Searching for "trackerit"

Trackerit huonolla huumorilla höystettyinä

Bullet Journal on ollut Suomeen rantautunut, nykyään jo hyvin tunnettu menetelmä oman ajan- ja elämänhallinnan lisäämiseksi. Sen kehitti Ryder Carroll, joka kärsi kauan oppimisvaikeuksista. Ideana on tehdä lyhyitä, luotimaisia muistiinpanoja tehtävistä ja tapahtumista, joiden avulla voi jäsentää elämänsä asioiden prioriteetteja. Sittemmin bujoilu on mielletty erityisesti naisten harrastukseksi ja Kalenterimaniankin ryhmässä näkee mitä upeimpia tuotoksia. Minäkin olen hakenut oman bujon suhteen suuntaa syys-lokakuusta lähtien ja vihdoin Se Oma Tyyli on löytynyt. Joitakin ideoitani olen jakanut myös Kalenterimaniassa.

Hurahdin bujoiluun oikeastaan niin kovaa, että tällä hetkellä minulla on käytössä sekä pää- että pikkusiskobujo. Tässä tekstissä keskityn oman pääbujon esittelyyn, joka on siis Nuuna-muistikirjan kuosi Masterplan.

Aluksi, bujoon hurahdettuani, matkin innolla kaikkien muiden trackereita ja ideoita niihin. Lopulta yritysten ja erehdysten kautta ymmärsin, mitä haluan omalta bujoltani. Bujoiluun liittyy hyvin vahvasti myös tila, jossa suunnittelen bujoa eteenpäin. Mukana tekstissä onkin otos työpöydästäni, joka muuntuu arkisin työpöydäksi, ja viikonloppuisin bujoilen, planneroin ja kirjoitan sekä luen vaihtelevalla menestyksellä pääsykokeisiin. Pöydälläni on pari korillista täynnä tarroja, läppäri, bujot ja muut jutut.

Oma tyyli sisältää nykyään kuukausilokin, yksinkertaiset viikkosivut ja seurannat sun muut, jotka koen itselleni merkityksellisimmiksi.

Äitini sairastui vuonna 2013 levinneeseen rintasyöpään, johon sittemmin myös kuoli, joten sen vuoksi itselleni tärkeä seuranta on menkka- ja tissientutkimisseuranta. Olen liittänyt rintojentutkimussivulle myös tutkimusohjeet sekä merkit, jolloin on ehdottomasti hakeuduttava lääkäriin.

Tämän lisäksi tein lukujärjestyksen maaliskuulle, joka antaa osviittaa siitä, kuinka työpäivien lomassa on järkevintä limittää pääsykoeluvut. Sunnuntait pidän vapaapäivinä. Liukumaa saa ja pitääkin olla, mutta ideana olisi saada opiskeltua ainakin yhteensä 16 tuntia viikossa.

Maaliskuulle tein myös omaa hyvinvointia edistävän ”Pitäisi tehdä useammin” -aukeaman. Siihen sisältyvät niin kirjoittaminen, oma aika kuin ulkoilukin. Olen huomannut, etten voi hyvin mikäli en tee niitä asioita joista nautin – niitä, jotka toisaalta pitävät vireystilaa yllä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, mukana menossa on KAKKALISTA. Minulle on tehty neljä isoa vatsaleikkausta, joiden seurauksena vatsaontelooni on muodostunut kiinnikkeitä, eli ns. vatsansisäistä arpikudosta. Käytännössä minulla ei ole vapaata vatsaonteloa laisinkaan, ja koska olen ollut sairaalassa kahden ison suolitukoksen vuoksi, kipujen ja vatsan toiminnan seuranta ovat elintärkeitä lääkäriin hakeutumisen ja oikea-aikaisen avun saamisen kannalta. Koska huumorini on mustaa, tein myös kakkalistan omalla tyylilläni. Bujoilu on auttanut paljon arjen hallinnassa ja selkeyttänyt myös fyysisten oireiden seurantaa. Lisäksi olen tehnyt oman osion mielialalle, mutta koska en ole muistanut koskaan täyttää mood trackeria eli mielialaseurantaa, olen päätynyt kirjaamaan viikkoaukeamalle kunkin päivän kohdalle mielialan mikäli siinä ilmenee jotain erityistä.

Kalenterimaniassa parasta on, kun voi itse saada ja antaa inspiraatiota ja ideoita muille. Oma tyylini on yksinkertainen, mutta minulle toimivin. Seurannoissa olen huomannut tärkeimmäksi niiden täyttämisen muistamisen, joten siksi olen tehnyt näistä vain itselleni tärkeimmät omiksi osioikseen, ja päivittäistoiminnot sisällytän viikkonäkymille. On inspiroivaa huomata, kuinka bujot ja seurannat ovat persoonallisia, aivan kuten kuuluukin! Seuraavassa jäsenpostauksessani keskityn pikkusiskobujon, eli S-koon Nuunan, kehitykseen luotimerkintäisestä päiväkirjamaisempaan muotoon.

Anna

Matka Hobonichi-perheen jäseneksi

Moikka! Vähän jännittävää ja tämmösen postauksen tekeminen teille, mutta kerran sitä pyydettiin niin kokeillaan, mitä tulee.

Tärkeä virstanpylväs on ylitetty, jonka takia päädyin tätä teille kirjoittamaan, sillä ensi vuonna ensi kertaa minäkin kuulun Hobonichi-perheeseen. En kyllä muista millon, jos koskaan, mulla on näin ajoissa ollut seuraavan vuoden kalenterikuvio selvillä. Nyt mulla on ollut käytössä Ajaston Maker 2024 kalenteri ja se on ajanu asiansa. Viime vuonna rehellisesti en kerennyt tai jaksanut kauheasti kalenterin valintaa miettiä. Päädyin silloin ottamaan tämän, koska mulla oli vastaava kalenteri muutama vuosi takaperin ja siitä oli jäänyt hyvät mielikuvat.

Mulle on tärkeää että viikko on kerralla näkyvissä ja muistiinpanoille on tilaa. Tykkään kuukausiruudukosta ja tyhjästä tilasta. Innostun välillä astetta enemmän tekeen trackereitä ja ihan vakiona kulkee seurattavana useampia asia. Tämä innostumisjakso osottautui haasteelliseksi Makerissä tilan puutteen takia. Niinpä elokuun puolessa välissä rinnalle aloitin ensimmäisen bujon ikinä, käytössä Putinki Notebook. Ajatuksena että loppuvuoden voin tutustua käytännössä ja harjoitella bujon tekoa. Katsoa ottaako bujo tuulta alleen, jos innostus siitä jatkuu voisin 2025 nojautua bujoon enemmänkin muun muassa trackereiden kanssa. Toistaiseksi oon jäänyt koukkuun bujon tekoon. Päädyinkin hyvin nopeasti bujon aloittamisen jälkeen ajatukseen, että itse kalenteri tulevalle vuodelle voisi olla A5 pienempi. Bujo (A5) pysyisi kotosalla ja pienempi kalenteri kulkisi sitten kätevästi mukana.

Pitkän googlettelun, Kalenterimanian blogia ja Facebook-ryhmää tutkittuani huomasin mieltyneeni ajatukseen kalenterista koossa A6-B6 tai B6. Ajattelin etten halua kaikkien rakastamaa ohutta Tomoe River -paperia, mielikuva kynien läpitulosta hirvitti. Viikkoaukeaman näkymäksi halusin erilaisen kun Makerissä, sillä en osaa tarpeeksi hyödyntää sen jaoteltua muistiinpanotilaa. HP Mini dashboard layout oli mielenkiintoinen ja inspiroivan oloinen. 2025 vuoden kalenterissa oleva kuosi oli mulle ylitsepääsemätön ongelma, ei ollut yhtään minun näköinen. Paperblanks Midi oli vakavasti harkinnassa ja ajatuksena oli käydä fyysisesti tutkimassa se ja mahdollisia muita ehdokkaita.

Sitten siskolta tuli viesti;”Ootko ensi vuoden kalenterin hommannut”. Mullahan oli kaikki vielä enemmän tai vähemmän hakusessa joten sisko selvitti tilanneensa itselleen Hobonichi Techo Weeks Pistachio kalenterin. Pistaasikalenterin väri oli silmääni livenä kuulemma vihreämpi kuin verkkokaupassa ja kuulemma karmaiseva yhdistelmä nahkasten kansien kanssa. Siskolla ollut weeks vuoden kalenterina useamman kerran joten noita suojakansia hän ei tietenkään ollut vaihtamassa. Niinpä aloin tutustua kyseiseen kalenteriin.

Vihreä väri on ihan minun näköinen, sieltä löytyi kuukausille näkymät, viikko on yhdellä aukeamalla, kalenteri on pienempi kuin A5 ja nostalgisesti saisin sen siskolta. Riippuvuuteni paperikalenteriin ja sen tuunauksesta juontaa juurensa suoraan siskooni. Hän värkkäsi kalenterinsa kanssa ja yli kymmenen vuotta vakituinen joululahjani oli siskon mulle valitsema ja ostama kalenteri, jonka sivujen välistä löytyi jotain pientä, esimerkiksi inspiroivaa tekstiä. Toisaalta harkintaa ja epäröintiä weeksissä aiheuttivat etenkin kalenterin kapeus sekä siinä, kuinkas muutenkaan, oleva ohut Tomoe River -paperi. Testattiin mun suosikki kynät ja kerran ne ei tullu sivuista läpi, niin päätin haastaa itseni ja ottaa kalenterikseni tämän Hobonichin. Nopeasti innostuin kalenterista ja odotan et pääsen sen kanssa säätämään. Se on oikeesti näppärän kokoinen mukana kulkevaksi ja sieltä löyty ne mulle tärkeimmät pointit mitä kaipailin.

Hetken varmasti kestää että tottuu layouttiin sekä ylipäätään kalenterin rakenteeseen; alussa kuukausinäkymät, sitten viikot ja viimeisenä vapaat ruudulliset sivut. Aiemmin mulla on aina ollu ekana kuukauden kuukausinäkymä, viikot, ehkä pari vapaata sivua ja taas sama seuraavan kuukauden kohdalla. Kalenterin lopussa mahdollisesti tilaa muistiinpanoille. Nyt ajatukseen tottuneena mua innostaa toi rakenne, tosin jännitän vähän miten osaan hyödyntää lopun sivut. Nyt oonkin paljon etsiny inspiraatioksi kuvia miten tota weeksiä on muut käyttäneet. Oon myös ehkä vähän tilannut jotakin vain tota kalenteria aatellen.

Sisko tarjosi mulle weeksiin kirkkaita suojakansia jotka oli jäänyt hällä turhaksi. Ne halusin ehdottomasti. Mää olen semmoinen tuuliviiri että ajatus helposta matalan kynnyksen kalenterin ulkonäön muuttamisesta viehättää ja innostaa. Törmäsin tarraan joka huusi mun nimeä ja hommasin sen nimenomaan kalenterin kantta ajatellen. Kalenterista vaahtosin äidin, isosti askarteleva ihminen, kanssa kun puhe tuli kansista ja niiden tuunauksesta hän nappasi kasasta tommosen nahkajäljitelmää muistuttavan mustan paperin ja kysyi mielipidettä. Minä silmät kiiluen totesin et näyttäisi täydellisesti minulta kalenterissani. Varmasti astetta epätyypillisempi tämä minun taival vuoden kalenterivalintaan, mutta rehellisesti en kyllä voisi olla tyytyväisempi ja innostuneempi lopputuloksesta.

Aika näyttää miten bujon kanssa käy, mutta ainakin mulla on nyt ihan itseni näköinen kalenteri, jonka uskon täyttävän mun tarpeet paremmin kuin hyvin. Oon todella innoissani ja toivonkin teidän ensi vuoden kalenterien tuntuvan yhtä hyviltä ja innoittavilta valinnoilta!

Eve~