Kuplamuovia, lapsi, lupa hakata paukuttaa pöytää, maalia… mikä voisi mennä pieleen! Tällä kertaa mikään ei onneksi kyllä mennyt pieleen, vaan kyseessä oli kesäinen taidetuokio taaperon kanssa. Alkuperäinen idea taisi osua silmääni Instagramin ihmeellisessä maailmassa lapsosen mumman vinkkaamana. Itse sovelsin ohjeesta sen verran että varsinaisen vasaran tai puunuijan sijaan annoin lapseni pikkukätösiin työkaluiksi puisen kauhan, saippuakuplaputkilon ja leluauton.
Jos haluat kokeilla tätä hauskaa ja simppeliä maalaustekniikkaa, tarvitset seuraavanlaisia kamppeita:
Maaleja. Akryylimaalit ajavat hyvin tässä asiansa.
Paperia tai kartonkia jolle haluat kuvioita painaa
Puunuijan, kumivasaran tai muun vaihtoehtoisen esineen jolla paukuttaa kuplamuovia
Teippaa paperit paikoilleen. Itse vetelin kiinnityksen suoraan pöytään, toki alla voisi pitää myös jotakin suojaa. Kun paperit on paikoillaan, tiputtele maalista pisaroita sinne tänne paperille. Itse en laittanut maalia aivan paperin reunoille, jottei se leviäisi pahasti yli paperin reunojen paukutteluvaiheessa. Paperin päälle asetellaan paperia suurempi pala kuplamuovia, ja teipataan sekin reunoiltaan paikoilleen.
Seuraava vaihe on hauska vaihe, nyt hakataan kuplamuovin läpi maalikohtia! Värit sekoittuvat ja leviävät hauskasti tällä tekniikalla paperiin. Kun alkaa tuntua siltä että on mäiskitty tarpeeksi, irrotetaan kuplamuovi varovasti nostaen pois. Itse hyödynsin vielä tässä kuplamuoviinkin jääneet maalit, ja painoin niistä irtoavat värit vielä erilliselle kartongille. Tällä tavalla syntyi hauskoja taustapapereita, ja oli mukavaa saada taaperokin mukaan askartelemaan. Saatiin muutamat hienot paperit, ja yksi sivu suoraan mumman bullet journalinkin väliin!
Syyssiivoustunnelmissa olen pitänyt elokuun ajan itselleni haastetta käyttää vanhoja tuunausmateriaaleja pois. (Uskokaa tai älkää, olen myös ostanut AIVAN LIIKAA myös uutta materiaalia). Oma kalenterin koristelutyyli on pikkuhiljaa siirtynyt enemmän journaling-puolelle, oma tapa tehdä tuunauksia alkaa pikkuhiljaa löytyä, ja nyt useamman vuoden harrastelun (ja hutilaukausten) seurauksena mulla on aivan tajuton kasa erilaisia kittien jämiä. Näiden suurin ongelma on, että niitä on vaikea sekoitella keskenään, itseäni ainakin häiritsee, kun fontit on erilaisia, värit eivät ihan sovi yhteen, ja ihanat tarrat lojuvat ”hillokellarissa” turhan panttina.
Siispä elokuun ajansuunnitelmana oli käyttää vanhoja kittejä pois niin ahkerasti kuin pystyisin. Syteen tai saveen!
Alkutilanne on tämä: Kitit ovat edelleen siisteissä nipuissa, mutta kaikista puuttuu ”se olennainen”. Lemppariboksit on jo käytetty, omiin tarpeisiin sopivat tekstitarrat ja headerit on jo aikoja sitten laitettu kalenteriin, tästä kaaoksesta pitäisi nyt sitten rakentaa yksi kuukausiaukeama ja neljä viikkoaukeamaa! Mulla on lojunut tuo Hobonichi Cousin vähän turhana mukana, kun työt jäivät pois, mutta elokuussa se pääsee ainakin tämän kokeilun ”uhriksi”.
Avaan kuukausinäkymän yleensä silloin kun sovin menoja tai joku kysyy, sopiiko päivä X. En ole koskaan panostanut kuukausinäkymiin kalenterissa läheskään niin paljon kuin viikko- tai päivänäkymiin. Ne eivät tunnu koskaan onnistuvan niin hyvin kuin haluaisin. Muilla tuntuu aina olevan kauniimpi lopputulos! Tarroja piti kuitenkin käyttää, eikä toisiin itseään vertaaminen tässä tilanteessa ole kovinkaan tuotteliasta, joten oli päästävä olkapäällä istuvasta, nalkuttavasta kalenteridemonista yli ja ruvettava hommiin. Kuukausinäkymän tärkein tehtävä on kuitenkin näyttää yhdellä vilkaisulla kaikki tärkeimmät kuukauden menot, ja siinä tässä onnistuttiin. Sain myös aukeamaan ängettyä aika paljon tarroja, joille muuten ei ole ollut käyttöä!
Tämä kitti on lojunut valehtelematta kolme vuotta laatikossa. Se näytti kaupan sivulla niin nätiltä, mutta käytännössä se ei kuitenkaan omiin tarpeisiini sopinut. Tarroja oli vielä aika paljon tämän kuukausinäkymän jälkeen jäljellä, joten sain myös ensimmäisen viikon aukeaman tehtyä. Tästä tuli erittäin tuhti, huomasi, että lähdin uuteen haasteeseen into piukeana ja merkitsin kaiken mahdollisen ylös ja käytin tarroja mahdollisimman paljon.
Laatikkotarroja ei todellakaan ollut enää tarpeeksi jäljellä, joten piti käydä luovaksi ja säästää ne vain isoimpia merkintöjä varten. Normaalit boksitarrat eivät myöskään sovi suoraan Hobonichin A5-kalenteriin, joten pientä leikkelyä vaati saada ne mahtumaan sarakkeisiin.
En yleensä koskaan pysty suunnittelemaan viikkojani etukäteen hyvin, tilanne elää koko ajan ja monesti joudun tekemään puolet kalenterista ”backplanningia” eli jälkikäteen merkitsemisenä. Myös tarrat löytävät helpommin oman paikkansa, kun viikko etenee. Olen huomannut, että kannattaa muuten liukuvat merkinnät ja ennakkosuunnitelmat kirjoittaa aluksi lyijykynällä ja siistiä myöhemmin!
Elokuun toiselle viikolle pääsin jo vaihtamaan kittiä. Tässäkin oli sama ongelma – kivoimmat tarrat olivat jo menneet käyttöön, ja jämiä riitti useamman arkin verran.
Tällä viikolla viikonlopulle ei tullut mitään merkintöjä, ja seuraavan viikon iso teksti sotkeutui läpi paperista, joten heitin viikonlopun päälle vain koristeeksi journaling cardin. Huomio ihanat tyhjät arkit!
Elokuun puolessa välissä hyppäsi uusi haaste kuvioihin – aloitin uudessa työssä! Viikot alkoivat olla kaoottisia ja tekemistä riitti, aivot olivat ”aivan tiloissa” ensimmäisen parin viikon ajan. Nautin hyvästä kiireestä ja pöhinästä, mutta kiire korreloi suoraan kalenterituunailuun riittävän jaksamisen kanssa. Seuraavalla viikolla en jaksanut panostaa sarakkeiden täyteläisyyteen enää yhtään niin paljon:
Viimeinen viikko elokuulta oli niin työntäyteinen, että en ehtinyt panostaa kalenteriin enää ollenkaan. Tähän myös käytin vähän uudempaa kittiä samalta kesältä, koska halusin ehdottomasti Turun Pride-viikolle vähän sateenkaaria kalenteriin. Vaikka kitti oli uudempi, se oli luokitukseltaan myös ”vähän jämä”, eli olin jo osan tarroista käyttänyt aiemmin kesällä. Tämä oli ehdottomasti huonoin viikkonäkymä, aiemmat viikot olivat omaan makuun ihan onnistuneita.
Tavoitteeseeni pääsin kuitenkin, vaikka kuun viimeisellä viikolla tekeminen vähän nikotteli jo. Lopputulos – ilahduttavan paljon tyhjiä arkkeja!
Ja tämän kuukauden oppi oli se, miksi olenkin lopettanut kittien ostamisen ja käyttämisen suurimmalta osin – en osaa tehdä niillä kivoja aukeamia, jotka omaan silmään näyttävät hyvältä! Tarroja on usein liikaa yhdelle viikolle, mutta liian vähän kahdelle viikolle. Tärkeimmät funktionaaliset tarrat tulee käytettyä heti alkuun, ja lopputuloksena on valtava kasa tarroja eri sivuilla, jotka eivät sovi yhteen keskenään! Tämä on tietysti henkilökohtainen dilemmani, todella monet saavat tarrakiteillä aikaiseksi aivan uskomattoman kaunista jälkeä.
Usein myös merkintöjen määrä vaihtelee viikosta toiseen ja on vaikea pitää mitään tiettyä rakennetta boksien kanssa, tarroja jää myös paljon yli. Varsinkin headeri-tarrat, eli pienet palkit tai otsakkeet, ovat itselle vaikea hyödyntää.
Ja mitäs sitten niille ihan pahnan pohjimmaisille pienille rippeille, jotka projektista jäi yli? Ne pääsevät kittien jämät -tarrakirjaan, josta poimin silloin tällöin tietynvärisen tai -tyylisen tarran kun niitä tarvitsen.
Toivon, että voin tällä postauksella inspiroida muitakin käyttämään vanhoja jämiä pois, kuten huomaat, näistäkin sai ihan toimivia sivuja, vaikka aluksi tuntui, että eihän näistä mitään tule!
Ihanaa syksynjatkoa kaikille, nähdään ryhmässä! <3 Emmi