Searching for "vuodelle 2023"

Virkattu kukkakirjanmerkki

Kuten kirjojen kanssa, voi kalenterin apulaisena käyttää kirjanmerkkiä ja tässä postauksessa annan ohjeet virkattuun kukkakirjanmerkkiin. Tarvitset pienen virkkuukoukun, lankaa, pahvin palan, parsineulan ja sakset. Itse käytin puuvillalankaa ja koukkuja 2,5-4,0.

Kukkakirjanmerkki aloitetaan virkkaamalla sen varresta. Luodaan aloitussilmukka ja ketjusilmukoita (=kjs) niin paljon, että kukan varsi tulee ulos kalenterin välistä. Kaikkien kalenterikoko vaihtelee, mutta omani tulee A5-kokoiseen kalenteriin ja varreksi tein noin 18-20 cm pitkän ketjusilmukkanauhan vihreästä puuvillalangasta. Novitalla on helppoja videoita silmukoiden luomiseen, mikäli kaipaat enemmän apuja.

Kun mitta on mieluinen tulee varteen kaksi lehteä. Kirjoitin kuviin ohjeet (lue vasemmalta oikealle), jotta pysyisitte askel askeleella mukana mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivottavasti se helpottaa virkkaamista. Lehdet muodostuvat niin, että virkataan useampi pitkä pylväs (=pp) aina samaan silmukkaan ja toiseen silmukkaan taas muodostetaan toinen lehti virkkaamalla kaikki pitkät pylväät samaan silmukkaan. Olkaa tarkkoina, että koukulla pysyy oikea määrä silmukoita, kun kierrätte lankaa sen ympärille ohjeen mukaan.

Kukan vartta virkataan takaisin päin tekemällä jokaiseen silmukkaan kiinteä silmukka (=ks). Näin varresta saadaan hieman tukevampi. Halusin lisätä tupsun varren alareunaan (olkoon vaikka kukkasipuli) pitämään kukan vartta paremmin aloillaan. Otin kolmea puuvillalankaa sekä hopealankaa ja kiepautin muutaman kerroksen pahvin palan ympäri. Toisesta päästä leikataan langanpäät auki samalla tavalla kuin tekisi tasselin (linkissä toiset ohjeet). Lankanippu solmitaan keskeltä tiukasti kiinni kukan varteen varren päättelylangoilla. Varren päättelylangat leikataan tasselilankojen mittaan. Lankanippu sidotaan ylhäältä tuplasolmulla (käytin hopealankaa) ja lankojen päät tasoitetaan saksilla siistiksi.

Siirrytään kukan varren toiseen päähän tekemään kukan terälehtiä lehtien väliin. Aloitussilmukan perään kierretään lanka puikolle kahdesti niin, että puikolla on nyt kolme silmukkaa. Neljäs silmukka haetaan lehtien välistä tuoden lanka takakautta läpi. Puikolla on nyt neljä silmukkaa. * Otetaan lanka koukulle ja vedetään varovasti kahden ensimmäisen silmukan läpi. Puikolla on kolme silmukkaa. Otetaan lanka uudelleen ja vedetään varovasti kahden ensimmäisen silmukan läpi. Puikolla on kaksi silmukkaa. Otetaan lanka puikolle ja vedetään kahden viimeisen silmukan läpi.*

Toistetaan pitkien pylväiden virkkausta kunnes niitä on syntynyt yhdeksän kappaletta lehtien väliin. Koukulla aina yksi silmukka, kierretään lanka kahdesti puikon ympärille, yhteensä kolme silmukkaa. Haetaan lanka lehtien välistä luoden neljäs silmukka. Toistetaan ohjetta yllä olevassa kappaleessa / kuvissa. Katso *-kohta. Päättele ja asettele pylväät tasaisesti lehtien väliin sormin.

Vaihdetaan langan väriä ja tehdään kukkaan raita. Tässä kohtaa voi lisätä hopealankaa puuvillalangan joukkoon tai applikoida myöhemmin valmiin työn päälle, mikäli kaipaa kimallusta päiviin. Tämä on varmasti helpoin osuus kukan varren lisäksi. Jokaisen pylvään väliin tulee kiinteä silmukka + ketjuslmukka, toistaen rivin loppuun, paitsi viimeiseen silmukkaan ei ketjusilmukoita, vain kiinteät silmukat..

Viimeinen vaihe, kukan pitsireuna. Nyt samaan silmukkaan tulee aina kaksi kiinteää silmukkaa, perään kaksi ketjusilmukkaa ja sarjan viimeinen silmukka tekee kolmiomaisen kärjen reunaan, kun puikko laitetaan ensimmäisen ketjusilmukan sekä viimeisen kiinteän silmukan reunasta sisään. Vedä lanka kolmen silmukan läpi. Alla kuvasarja. Toistetaan niin kauan kunnes viimeiseen silmukkaan tulee vain kaksi kiinteää silmukkaa. Silmukkaväli menee taas pylväiden mukaan.

Virkkaus kuuluu yksiin lempipuuhiini ja on aina ilo yhdistää se kalenteriaskarteluun. Mukavia virkkaushetkiä ja Kalenterimanian Facebook-ryhmässä voi kysellä apuaja lisää, jos jokin tuntuu vaikealta. Koitan auttaa parhaani mukaan

– Tia

Alkuvuoden kalenterikuulumiset

Talvi tuntuu aina loputtoman pitkältä, mutta niin se kevät sieltä taas vain hiipii, ja eletään jo maaliskuuta! Samalla minulla alkoi kolmas kuukausi A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Kirjoittelin joulukuussa viime vuoden puolella kalenterisuunnitelmistani tälle vuodelle, ja tuolloin olin innostuksesta huolimatta hyvin epävarma tuosta pienestä, päiväämättömästä kalenterista. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että alkujännityksestä toivuttuani Wonderland alkoi tuntua juuri sopivalta valinnalta tälle vuodelle.

Hyvin nopeasti huomasin, etten todellakaan tarvitse toista kalenteria tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä kompaktista koostaan huolimatta Wonderland syö sisäänsä oikeastaan kaiken tarvitsemani. Perinteisten kalenterisivujen lisäksi olen laittanut sinne lukuseurantaa, erilaisia listoja ja muita itselleni merkittäviä juttuja. Kun minun täytyy merkitä jotain muistiin tai tiedän tarvitsevani joitain tietoja myöhemmin, kaivan aina ensimmäiseksi fyysisen kalenterin esiin, koska se on vain niin kätevä.

Alkuun olin aika skeptinen, onko Wonderlandissa vähän liikaakin kaikkea, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut sen lähinnä virkistävänä. Olen keksinyt käyttöä niin neljännesvuosittaisille sivuille, kuukausiaukeamille kuin tracker-sivuillekin. Yllätyksekseni en ole edes onnistunut vielä tekemään näiden täytöstä suorittamista, vaan pidän ne ajan tasalla omaksi ilokseni ja hyödykseni.

Päiväämättömyys oli ehkä alkuun se, mikä jännitti minua kaikkein eniten. Sain kuitenkin päivättyä kaikki pidemmän aikavälin sivut heti alkuun ja viikkoaukeamien tekemisen ja päiväämisen olen kokenut ainakin vielä pelkästään terapeuttisena. En ole aikoihin ostanut mitään, jos muutamia päivämäärätarroja ei lasketa, vaan edelleen hyödynnän mahdollisimman paljon kaikkea mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. Olen huomannut, että se on pakottanut ja myös mahdollistanut luovaksi heittäytymisen. Jokainen aukeama on mysteeri ennen kuin se vähitellen muodostuu, ja se on oikeastaan aika kutkuttava tunne. Voisi siis todeta, että päiväämättömyys ruokkii luovuuttani juuri oikealla tavalla tällä hetkellä.

Viime vuonna minua harmitti kovasti, etten juurikaan saanut aikaiseksi maalata mitään. Uskon tämän johtuneen pääasiassa siitä, ettei silloinen kalenterini oikein kestänyt vesivärejä enkä löytänyt itsestäni riittävästi motivaatiota muuhun kuin kalenterin parissa puuhasteluun. Nyt Wonderland 222:n kanssa päätin muuttaa asian, sillä sen paperi kestää vesivärejä ilahduttavan hyvin. Niinpä olen ottanut tavaksi maalata jokaiselle kuukaudelle kansilehden. Lisäksi olen alkanut haastaa itseäni maalaamaan pienemmille alueille, ja maalaukset koristavatkin nykyään myös kuukausiaukeamiani.

Wonderland 222 on siis tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, mutta rakastan sitä. Se on materiaalien, välineiden ja erilaisten kokeilujen muodostama luova kaaos, mutta samaan aikaan se on minun tarpeisiini sopiva ja funktionaalinen. Kalenteri on minulle edelleen ensisijaisesti ajanhallintaväline ja sen toimivuus on tärkeää, mutta siksipä olenkin erityisen iloinen, että käytännöllisyydestä huolimatta pääsen purkamaan siihen myös luovuuttani. Toivon kovasti, että tämä innostus kestää läpi koko vuoden!

Mukavaa kevättä,
Carita