Tammikuun loppua mennään, arki on hyvässä vauhdissa ja loma on enää vain haikea muisto. Okei okei, kun kirjoitan tätä, olen edelleen iloisesti lomalla. Ensi viikko kieltämättä jännittää, koska loppuvuodesta jouduin olemaan todella paljon pois töistä sairastelujen takia ja tiedän, että töissä odottaa vino pino tekemättömiä hommia. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö uusia juttuja odottaisi ihan nurkan takana. Kiitos meidän ylläpidon Emmin mulla on aikamoinen kalenteri varattuna tälle vuodelle. Hobonichi on mulle oikeasti rehellisesti ihan uusi juttu, en hypännyt sen junan kyytiin, kun se ensimmäistä kertaa puksutti Kalenterimanian läpi. Ihmettelin itsekseni raamattupaperin kiehtovuutta, mutta totesin että makunsa kullakin.
Nyt mietin vain, että onneksi Hobossani on ohut paperi, koska peruspaperilla se olisi ihan jumalaton järkäle. Ainakin vielä tässä kohtaa vuotta uskoni kalenterini toimivuuteen on järkähtämätön. Yksi selkeä kokonaisuus, joka sisältää kuukausi-, viikko- ja vielä päiväsivut! Tämä mahdollistaa työmuistiinpanojen teon, kokousmuistiinpanot, aikataulutuksen ja mikä tärkeintä, etukäteissuunnittelun. Juuri nyt minun pitäisi itseasiassa kirjoittaa lapseni tulevat partiokuviot ylös.
Uusi vuosi tuo aina mukanaan uusia kujeita, myös meidän rakkaassa Kalenterimaniassa. Tämä tarkoittaa sitä, että valitsimme ylläpidon kanssa tämän vuoden teemaksi arjen hallinnan, jota ainakin itse tarvitsen ruuhkavuosien keskellä ja paljon. Sen kunniaksi perjantaipostauksien teemaksi nousi Perjantaipäiväkirja. Jokainen meistä pääsee kirjoittelemaan ajatuksiaan päiväkirjamaisesti ja te siellä ruudun toisella puolen saatte oikeasti (toivottavasti) rehellisen kuvan meistä ja siitä, millaista arkea meidän kaikkien kotona oikeasti eletään. Omalta osaltani se ainakin on hyvin hektistä ja välillä suorastaan kaaosmaista.
Toivottavasti nähdään ryhmässä ja ihanaa vuoden alkua kaikille!
-Mira
