Postauksessa nähtävä Ajaston Time Square on saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajaston kanssa.
Kiireinen arki on vienyt aikaa ja voimia kalenteriharrastukselta, vaikka viikonloppuisin olisi hyvin tilaa koristella ja pohtia kuluneen viikon tapahtumia. Todellisuudessa viikonloput menevät akkujen lataukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin, jotka niin ikään ovat elämän tärkeitä elementtejä. Rakkaudesta kalenteriin ja sen koristeluun, mutta aika ei aina tahdo riittää sille rakkaalle harrastukselle. Ei, vaikka kuinka yrittäisi tehdä tilaa kalenterille, tai sen päivittämiselle. Toisinaan iskee myös jonkinlainen vastustelu päälle, eikä kauniita aukeamia tule valmiiksi, vaikka yrittäisi miten päin.
Arvaan, että tilanne on monelle tuttu, joten halusin nostaa sen esille ja näkyväksi. Toisaalta haluan lohduttaa kaikkia myös tämän kautta, ettei kalenterin tarvitse olla ajantasaisesti koristeltu mikäli arki ei anna siihen myöten. Haluan lohduttaa jokaista myös sen suhteen, että kalenteri voi kulkea mukana eräänlaisena muistilapputelineenä, jossa jokaisen muistilapun sanoma on tärkeä. Jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja omin voimavaroin, joten kaikki on sallittua. Tämä on myös hyvä tapa toteuttaa itselleen armollisuutta ja lohduttautua, ettei kaikilla muilla ole kalenterit viimeisen päälle laitettuina joka viikko. Vaikka niin haluaisi ajatella.
Tällä hetkellä ihanat Ajastot (Time Square ja Project 365) kulkevat monta viikkoa jäljessä koristelujen osalta, kun taas bullet journal elää tätä viikkoa vahvasti mukana (kiitos Kalenterimanian Youtube-kanavan). Olen armahtanut itseäni siinäkin, ettei bujossa tarvitse olla koristeluja valmiiksi ja pelkät viikkopohjat riittävät. Aikaa koristelulle ja muulle oheistoiminnalle tulee vastaan myöhemmin. Olen vakavasti pohtinut tulevaisuuslokin käyttöönottoa bujossa, sillä se helpottaisi oman mielen painetta valtavasti.
Arjen ja vapaa-ajan yhdistäminen on osoittautunut siis todelliseksi haasteeksi, mutta näen tässä suuren mahdollisuuden harjoitella armollisuutta itseään kohtaan sekä keskeneräisyyden sietämistä. Vielä tulee sellainen tilanne, jossa ehdin koristelemaan useamman aukeaman eteenpäin ja täyttämään näitä viikkoja vain tapahtuneilla asioilla. Enkä epäile millään tavalla sitäkään, etteikö näistä kiireisistä viikoista olisi opittu jotain. Ainakin korvaamatonta oppia ovat olleet ajatukset omasta jaksamisesta, oman itsensä kuuntelu ja omien voimavarojen huomioiminen. Ja mieluummin koristelen kalenteriani hyvällä fiiliksellä, kuin väkisin ja uupuneena raskaan työpäivän jälkeen, kun mikään ei onnistu.
Muista olla itsellesi armollinen myös kalenteriharrastuksen suhteen. Koristelet kalenteria omien voimavarojen mukaan, eikä se tee sinusta yhtään sen parempaa tai huonompaa harrastajaa, jos koristelut laahaavat monta viikkoa jäljessä. Olet ihana juuri noin ja omien voimavarojesi kanssa. Kiitos, että olet.
Rakkaudella ja armollisuudella, Terhi