Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aineena on voimasana, jonka valitsimme ylläpidon kesken toisillemme. Minulle valikoitui sanaksi tasapaino. Ajoittain olen miettinyt, että kenties tasapaino kuuluu samaan mystiseen kategoriaan kuin esimerkiksi kalenterirauha; kaikki siitä puhuvat, mutta kukaan ei ole sitä saavuttanut.
Mitä tasapaino sitten on? Tähän ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Kaikki mitä olen tehnyt tai kokenut tähänastisen elämäni aikana on muovannut minusta sen ihmisen, joka tällä hetkellä olen. Jos mietin henkistä tasapainoa, niin itselleni se tarkoittaa sitä, ettei sisäisessä ja ulkoisessa maailmassani ole kamalasti ristiriitoja. Ja olen sinut itseni kanssa.
Yllä olevassa kuvassa näkyviin vaakakuppeihin olen kirjannut asioita, jotka tasapainottavat omaa elämääni. Sieltä löytyy muun muassa sellaisia sanoja kuin rakkaus, perhe, ystävät, työ, sekä monia muita itselle tärkeitä ja merkityksellisiä juttuja. Tein aukeaman sillä ajatuksella, ettei siitä tule kerralla valmista. Jätin aukeamalle tilaa, jotta voin käydä myöhemmin lisäämässä minulle merkityksellisiä sanoja vaa’an molemmin puolin.
Tämän ihanan kuvan myötä tahdon toivottaa sinulle oikein tasapainoista torstaipäivää!
Kuvien kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.
Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä ohi on mennyt vuodenvaihde, kolme viikkoa, viisi päivää, juhannus, synttärit ja kolme viikonloppua? Minä tiedän. Kaikki nämä päivät ja tapahtumat löytyvät kalenteristani, mutta hissi ei aina ole tuonut kirjoitettua tietoa ylös muistilokeroihin asti.
Vietin juuri kolmivuotispäivääni Kalenterimanian jäsenenä ja kaksivuotispäivääni ryhmän ylläpitäjänä. Kalentereitahan minulla on ollut useita, ja kalenterirauhaa on metsästetty välillä kissojen ja koirien kanssa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että olen tehnyt usein merkintöjä jälkikäteen – tai jättänyt asioita merkkaamatta kokonaan. Päästyäni eroon elämääni terrorisoineesta kolmivuorotyöstä joka meinasi syödä elävältä viimeisetkin mielenterveyteni rippeet, on arkeni kuitenkin tasaantunut ja myös harrastamiseni solahtanut jonkinlaisiin uomiin. Rakkaustarinani Designoten kanssa elää vahvana, ja kalenteri kulkee mukanani kaikkialle. Kuitenkin esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen missannut kaksi eri deadlineä, vaikka ne ovat olleet viikkotolkulla kansien välissä ylhäällä. En ole hahmottanut ajan kulkua, enkä muutenkaan aina pysy perässä edes viikonpäivissä. Mietin, onko kalenteri minulle sittenkin pelkkä illuusio siitä, että minulla on joitain elämänlankoja käsissäni, ikään kuin rekvisiittaa tälle elämän parodialle.
Tulin siihen tulokseen, että onhan se illuusiokin, sellainen, jota kuorrutetaan tarroilla ja kauniilla teipeillä. Silloin, kun elämä on tuntunut paskalta, kalenterin sivuille on voinut luoda hyvää ja kaunista. Ja kun kalenterin sivuja on pikkuhiljaa kääntänyt eteenpäin, on aina koittanut paremmat ajat – kuten nyt, kun olen saanut mahdollisuuden tasaisempaan arkeen ja vapaisiin viikonloppuihin. Pelkästään työni tuo kalenteriin tärkeitä merkintöjä työvuorojen rinnalle. Vapaat illat mahdollistavat oikeastaan mitä vaan, vaikka useimmiten vetäydyn rauhassa kotisohvalle. Kas kummaa, säännöllinen elämä on vapauttanut aivoistani muistisoluja ja hyvänolontunnetta. Horisontissa siintää myös opintoja, iltakokouksia, miittejäkin – eli kalenteri tulee olemaan elintärkeä työkalu.
Enää pitää keksiä ja löytää ne keinot, joilla kalenteri nimenomaan tukee tätä kaikkea, eikä vain säilö sanoja hyvässälykyssä jälkikäteen kirjattuina. Onko sinulla idea minun auttamisekseni? Tule mukaan keskustelemaan Kalenterimanian ryhmään. Kirjoittelen sitten tuonnempana, miten olen asiassa edistynyt.
