Kalenterimania

Postauksen kalenteri on saatu yhteistyössä Metsän Ajan kanssa.

Sain viime vuoden lopulla käsiini tämän vuoden ihanan Metsän Aika -kalenterin. Tuolloin olin hyvin innoissani päästessäni tutustumaan tuohon upeaan, luonnonläheiseen kalenteriin enkä millään malttanut odottaa voivani ottaa sen tämän vuoden alussa käyttöön. Kaikki tammikuussa aloittamani kalenterit eivät suinkaan ole pysyneet aina mukana näin pitkälle vuotta, mutta tämän kohdalla voin ylpeänä ilmoittaa käyttäväni sitä edelleen.

Kalenterissa oli minulle ennestään suhteellisen vieras viikkonäkymä, joten en osannut yhtään ajatella, miten tulisimme sen kanssa toimeen. Hyvin nopeasti päätin luopua ajatuksesta käyttää orjallisesti päiväruutujen reunoissa olevia kellonaikoja tai ylipäätään noudattaa kauhean tarkasti päiväsarakkeiden rajoja. Minä kun satun olemaan vähän rönsyilevä ja suurpiirteinen ihminen, joten kauhean pikkutarkka ja säntillinen kalenterikoristelu olisi tuntunut hyvin vieraalta. Lisäksi koen sen antavan mukavasti luovuudelle tilaa, kun ei liian tarkkaan mieti, voiko esimerkiksi joku tarra mennä toisen päivän puolelle.

Olen kokenut helpommaksi tehdä jonkinlaisen aukeamapohjan valmiiksi ja täydentää sitä aina sitä mukaa, kun viikolle ilmestyy lisää merkintöjä. Olen myös huomannut noudattavani tämän kalenterin kanssa suhteellisen runsasta koristelutyyliä ja valkoisia tyhjiä kohtia aukeamille näin ollen ei juurikaan jää. Sivureunassa olevaa pystysaraketta olen hyödyntänyt vaihtelevasti. Joskus siihen on saattanut ilmestyä muistiinpanoja tai ostoslistaa, joskus taas olen peittänyt sen kokonaan esimerkiksi tarroilla. Toisinaan taas se on vain jäänyt tyhjäksi kokonaan. Samaten on käynyt alareunan viivoitetulle osiolle. Jos en keksi siihen mitään täytettä, annan sen olla tyhjänä. Alussa tämä häiritsi minua kovasti, koska haluaisin olla se ihminen, jonka kalenterisivut ovat täynnä tekstiä, täynnä elämää ja tapahtumia. Aina toisinaan olenkin, mutta huomasin hyvin nopeasti, että eivät ne sivut pakottamalla täyty, joten päätin olla stressaamatta asiasta ja mennä täysin fiilispohjalta.

Fiilistelyyn tämä kalenteri sopiikin täydellisesti. En vain meinaa saada tarpeekseni ihanista metsäaiheisista kuvituksista, joita kalenteri on pullollaan. Ne ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että palaan aina välillä oikein erikseen ihastelemaan niitä ja lukemaan niiden ohessa olevia tekstejä. Kalenterin kaunis ulkonäkö onkin varmaan yksi iso tekijä siinä, miksi olen pysynyt sen parissa näin kauan. Se on ihan käsittämättömän inspiroiva.

Luulen, että inspiraatio herää vielä enemmän syksyä kohti mentäessä. Syksy on aina ollut minun mielestäni niin sanotusti parasta kalenteriaikaa, koska syksyn värit ja tunnelma herättävät minussa jotain sellaista, mitä muut vuodenajat eivät. Vaikka toisaalta olen myös sillä kannalla, että jokaisessa vuodenajassa on oma tunnelmansa.

Päätin tämän postauksen kunniaksi (ja aivan liian pitkään kestäneen maalaustauon selättääkseni) kokeilla, miten Metsän Aika -kalenterin sivut kestävät vesivärejä. Maalasin muutaman hyvin yksinkertaisen puurykelmän eri sävyisillä vihreillä ja odotin hieman kauhuissanikin, miten kalenterin sivut reagoivat. Ilokseni huomasin, että vesivärit eivät tulleet läpi juuri lainkaan. Jos olisin innostunut lotraamaan vedellä oikein kunnolla, olisi tilanne toki voinut olla toinen, mutta ainakin tämä kokeilu oli varsin onnistunut sen suhteen. Luulenpa, että tästä rohkaistuneena vesivärejä tullaan näkemään tämän kalenterin sivuilla jatkossa useamminkin.

Kaiken kaikkiaan olen ollut niin tyytyväinen tähän kalenteriin, että harkitsen vakavasti sen hankkimista itselleni myös ensi vuodeksi.

-Carita

Tervetuloa mun kalenteritaikojen alkulähteelle, työpöytäni ääreen! Tällä kertaa postaussarjassa päästään kurkkimaan, missä ylläpitäjät tuunaavat ja millaiset työtilat kalenteritaikojen taikomiseen on.

Oma työtilani on pieni soppi olohuoneessamme ja miehen tietokonepöytä on hyllykön toisella puolella, joten olemme ikään kuin vastakkain touhutessamme omiamme. Työpöytänä toimii ihana sininen pöytä, joka on matkannut miehen mukana (ja toimi tavatessamme hänen ruokapöytänään). Pöydän laatikot ovat yhtä syvät kuin pöytä itse, joten säilytystilaa on sitä kautta kivasti. Pöydän laatikoissa on säilytyksessä niin tarvikkeita kuin tehtäväkirjoja ja papereitakin.

Työpisteeni vasemmassa laidassa on säilytystilaa Ikean hyllyn avulla. Ylemmällä hyllyllä on vihkoja, muistikirjoja ja tarroja. Alemmalla hyllyllä säilytän teippejä ja tietysti siltä löytyy myös lisää tarroja. Mielestäni nämä tarvikkeet ovat hyllyltä helposti otettavissa ja käden ulottuvilla. Syvähköt hyllyt on toiselta puolelta täynnä kirjoja, joten askartelutarpeisto ei näy hyllykön toiselle puolelle.

Oikealla puolella on ihana Råskog-vaunu, joka pitää sisällään vanhoja kalentereita, vesivärit ja papereita askartelua varten. Vaunun ylimmällä hyllyllä on sekalaisia tarvikkeita niin Instax Mini -kamerasta aina muutamiin papereihin, tarrakirjoihin ja kalenterikoruihin. Ylimmän hyllyn siistinä pitäminen on ollut haastavaa, sillä siihen on liiankin helppoa kasata tarvikkeita. Hyllyköstä vaunun takaa löytyvät klemmarit, siveltimet, kirjekuoret ja muutamia erinäisiä muistikirjoja, joita olen säilyttänyt. Vaunun edestä löytyy myös Ikeasta löytynyt hyllykkö, tai oikeastaan puolet hyllyköstä, jonka päällä ovat laatikoissaan leimasintarvikkeet, lehtileikkeet ja diecutsit. Hyllykön alin hylly on pyhitetty kirjoille, joita voin käyttää kalenteriaskartelussa.

Pöydältä löytyy säilytyskokonaisuus, jonka sisältö vaihtelee inspiraation mukaan. Pääasiassa sieltä löytyvät kortit, tyhjät paperit, haaveilukartat ja sekalainen setti tarroja sekä muistikirjoja. Kuvausteline ja -valo löytyvät myös pöydältä, sillä ne ovat tällöin kokoajan valmiina toimiin. Kynäteline on tilanjakajana toimivassa hyllykössä, mutta tähän mahtuu vain murto-osa kaikista ihanista kynistä. Telineessä on myös laatikko muistilapuille, joten ne ovat mukavasti tallessa siellä. Pöydältä löytyy myös muutamia pienempiä säilytysratkaisuja, joissa kynät, liimat sekä muutamat irtonaiset ja paikkaa vailla olevat pikku tavarat ovat sopivassa epäjärjestyksessä. Lähinnä käytössä olevat kynät kulkevat mukanani penaalissa, jotta ovat inspiraation iskiessä käden ulottuvilla.

Työpisteeni on itselleni inspiroiva, mutta aina kesken. Miten tuntuukin hankalalta pitää pöytää siistinä ja löytää jokaiselle materiaalille oma paikkansa? Itseäni häiritsevät myös jatkojohto ja siitä lähtevät johdot, mutta ne ovat tarpeellisia kuvausvalon, puhelimen ja tietokoneen akkujen lataamiseksi. Aina työpöytä ei toki ole järjestyksessä ja useimmiten täällä vallitsee hallittu kaaos, jonka uumenista etsitään niin inspiraation lähteitä kuin kadoksissa olevia materiaalejakin.

Halauksin, Terhi

Metsän Aika 2022 – Missä mennään nyt

Missä tuunaan – Terhi