Olen piirrellyt koulukirjojen ja -vihkojen marginaaleihin tunneilla, muistilappuihin puhelimessa puhuessani ja satunnaisiin papereihin erilaisissa tilanteissa niin kauan kuin oikeastaan muistan. Olen saanut siitä toruja opettajilta ja useampikin luennoitsija on yrittänyt aikanaan saada todistettua, etten kuuntele mitä he puhuvat kysymällä kysymyksen juuri puhutusta piirrellessäni. Tosiasiassa tapani piirrustella päämäärättömästi vaikuttaa enemmänkin lisäävän keskittymistäni ja voinkin kuvioita katsellessani jopa paljon myöhemmin muistaa mitä ajattelin tai mitä puhuttiin. Jokin aika sitten opin, että tapaani voitaisiin kutsua myös doodlaukseksi, päämäärättömäksi piirrusteluksi.
Haluaisinkin oppia lisäämään piirtämistä plannerointiini. Niin tuollaisena doodlaamisena reunojen ja ruutujen taustakoristelussakin, mutta myös varsinaisina piirroksina. Vaihtuvia vuodenaikoja voisi ilmaista monin erilaisin piirroksin ja väillä voisi yhdistellä tekstiä ja kuvia.
Perheen kanssa kokkauksen ja yhteisen ruokailun voisi ilmaista sanojen sijaan kuvin. Ja Juhlapyhille voisi olla omat piirroksensa. Muistaisin varmasti kastella kukat kuvien perusteella, tai sen, että juuri tein niin.
Doodlauksen idea on se, ettei lopputulos välttämättä esitä mitään ja piirrustelun se, etten itsekään oikein tiedä mitä lähden tekemään, kun aloitan. Piirtäminen on sitten sitä, että tiedän mitä haluan toteuttaa ja ehkä hieman päässäni suunnittelenkin sitä. Haluaisin osata ja toteuttaa kaikkia kolmea, joten harjoittelemaan mars.
Raija
