Searching for "leuchtturm"

Keltaisesta Letusta mustavalkoiseen Mont Marteen

Kaikki alkoi siitä, kun kuulin jostakin sanan bujo. Mikä ihmeen bujo? Eli siis bullet journal. WAU! Olisihan se pitänyt arvata! Jäin koukkuun välittömästi selattuani Pinterestiä huikeat 5 minuuttia. Törmäsin jatkuvalla syötöllä myös sanaan Leuchtturm 1917. Mistä sellaisen saa? Netistä, selvä.

Keltainen A5 -kokoinen Leuchtturm1917 kotiutui minulle yhdessä Pigma Micron -tussin kanssa juuri ennen joulua vuonna 2017. Joulun pyhät suunnittelin ja selasin ideoita. Lopulta 30.12.17 korkkasin Leuchtturmin. Ennen kuin vuosi oli vaihtunut, olin heittänyt sen jo kaapin perälle. Se oli pilalla. Se kuulsi läpi. Sivut menivät rikki, kun pyyhki lyijykynän jäljet. Sivut eivät olleet valkoiset, ne olivat kellertävät ja huokoiset. En tykännyt. Pisteitäkin täynnä, plääh. Aloin etsiä uutta vihkoa tai muistikirjaa. Toivoin paksumpia sivuja, jotka eivät kuulla läpi, jotka sietävät vähän vettä eivätkä mene rikki, kun pyyhkii lyijykynän jäljet. Halusin mös, että sivut sietävät Distress Ink -musteita, joiden väri on se mikä kuuluu. Leuchtturmin kellertäviin sivuihin ei sininen ollut sininen vaan vihertävän sininen.

Tammikuussa 2019 herätin kuitenkin vielä Leuchtturmin henkiin. Ompelin siihen farkusta uudet kannet ja tykästyin. Päätin repiä aiemmin ”pilalle” tekemäni sivut. Päätin myös unohtaa kaikki ohjeet siitä millainen bujon kuuluu olla. Se oivallus vapautti luovuuteni. En halua bullet journaliini englantia, en erilaisia trackereitä, to do -listoja, avaimia tai sivunumeroita. En mitään, mitä oppaissa sanotaan. Minä haluan mitä minä haluan ja juuri silloin kun haluan. Kokemuksen kautta sitä oppii kuinka ja mikä itsellä toimii ja mikä ei, valitettavasti.

Kun liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään, tämä mania vasta räjähti päin näköäni. Siis aivan mieletön foorumi. Paras ryhmä missä olen ollut. Mikä tietomäärä, mikä vertaistuki. Mielettömän ihana nähdä muiden ideoita, luovuutta ja taitoa. Ihana paikka jakaa ja kysyä “tyhmiäkin”. Huikeeta.

Huhtikuussa sanoin sitten viralliset heipat Leuchtturmille. Olin taas sortunut tekemään sivuja eteenpäin. Ne olivat mielestäni jälleen pilalla. Olin myös saanut tarpeekseni huokoisista sivuista. Halusin mustaa. Mustaa ja valkoista. Vai valkoista ja mustaa? Tovin mietin, ostanko oikeasti valkosivuisen bujon vaiko sittenkin mustasivuisen? Päädyin mustaan, sillä elämäni on mustavalkoista.

Hankin itselleni väliaikaisen Mont Marte -sketch-lehtiön kierrekansilla kokoa A4. Wau! Sivut ovat paksuja ja mikä ihaninta, eivät kuulla läpi. Nyt tuli silti pieni ongelma. Lyijykynän jälkiä pyyhittäessä sivuille jää valkoisia rantuja. Hmm, tarvitaanko myös musta kumi? En ole kokeillut. Nyt tulee tehtyä sivut suoraan valkoisella geelikynällä. Onnistuttava on samantien. Se toimii minulla. Bullet journalia tehdään vain, kun on inspiraatio eikä sorruta tekemään valmiiksi kuukausikaupalla aukemia ja viikkoja. Opin sen Leuchtturmin kanssa. Toki seuraava kuukausi pitää olla tehtynä, kun eletään vielä edellistä. (Tulevaisuusnäkymän toukokuu täyttyi yli äkkiä.)

Näin minä duunaan:

Mustassa bullet journalissa tykkään siitä, että siinä kaikki näyttää raikkaalta. Käytän sitä tehdessä mainoksia, aikakausilehtiä ja leimoja. Käyttämäni kynät ovat valkoinen ja hopea geelikynä, Hybrid Gel grip. Korjauksiin käytän mustaa tussia.

Ensiksi leikkaan numerot, jotka hyödynnän viikkoaukeamissa. Sitten alan selaamaan valmiiksi lehdestä leikattuja valokuvia ja muita kuvia. Hahmottelen niistä kollaasin tai mikä milloinkin näyttää hyvältä. Aloitan suunnittelemalla ja hahmottamalla kuukausinäkymän. Lopuksi alan liimaamaan osia paikoilleen. Etsin myös tekstejä, joita olen leikellyt valmiiksi tai leikkaan uusia, jos sopivia ei ole.

Seuraavaksi suunnittelen viikkonäkymät. Kesäkuuksi päätin kokeilla pystysuoraa layoutia vaihtelun vuoksi. Sitten liimaan numerot, kirjaan geelikynällä viikonpäivät ym. piirrettävät jutut.

Kun kaikki viikkonäkymät on tehty, alkaa se ihanin vaihe eli koristelu! Hyödynnän tässäkin vaiheessa lehtileikkeitä. Saatan leimata ja väritellä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen lehtikuviin ja silppuun. En omista tarroja tai washiteippejä, ainuttakaan. Apua!

Lopuksi haluan sanoa kaikille tämän:

-Katja J-

Vilkaisu aloittelevan bujoilijan vihkoihin

Noin vuosi sitten törmäsin eräässä whatsapp-ryhmässä sanaan ”kalenteriaskartelu”. Mitä ihmettä se on? Kun sain kuulla aiheesta enemmän, innostuin todenteolla! Olen aina askarrellut paljon mm. kortteja, joten nyt saisin ihan uuden muodon askarrella. Täten liityin Kalenterimanian facebook-ryhmään ja nyt olenkin sitten tässä kertomassa teille harrastuksestani.

Aloitin planneroinnin Happy plannerilla. Noin puolen vuoden jälkeen, eli viime kesänä tuli pieni tauko harrastukseen muuton, stressin ja kiireen vuoksi. Kun taas loppusyksyllä aloitin uudestaan, aloin kiinnostua bullet journalista. Ostin ensin Leuchtturm1917:n, mutta pian totesin että sen sivut on aivan liian ohuita tarpeisiini ja tilasin Nuunan.

Leuchtturm sai uuden elämän koiran muistikirjana. Meille tuli tammikuussa pieni tipsu-poika ja nyt Tahvon kynsienleikkuut, kasvu, oppimiset jne on kaikki siististi samoissa kansissa tallessa. Mahtava idea mielestäni!

Nuuna on omassa kalenterikäytössäni. Aloitin sen nyt vuoden 2019 alusta. Tyylini on hyvinkin sekava; välillä maalailen ja piirtelen enemmän, välillä lätkin tarroja ja washeja sikinsokin. En halua viikkojen olevan aina samanlaisia vaan nimenomaan erilaisia. Nyt menenkin jo maaliskuun lopussa tätä vuotta. Plannerointi on antanut ihanaa vastapainoa eron ja kaiken muun keskelle.

Meillä myös 8-vuotias neiti harrastaa plannerointia. Kysyin saanko kuvata hänen kalenteriaan myös – kuten kuvasta näkyy, hän ei ollut innokas näyttämään sitä teille. Hän on osallistunut sekä lasten happy maileihin, sekä saanut minulta materiaalia kalenteriin. Erityisesti washit ovat Ninjan kalenterissa hyvin näköisällä.

-Saana S