Kalenterimania

Traveler’s notebookiin (TN) on saatavilla paljon eri näköisia ja eri materiaaleista valmistettuja kansia, mutta niiden teko onnistuu aivan mainiosti myös itse. Tarvitset vain kansia varten kangasta ja kuminauhoja. Nämä kaksi on ne tärkeimmät, loput tarvikkeet ovat vain sitten sitä hienosäätöä. Jos tykkäät että kansissa on napakkuutta, kannattaa valita hieman jäykempi kangas tai tehdä kuten minä aion seuraavaksi tehdä eli laittaa ohut pahvi kahden kankaan väliin. Kierrätys on kansien teossa kova sana, sillä vanhat käsilaukut, nahkatakit yms. sopii kansimateriaaliksi aivan loistavasti. Itselläni on tässä puolet pöytätabletista, mikä onkin minun vinkkini sinulle. Niitä saa erittäin edullisesti ostettua yhden kappaleen ja mikä parasta ne on yleensä pintakäsitelty niin, ettei lika tartu niihin peruskankaan tavoin. Koska aion laittaa kovikkeeksi ohutta pakkauspahvia, tarvitsin myös toisen kankaan. Olen itse tykästynyt askarteluhuopaan ikään kuin vuorikankaana: on pehmeä alusta kirjoittaa ja pysyy siistinä pitemmässäkin käytössä.

Aloitan itse mittaamalla vihkojen koon ja vähän pyörittelen ja mietin, miten paljon liikkumavaraa haluan TN:ssä olevan. Itse kannan TN:n välissä kalenteria ja sen lisäksi kolmea vihkoa. Mittasin niiden paksuuden ja rajasin sen tuonne keskelle, hahmottamisen helpottamiseksi. Minulle riittää neljä kuminauhaa loistavasti, joten olisin selvinnyt kolmellakin reiällä. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi lisätä yhden, jos tarvetta tulee. Jos sinulla on jo valmiiksi hyvän kokoiset kannet, voit käyttää niitä myös muottina. Jos kuitenkin teet kannet alusta, suosittelen tekemään kopiopaperille muotin ennen itse kankaan leikkausta. Näin pystyt vaikuttamaan paremmin siihen, miten mitat käytännössä toimii. Itse myös tykkään, että toinen sivu on pitempi niin että se suojaa sisältöä laukussa ollessa. Jos se ei ole sinulla tarpeen, voit vain tehdä molemmista sivuista yhtä pitkät. Kuvassa oleva malli on A6 kokoisille vihkoille.

Jätän yläreunaan hieman enemmän ylimääräistä tilaa, koska käytän kirjoitusalustaa ja tabeja yläreunassa. Haluan että kaikki tämä jää kansien sisään suojaan. Nyt kun mallikappale on valmis, voin siirtyä itse kankaisiin. Suosittelen, että jos käytät kangasta, silittämään saumavaran ennen liimaamista tai jos et omista silitysrautaa niin voit painaa reunat esimerkiksi lusikanreunalla tasaisiksi. Tämä helpottaa liimauksen pysymistä. Kuvassa on valmiit osat ennen liimausta. Voit myös ottaa oppia minun virheestäni ja käyttää viivoitinta. Se oli minullakin tuossa vieressä, mutta ei, minun oli pakko leikata vapaalla kädellä.

Sen jälkeen onkin vuorossa liimaus. Tässä vaiheessa voi myös liimata taskun ja kynälenkin halutessaan. Itse en osaa käyttää kumpaakaan niin en niitä laittanut. Liimasin kaikki tasot kerralla ja laitoin painojen alle kuivumaan, muovit molempien puolien suojana. Käytin itse kirjansidontaliimaa, mutta tähän käy kyllä mikä tahansa omalle materiaalille tarkoitettu liima. Eli mikäli pullon kyljessä lukee materiaali mitä käytät, niin se on hyvä silloin tähän projektiin. Jos teet kannet jäykemmästä kankaasta tai nahasta niin sisäkankaan liimaaminen on turhaa. Annan yleensä kansien kuivua muutaman tunnin painojen alla ja sitten ilman niitä vielä pari tuntia. Tää mun setup onkin very professional.

Koska lisäsin pahvin tuonne väliin, taittelen kevyesti kansia pöydän reunaa vasten, jotta saan sen kauniisti taittumaan vihkojen ympärille. Nyt onkin jäljellä vaan reikien teko kuminauhoja varten. Mittailin niitä jo vähän etukäteen, miten haluan ne asetella. Reikien tekoon käytän tällaista vyön reikien tekoon tarkoitettua välinettä. Olen myös aiemmin tehnyt reiät pelkästään neulalla, ensin pienellä ja sen jälkeen suurentanut sitä isommalla neulalla.

Siistimmän lopputuloksen saa, kun lisää eyeletit eli vahvikerenkaat reikien ympärille. Näin kuminauha ei hierrä käytössä kangasta. Itsellä ei valitettavasti ollut oikean värisiä tarpeeksi, joten lisään ne myöhemmin. Alla olevat traveler´s notebookit on molemmat itse tehtyjä ja olleet käytössä vuosia. Joulu TN:n tekemiseen olen käyttänyt muovista pöytätablettia ja alempaan mustaan tekonahkaista laukkua. Molemmissa on sisällä vahvikkeena askarteluhuopaa. Mustaan lisäsin vielä kulmiin metalliset yksityiskohdat (ostettu askarteluliikkeestä) ja sisälle liimattavan taskun.

Viritin kuminauhan reikien läpi ja testasin vihkojen kanssa, kuinka tiukalle nauhan säädän. Yleensä TN:ssä on vain yksi sulkija kuminauha pitämässä sitä kasassa. Halusin kuitenkin laittaa kaksi, koska minulla on aina irtopapereita ja -lappuja vihkojen välissä ja haluan kaiken pysyvän nätisti kansien sisällä. Tein kannet juurikin matkustamista silmällä pitäen.

Jos joku kohta jäi epäselväksi tai jäit kaipaamaan yksityiskohtaisempia ohjeita, voidaan jatkaa keskustelua ryhmässä.

Katja

Olen aina tykännyt toteuttaa itseäni luovalla tavalla ja olen aina tykännyt askartelusta. Näin kuitenkin hieman aikuisemmalla iällä en oikein tiennyt, kuinka voisin näitä kahta mieluisaa asiaa lähteä toteuttamaan ja hyödyntämään. Sitten kohtasin Kalenterimanian.

Mikäli oikein jaksan muistella, elettiin ehkä vuotta 2019 suurin piirtein, kun ensimmäistä kertaa kuulin kyseisestä ryhmästä. Ja kuten arvata ehkä jo saattaa, asia ei ihan täysin vielä auennut minun aivonystyröilleni. En muista tarkasti, joko tuolloin laitoin liittymispyynnön ryhmään, mutta vasta vuosi 2020 oli kokonaisuudessaan käännekohtana minulle. Aloitin silloin opiskelut ja tiesin tarvitsevani kalenteria! Toki puhelimestakin sellainen löytyi, mutta koska olen siinä(kin) asiassa hieman vanhanaikainen, en tahtonut jäädä pelkästään sen varaan.

Kulutin illat katsellen toinen toistaan upeampia kuvia kalentereista ja samalla pohdin, kuinka paljon mahdollisuuksia onkaan tehdä niistä juuri itsensä näköisiä. Googletin ja googletin erilaisia kalentereita, käytin siihenkin hommaan monia viikkoja. Tahdoin kerralla löytää itselleni juuri sen oikean, jota jaksaisin katsella päivittäin ja joka olisi juuri minun tarpeisiini sopiva. Eräänä päivänä sitten kolahti. Sopivan iso, väriltään kauniin beige, muistiinpanoille riittävästi tilaa. Katselin YouTubesta esittelyvideoita ja olin entistä varmempi päätöksestä – tämä kalenteri minun oli saatava.

Laitoin siis tilaukseen Sita Salmisen kalenterin. Ja voi pojat, koskaan eivät olleet päivät tuntuneet niin pitkältä, kuin odottaessani kalenteria postista! Kun sitten muutaman päivän kuluttua sain näppeihini tuon kauneuden, olin myyty. Ja juuri tuon kyseisen kalenterin ansiosta minun kalenterituunailuni sai alkaa. Kalenterimanian ryhmässä olin enemmänkin hiljainen sivustaseuraaja – ihailin ja huokailin itsekseni ja imin ideoita itseeni. Kuitenkin sitten vuonna 2021 innostus hieman laantui, vaikka olin jälleen ostanut uuden upean kalenterin. Tuntui siltä, ettei vuorokaudessa tunnit riittäneet mihinkään. Kävin koulua, kuljin harjoitteluissa ja samalla täytyi pyörittää arkea ja perhe-elämää. Vaikka tuolloin olisikin pitänyt aikatauluttaa menemisiään ja kirjoittaa niitä ylös, en silti saanut aikaiseksi aukaista kalenteria. Tuntui siltä, kuin minussa olisi ollut jokin lukko. Seurailin silti yhä muiden tuunailuja ja hehkutuksia mm. uusista herkullisista tarroista ja teipeistä, mutta en kokenut samanlaista syttymistä enää. Harmitti ja turhauttikin hieman kadonnut inspiraatio. Silittelin silloin tällöin kalenterini kantta ja samalla tein päätöksen antaa itselleni aikaa. Innostus kyllä palaisi, jos niin olisi tarkoitettu. En halunnut stressata asiaa ja ikään kuin unohdin koko jutun.

Sitten päästäänkin pikakelauksella vuoteen 2022 ja tähän hetkeen. Muutama kuukausi sitten minulle iski vähän ehkä yllättäenkin tunne, että tahtoisin käydä ajan kanssa läpi muiden kalenterimaanikoiden kuulumisia. Meni ilta jos toinenkin. Luin ja luin, ihastelin jälleen. Ja sieltä jostakin se tuttu ja turvallinen tunne alkoi hiipiä pintaan! Innostus ja inspiraatiota täynnä olevat ajatukset. Kuinka olinkaan kaivannut sitä tunnetta! Ja erityisesti kaikkia ihania tyyppejä, sekä vahvaa ryhmähenkeä. Tuskastelin kuitenkin jälleen, minkälaisen kalenterin hyppysiini tahtoisin tällä kertaa. Kyselin ongelmaani apuja ryhmän puolelta ja kaikkien vastauksien ansiosta tajusin, mikä olisi minun juttuni. Kaksi aiempaa kalenteriani olivat molemmat Sitan kalentereita ja niistä olin tykännyt kovin. Niiden parissa olin saavuttanut oman kalenterirauhani, joten loppujen lopuksi ratkaisu ongelmaani olikin hyvin selkeä. Joten tällä hetkellä pöydällä edessäni on kasa tarroja ja teippejä, sekä jälleen kerran yksi kaunokainen – hempeän keltainen, täynnä mahdollisuuksia ja rutkasti tilaa unelmille.

Mieli on ideoita tulvillaan, innostus joka päivä läsnä ja tämä rauhallisuus ja varmuus omaa kalenteria kohtaan… Korvaamatonta. -Erja

DIY TN kannet (ilman ompelukonetta)

Erjan matka kalenterimaanikoksi