta planneria mielelläni ja olin ajatuksissa, että hänen kanssaan jatkan matkaa vuodelle 2019. Vuodenvaihde tuli ja meni ja lopulta Carpe Diem ei enää tuntunut omalta. Aloin myös pitämään vuoden alusta bujoa Project me -ajatuksella ja se on tuntunut hyvältä. Yllättävän helpolta. Rakastuin myös lettuuni (Leuchtturm1917) heti sen saavuttua.

Tuntuu, että uusi vuosi toi minulle jonkinlaisen muutoksen ja Carpe Diemin kalenteri tuntui minulle liian rauhalliselta. Liian pehmeältä ja utuiselta. Halusin jotain räväkkää. Hetken mielijohteesta omistinkin kohta jo Heidi Swappin jättikokoisen plannerin. Tämä ei missään vaiheessa tuntunut omalle. Kalenteria oli vaikea tuunailla. Ennen kuin se edes kerkesi kotiutua, olin jo myynyt sen eteenpäin. Tilalle tilasin myöskin hetken mielijohteesta toisenlaisen Heidi Swappin. Ihanan pinkin glitterikantisen ja personal-kokoisen. Kalenteri saapui minulle reilu viikko sitten, mutta pahaksi onnekseni huomasin sen olevan heti rikki. Uutta vastaavaa odotan saapuvaksi, mutta siis tilanne on nyt se, että minulla on miljoonia asioita ja kaikkia niitä nyt vain säilytän päässäni. Kaiken tämän sähläämisen ja rauhattomuuden keskellä minulla ei siis ole viikkoon ollut mitään kalenteria. Ei mitään.

Melkeimpä jo ajattelen niin, että oli kohtalon ivaa, että uusin kalenteri oli rikki, ja että minun täytyisi tästä nyt oppia jotain ja opetella olemaan johonkin tyytyväinen. En tiedä. Tilanne on nyt siis se että kalenterirauha on tiessään, kun minulla ei edes ole sitä tällä hetkellä. Tätä kirjottaessa huomaan miten olen ahminut itselleni kaiken heti enkä ole malttanut yhtään odotella. Mutta sitähän tämä on parhaimmillaan, maniaa. Kalenterimaniaa.

-Laura K

Inka ja kalenterimania, alkaen 2016

En hyvään toviin keksinyt mistä kirjoittaisin tänä maanantaina. Pohdin mistä en olisi jo ehtinyt Kalenterimania-vuosieni aika kirjoittaa? Olen kirjoittanut haastepostauksia, plan with Inka-postauksia, ajatuksia kalenterimanian vaikutuksista elämääni, diy-postauksia.. Olen jopa haastatellut parempaa puoliskoani harrastuksen tiimoilta – kahdesti! Jäin jumiin miettimään sitä, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä keksisin, kunnes hyväksyin sen että tähän väliin en uudelleen keksittyä pyörää taitaisi hatustani taikoa. Joten jospa keskittyisinkin siihen, mitä kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja mitä kaikkea olen ehtinyt kokeilemaan harrastusmielessä?

Kaivoin ennen tämän postauksen napputelemisen aloitusta esiin ensiesittäytymiseni täällä blogissa, syyskuulta 2016. 2016, herraisä sentään. Melkolailla on ehtinyt tapahtua sitten tuon postauksen, mutta useat tuolloin kirjoittamani faktat pitävät myös yhä paikkansa. Saman katon alla asuu edelleen sama mies sekä 3 käärmettä, katto vain on vaihtunut omakotitalon harjakatoksi ja asukkaita on ilmaantunut lisää yhden liskon ja koiran verran. Suosikkijuttujen listalla keikkuvat edelleen samoina vuoteen 2016 verraten Kalenterimania (daa), pokémonit ja kaalilaatikko. Mitä virkkaamiseen taas tulee, en taida edes tietää missä virkkuukoukkuni tällä hetkellä on..

Tuon postauksen kuvissa näkyvä kalenteri on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää allekirjoittaneen omistuksessa. Perhepiirissä tuo vaaleanpunainen kiinanihme pysyi kumminkin, kun se muutti äitini luo muistaakseni 2017 alkuvuodesta. Kalenterin lisäksi kuvissa huomiota kiinnitti korvanlehtien venytyksien ja poskieni koko – korviksien halkaisijasta on nimittäin lähtenyt yli sentti pois, poskista ei valitettavasti voi sanoa samaa.. Mutta samaksi hörhöksi tunnistan kyllä tuonkin Inkan kuin sen joka kurkkii peilistä tänäpäivänä, ja hymyily kalentereiden parissa irtoaa ihan samaan tapaan – jollei jopa hieman leveämmin – katsokaa vaikka!

En uskalla vannoa muistanko kaikki tuota vaaleanpunaista söpöläistä seuranneet kalenterini, saatikka niiden kronologista järjestystä elämässäni, mutta ainakin ne parhaat palat. Heidi Swappilta on minun elämääni jättäneet jälkensä Memory Planner sekä Traveler’s Notebook, Mambilta Choose Joy Every Day-kantinen Classic Happy Planner & Websters Pagesilta minttuinen Traveler’s Notebook. Ajaston valikoimasta olen tutustunut aikanaan Doodleen, ja uudemmista Planner-muistikirjaan sekä harmaaseen versioon Arkista. Huh, onhan ollut monia kalentereita matkalla nyt vallitsevaan kohtalaisen vakaaseen kalenterirauhaan!

Mikä sitten onkaan tilanne tällä hetkellä kalenterirepertuaarissani? Tällä hetkellä on käytössä kolmen kopla opuksia, kaksi kalenterikäytössä ja yksi art journalina. Ainoalta yhteistyössä saatu Aura on käytössä bullet journalina, ja art journalia toteutan Kalenterimanian alkuhuumassa Ikeasta ostettuun tyhjä-sivuiseen vihkoon. Perinteisin kolmesta kalenteri-asiastani on Tigerista ostetut rengaskannet, ja niiden sisään kätkettynä on Vihkokaupalta ostetut kotimaiset StellaPapersin viikkosivut. Art Journal on tällä hetkellä ehkä se, joka inspiroi ja kutsuu pariinsa kaikista eniten, vaikka hyvin tasavertaisen ihania ovat kyllä kaikki kolme kaunokaistani. Vaikkakaan art journal ei kyllä päälle päin ole kovin komia – vielä!

Paljon on mahtunut matkaan kalenterimaanikkona, ja toivottavasti vielä paljon enemmän tulee mahtumaan. Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin kun pohtii kaikkea mitä on tapahtunut tämän upean yhteisön parissa, ja millaisia kohtaamisia toisten harrastajien kanssa on saanut kokea. Rakkautta ja kalenterimaniaa!

♥, Inka