Searching for "kalenterirauha"

Mitä kalenterimaanikko tarvitsee

Postauksessa näkyvä muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Hellurei ja iloista keskiviikkoa! Tässä kolme vuotta kestäneen mania-aikani varrella olen sentään joskus pysähtynyt miettimään, mitä loppupeleissä on tarvinnut omakseen kuluneina vuosina. Omistuksessani ja hallussani on ollut lukuisia kalentereita ja muistivihkoja laidasta laitaan. Jotkut ovat vain käyneet hyppysissäni, toiset oleilleet hyvän tovin. Oheistarvikkeista voisi kirjata sivumäärältään maailman paksuimpaakin eeposta paksumman listan, sillä tältä naiselta ei tule loppumaan tarrat tai teipit kesken ihan heti. Aloitettuani julkisen ostolakkoni 7.7.2020, oli aika katsoa siihen kuuluisaan peiliin ja sen jälkeen ympärilleen. Mitä kaikkea onkaan kasaantunut kolmessa vuodessa ja mikä on oikeasti tärkeätä?

Jos puhutaan ensin materiaaleista, niin alkuunhan pääsee vaikka ruutuviholla ja kynällä. Harrastuneisuus tuo tähän pieniä lieveilmiöitä, sillä myös erilaisia kyniä on suurensuuri valikoima. On kuulakärkikyniä, mustekyniä, lyijykyniä, sivellinkyniä, vesivärikyniä jne. Tärkein, kaikkein tärkein kynä on kuitenkin se, jota kannat mukanasi kaikkialle – myös stand up-keikalle tai junan vessaan. Oma suosikkini on Pengemsin kimalteleva kuulakärkikynä, sellainen kulkee mukanani kaikkialle, aina.

Kaikki jo kokeneemmat harrastajat ovat kuulleet sanan kalenterirauha [eng. planner peace]. Varsinkin harrastuksen alussa on täysin normaalia, että kalenteri ja tyyli vaihtuu paljon ja useasti. Toisaalta saatat heti löytää kalenterin, jota tuunaat koko pitkän vuoden. Itselläni oman tyylin löytyminen on ollut pitkällinen prosessi, ja vasta kuluneena vuonna pesiydyin yli puoleksi vuodeksi samoihin kansiin. Nyt olen taas hieman tuuliajolla, mutta ainakin tiedän jo mihin olla hairahtamatta. Lyhyestä virsi kaunis: kun sinulla on kynä ja alusta, johon sillä piirtää tai kirjoittaa, olet jo aloittanut harrastuksen.

Kalenteritarvikkeiden oheismateriaalivalikoima on loputon. Erilaisia tarroja, teippejä, koristeleikkeitä ja muuta kivaa löytyy nykyään miltei jokaisesta marketista ja kaupasta, joten tältä tulvalta alkaa olla mahdoton välttyä. Oman tyylin löytyminen tietenkin helpottaa hankintojen tekoa. Itselläni on ollut vähän turhankin kaikkiruokainen tyyli joten hankintoja, niitä hyviä että huteja, on tullut tehtyä urakalla. Lompakon ja luonnon onneksi myös kierrätys on erinomainen tapa tuunata kalenteria, eli saatat sittenkin tarvita postiluukusta tipahtavat mainokset sekä ilmaisjakelulehdet!

Osana omien kulutustottumusten muutosta olen havahtunut miettimään kalenterituunausta ja erityisesti Kalenterimaniaa ihan eri kantilta ja syvemmin. Jopa materiaakin enemmän tuunaus on tuonut elämääni kokonaisen yhteisön. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Miittejä, jossa samanhenkiset mutta kuitenkin erilaiset ihmiset kokoontuvat saman asian äärelle. Ryhmästä löytyy usein vertaistukea ihan mille vaan, on kyseessä sitten valinnanvaikeus kalentereiden välillä, hammaslääkäripelko tai mikä tahansa iloinen uutinen, jonka haluaa jakaa. Tärkein asia, minkä maanikko tarvitsee, on tämä yhteisö. Kalenterimania. Maniaperhe.

Rakkautta päivääsi!

Suvi

Oman kalenterityylin etsintää

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut kutsuvani kalenterin täyttämistä harrastukseksi…

Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan yläasteelta, jolloin minulla oli joka vuosi Demi-lehden vuosikalenteri. Pidin sitä enimmäkseen päiväkirjana. Jo ala-asteella kirjoitin päiväkirjaa, mutta ei puhettakaan, että olisin uskaltanut esitellä sitä kavereilleni. Vuodet vierivät, ja lukioon siirryttyäni lukuvuosikalenteri vaihtui oppikirjoihin. Lukioaikoina ihastuin kuitenkin Stabilon Point 88 (fineliner 0,4mm) -kyniin. Kirjoitin niillä kaikki muistiinpanoni, sillä koin värien auttavan minua oppimaan paremmin. Näin jatkui myöhemmin myös ammattikoulussa sekä ensimmäisessä työpaikassani. Ja vielä tänä päivänäkin kirjoitan kalentereihini näitä kyniä käyttäen.

Ensimmäinen ‘’virallinen’’ kalenterini harrastajana oli vaaleansininen Leuchtturm 1917, jonka ostin alkuvuodesta 2018. Tämän Letun kanssa aloitin bujoilun ja fiilis oli aivan ‘’tää on se mun juttu’’. Kuitenkin jokin hidasti menoani. Koin, ettei minulla ollut aikaa keskittyä piirtämään kaikkia yksityiskohtia ja että vertailin liikaa itseäni muihin. En ole koskaan ollut mikään hyvä piirtämään tai omannut kaunista käsialaa. Jälkeenpäin ajateltuna koin tuolloin ongelmaksi myös sen, etten ollut silloin vielä kuullut juurikaan kuinka käyttää esim. washeja ja die cutseja. Käytössäni oli tuolloin vain nuo mainitsemani Stabilot.

Kuukausi kului ja olin päivittänyt ‘’tyyliäni’’ hankkimalla muutamia Tombow-merkkisiä sivellintusseja. Aukeamat saivat suuren muodonmuutoksen, vaikka kirjaimellisesti vetelin vain viivoja. Samalla kävin päässäni syvällistä pohdintaa siitä, millainen kalenteri olisi minulle paras. Päädyin selailemaan Kalenterimanian Facebook-ryhmää ja ihastuin siellä oleviin MAMBI (Me and My Big Ideas) Happy Plannereihin. Tuolloin niitä oli ainoastaan koossa big, classic ja mini. Koska Happy Plannerit ovat aivan erilaisia monella tavalla kuin Leuchtturmit, ei todellakaan ollut itsestäänselvyys mihin kokoon päädyn. Tuolloin en vielä tuntenut ketään, jolla olisi kokemusta esitellä minulle omaa Happy Planneriaan, joten jouduin luottamaan omaan fiilikseeni. Ajauduin selaamaan Kalenterimanian Facebook-kirpputoria ja sitä kautta ostin vähän käytetyn Happy Planner Classicin. Päivätty kalenteri oli 18kk pituinen, päiväykset päättyivät joulukuuhun 2019 ja kalenterinäkymä oli vertikaalinen. Ensimmäinen tuunattu aukeama löytyy maaliskuulta 2019.

Vuosi 2019 läheni loppuaan ja seuraava pulma iski vasten kasvoja: jatkanko Happy Plannerilla seuraavan vuoden vai onko minulla tarvetta vaihtaa kalenteria. Kymmenen kuukauden aikana olin löytänyt niin suosikki- kuin inhokkiasiani tuosta kalenterivalinnasta, ja niiden puntaroimiseen menikin muutama viikko. Päädyin kuitenkin jatkamaan samalla kalenterilla,  layoutilla ja tyylillä. Tilasin Chic Companylta MAMBI Happy Planner Classic x Teresa Collins -kalenterin. Innostus oli heti huipussaan, ja vihdoinkin olen onnistunut toteuttamaan itseäni tuunaajana siten, miten olen aina ajatellutkin.

Voi tätä sormien syyhyämistä, kun selailen tässä bloggailun lomassa tuota ensimmäistä Happy Planneriani! Niin paljon täysin tyhjiä aukeamia. Tuolloin, eli vuosi sitten, minulla ei oikein ollut vielä yhtä suurta paloa tähän touhuun kuin mitä tällä hetkellä. Ennen täytin kalenteriini vain menot ja työvuorot. Nykyään kirjaan kalenteriini noiden lisäksi kauppa-, lahja- ja to do -listoja, päiväkirjamerkintöjä sekä sekalaisia muistettavia asioita. 

Entäpä tulevaisuuteni tämän harrastuksen parissa? Aika toki näyttää, mutta voisin paljastaa jo nyt muutamia uusia ulottuvuuksia, joita olen viimeisen kuukauden aikana kohdannut. 

Siitä asti, kun aloin mieltämään tuunailuin harrastukseksi, olen ollut varma, että minulla on kalenterirauha. Historia sen on jo todennut, ettei luuloni todellakaan pidä paikkansa. Jos pitäisi, miksi pohdin onko keskeneräinen kalenterini minulle se ainoa oikea? Uusimpana ihastuksenani on Traveler’s Notebook eli TN koossa standard. TN:ssä minua viehättävät kannet, minulle pienempi kynnys hyödyntää kierrätystä tuunailussa sekä se, ettei ole yhtäkään samanlaista kokonaisuutta. Toki kannet ovat pitkälti massatuotantoa, mutta TN kannet voi tehdä myös itse. Monet näiden käyttäjät tekevät vihkonsa itse. Omalta osaltani voin aloittelijana sanoa, että tyydyn valmiisiin kansiin ja vihkoihin ainakin näin aluksi. Aloitusta vailla minulla on siis Webster’s Pagesin standard-kokoiset, glitterpäällysteiset kannet. Kuminauhoja kansien sisällä on neljä ja olen suunnitellut asettavani sinne vihot päiväkirjaa, raha-asioita, reseptejä sekä muistiinpanoja varten. Haaveissa olisi vielä mahduttaa mukaan art journal, mutta saa nähdä onko sen aika vielä.

Näin postaukseni päätteeksi haluaisin toivottaa kaikille Kalenterimanian blogin lukijoille oikein mukavaa kevättä ja inspiraation tuulahduksia tuunailuhetkiinne!

-Essi
@plansofmine