Hyvää ja toivottavasti aurinkoista heinäkuun huomenta. Sain toukokuun lopussa yllätyspussin Suomen Taidetarvikkeelta, jonka ryhmän huoneessa sitten availin. Sisältö oli siis minulle aivan yhtä suuri yllätys kuin kaikille muillekin. Se piti sisällään Himin vesivärit, erillisen lehtiön vesiväripaperia ja vihreän wink of stella- glitter brush penin. Maalailin jo silloin vähän isomman kuvan heti huoneessa, eikä vesivärit ole senkään jälkeen jäänyt käyttämättömiksi. Pehmeästi levittyvät värit onkin ollut oikein mukava lisä maalaus hetkiin.
Mietin jo heti alkuun miten kätevä olisi yrittää näillä maalailla ulkona niin, että kannessa on paperi teipattuna. Mitä mahdollisuuksia! Mitä itse vesiväreihin tulee, on Himin värit todella kirkkaita ja pigmenttisiä. Mukana tuleva vesisäiliösivellin on loistava ulkona maalaamiseen.
Hassusta sattumuksesta äiti salakavalasti ottikin kuvan minusta rennosti maalauspuuhissa, kun olin heillä kyläilemässä. Jaan sen tuossa yllä teidän kanssa ja voin vaan sanoa, että rennompaa maalaushetkeä saa hakea. Kesäisin minun taiteilut yleensä koostuu pienistä maalauksista tai piirroksista, joko kesävihkoon tai mökkikirjaan. Siksi tein nyt tällaisiä pieniä luontokuvia liitettäväksi minun kesävihkon väliin antamaan lisää kirjoitustilaa.
Tämä pieni kuva esimerkiksi on maalailtu Helsinki-Porvoo välille sijoittuvasta pellosta. Suunnitelmissa on pyöräilymatka Porvooseen, joten halusin liittää jo entuudestaan löytyvän muiston paperille. Maalailin myös pari rantakuvaa mökiltä, jotka ajattelin liittää vielä juhannus viikon muistojen kohdalle.
Koska kesä on niin kiireistä ulkonanotkumisaikaa, on mukava kun voi mukana kuljettaa maalausboksia inspiraation yllättäen iskiessä. Mukavia maalaushetkiä, ja jaan lisää pieniä maalauksia ryhmässä kun niitä taas syntyy.
Viime viikolla alkoi ylläpidon uusi haastepostaussarja, jossa pääsette kurkkaamaan hieman kulisseihin ja näette millaisissa tiloissa kukin meistä tekee taikojaan. Odotan itsekin innolla, millaisia ratkaisuja muut ovat kehitelleet ja mahdollisesti sitä, löydänkö uutta inspiraatiota säilytysratkaisuihin.
Oma tuunaustilani on jo hieman päälle 1,5 vuotta ollut vaatehuoneessamme (tai kuten sanon, minun huoneessani), kun muutimme kerrostalosta omakotitaloon. Esittelinkin sen hetkistä projektia vuosi sitten toukokuussa, mutta muutoksia on tämän jälkeen tullut yhtä sun toista. Esimerkiksi pihaamme varjostanut jättimäinen kuusi on saatu kaadettua ja työhuoneeseeni tulvii luonnonvaloa, mikä on super ihanaa.
Työpöytänäni toimii edelleen ilmaiseksi nettikirpparilta bongattu, jo elämää nähnyt, työpöytä. Kun kulumaa on pöydässä ollut jo valmiina, en ole ollut niin tarkka siitä, miten suojaan jokaisen nurkan, kun nappaan maalit esiin. Muutamat lisätahrat pöydän pinta onkin saanut, mutta se ei minua kauheammin haittaa. Lähtökohtaisesti teenkin A3-kokoisen leikkuualustan päällä kaiken, mutta tavarat levittyvät varsin nopeasti koko pöydän pinta-alalle. Haaveena olisi päivittää alusta lasiseen, mutta toistaiseksi tämä ajaa varsin hyvin asiansa.
Tilaahan pöydällä ei ole mitenkään valtavasti, varsinkin kun lisäsin pöydän kulmaan näyttötasoksi tarkoitetun ”hylly”viritelmän. Taso kuitenkin mahdollisti ennen kaapissa lojuneiden kalligrafiakirjojeni saamisen esille, jonka lisäksi muutama muistikirja sujahti tyhjään tilaan sopivasti. Päällä onkin siveltimeni ja viivoittimet, helposti saatavilla. Kuvan kissa (taikka sisaruksensa) on usein myös menossa mukana vaikka väkisin, kuten tälläkin kertaa kuvia ottaessani.
Seinällä olevat tangot on hommattu Ikean keittiöosastolta ja tuovat kivasti lisäulottuvuutta, vaikka eivät niinkään lisää säilytystilaa. Pussukassa majailee tämän hetken käytössä olevat kalenterit sekä lukulettu, josta ne ovat nopeasti saatavilla. Kukkaruukkuihin olen laittanut eniten käytettyjä kyniä, mutta pitäisi varmaan jossain vaiheessa hommata jonkin sortin vaakasäilytysjärjestelmä näille. Varsinkin Gelly Rollit tuntuivat suuttuneen, kun säilytin niitä alkuun korkki ylöspäin. Ehkä siinä vaiheessa siirrän muutaman viherkasvin lisää seinälle roikkumaan.
Verrattuna viime kertaan, korvasin mustan vetolaatikostoni korkeammalla Alex laatikostolla. Minulla on suurimmaksi osaksi laatikoissa vielä erillisiä pienempiä astioita, joilla olen yrittänyt saada jonkin sortin järjestystä aikaan. Laatikostosta löytyy mm. leimasinmusteet ja -välineet, leimasimet, kalligrafiamusteet, akryylimaalit, akryylitussit ja sabluunat omista vetolaatikoistaan. Muutama laatikosto on valitettavasti super kaoottinen, koska kaikelle ei vieläkään ole löytynyt ihan omaa paikkaansa.
Työpöytäni laatikoista löytyy puolestaan lisää värejä: guassit, vesivärit, Brushot, puuvärikynät ja vahaliidut. Ylimpään laatikkoon olen laittanut rei’ittimet (kyllä, monikossa), paperia ja kyniä sekä muuta pientä, jotka ovat useasti käytössä ja istuessa kätevä napata käyttöön. Alimmasta löytyy kuumailmapuhallin, Dymo ja vaihtoja varten kirjekuoria. Myös näissä vetolaatikoissa on pienemmät lokerot sisällä, jotta edes jonkin sortin järjestys pysyisi yllä.
Minulla on myös käytössä Ikean Råskog-tarjoiluvaunu, jossa kulkee kätevästi kaikki tarvittava. Suurin osa tarroistani on ylimmällä tasolla A5 koon kansioissa ja Mambin sekä Tim Holtzin tarrakirjat pysyvät näppärästi ojennuksessa lautastelineen avulla. Keskitasolta löytyy niin ikään lisää tarroja ja washisampleja. Alimmalla tasolla on puolestaan washini, joita on kertynyt ihan luvattoman iso määrä ottaen huomioon kuinka vähän niitä olen loppujen lopuksi käyttänyt. Osa washeista on kätevässä ompelurasiassa ja osa päällekkäin pinottavissa laatikoissa.
Vaikka tuntuu siltä, että minulla on säilytystilaa vaikka ja kuinka, työpöytäni elää yleensä isossa kaaoksessa. Osa tavaroistani on edelleen muutamalla vaatekaapista varastetulla hyllyllä (esimerkiksi laminointikone veisi ihan liikaa tilaa työpöydällä). Tavaranpaljous on varmasti osasyynä sille, etteivät askarteluvälineeni pysy järjestyksessä sitten millään. Tai se, etten vain saa laitettua koskaan tavaroita heti paikoilleen. Oli miten oli, työtilani etsii edelleen sitä ”täydellistä” muotoaan ja tulee varmasti vielä tässä muuttumaan tarpeideni mukaisesti. Mutta muistellessani, millaisissa tiloissa vielä pari vuotta sitten tuunailin, on pakko sanoa, että asiat ovat nyt suhteellisen hyvin.
