Vuosi 2019 oli monelle aikamoinen hurrikaani, enkä itsekään siltä välttynyt. Mukavana vakiona kaaoksen keskellä oli kuitenkin kaunis, pinkki ja muheva Color Crushini, jonka itselleni tyypilliseen tapaan täytin taas tammikuun ensimmäisestä joulukuun viimeiseen.
Olen löytänyt vuosien varrella itselleni sopivan koristelutyylin, josta tykkään visuaalisesti, ja jonka tekemisestä tykkään kovasti. Tarrojen ja teippien liimaaminen sivuille toimii jonkinlaisena rauhoittavana nollaamisena hektisen elämän keskellä, ja lopputulosta on kokonaisuutena mukava katsoa – kuten myös on kiva katsoa täysinäisten plannereiden tämänhetkistä trioa, joka työpisteeltäni löytyy.
Yksi vuosi alusta loppuun on hauska toteuttaa samoihin kansiin. Ymmärrän myös tarpeen useamman kalenterin välillä seilaamiselle, sillä olisihan se hauska vaihdella useiden kansien välillä – kauniita vaihtoehtoja ainakin on! Lompakkoni onneksi ja iloksi yksi kalenteri per vuosi pitää minulla jatkuvaa kalenterirauhaa yllä, ja en toistaiseksi ainakaan koe tarvetta muuttaa tapojani. Tässä on hyvä juuri nyt.
On vuoden viimeinen maanantai ja hyvä aika katsoa kulunutta vuotta taaksepäin. On aika sanoa hyvästi vuodelle 2019 ja ottaa pian uusi vuosikymmen avosylin vastaan.
Vuosi 2019 on ollut yhtä kalentereiden kanssa suhaamista. Tammikuussa otin ensiaskeleeni Happy Planner Classicin kanssa, joka tuntuikin pitkään omalta ja viihdyin kalenterin parissa. Samoihin aikoihin ihastuin suunnattomasti Mambin tarravihkoihin joita vuoden mittaan on kertynyt yksi jos toinenkin. Tarravihkot ovat siitä monipuolisia, että ne käyvät muissakin kalentereissa, kun vain Happy Plannerissa. Kesällä kokeilin hetken bullet journalia mutta tuo innostus sammui yhtä nopeasti, kuin oli syttynytkin. Samoihin aikoihin ostin classicin rinnalle Happy Planner Minin, jonka kanssa rakkaus kesti marraskuuhun saakka. Happy Planner – kaksikkoni ja minun yhteisen matkan kuului olla katkeamaton, jatkua ensivuoteen. Marraskuun pimeydessä päälleni laskeutui kuitenkin synkkä varjo, eikä kummankaan kalenterin koristelu tuonut enää toivottua tyydytystä. Puolivälissä joulukuuta hylkäsin kummatkit kalenterit hyllyyn pölyttymään ja olin valmis hautaamaan koko harrastuksen.
Onneksi on olemassa Kalenterimanian facebook-ryhmä josta löytyy apu joka tilanteeseen ja Kalenterimanian kirppis, josta löysin itselleni kaksi uutta kalenteria joiden kanssa on hyvä siirtyä ensi vuoteen. Standard -kokoinen traveler’s notebook ja personal kokoinen rengasplanner ovat saaneet kadoksissa olleen innostukset harrastukseen syttymään uudelleen. Joskus tarvitsee pysähtyä ja luovuttaa, että voi löytää uudestaan hyvää.
Vaikka kalentereiden osalta vuosi ei ollutkaan paras mahdollinen, oli siinä hyvääkin. Ryhmässä pyörinyt art journal-haaste sai minut kokeilemaan maalaamista sekä leikekuvilla ja liimalla leikkimistä. Kun muu tuunaaminen ei innostanut, mixed media-vihkon kanssa leikkimisessä oli kuitenkin jotain terapeuttista.
Vuodesta parhaiten mieleen kuitenkin ovat jääneet kohtaamiset ryhmäläisen kanssa kaupan kassalla, kahvi ja kalenterit lempikahvilassa ja Kalenterimanian Syysmiitti aurinkoisessa Ruissalossa. Jos kulunutta kalenterointivuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla niin se olisi maniaperhe.
Vuodelta 2020 odotan viimeinkin sitä kalenterirauhaa ja tahtoa pysytellä samojen kalentereiden kanssa koko vuosi.
