Mitä viime perjantaipäiväkirjassa kirjoitin? Olin löytänyt ammatilliseen kuntoutukseen paikan ja uusi seikkailu arjessa alkoi, kun tämä äiti-ihminen ei olekaan enää 24/7 kotona. Pienryhmätreenaaminen salilla on jatkunut kivassa porukassa ja kunto kasvaa. Kerroin kevään odotuksista ja fiiliksistä elämän myllerryksissä, sekä suunnittelin puutarhavalmisteluiden aloittamista.
Takatalvi on koko ajan kolkutellut ovea ja varsin isolla lumimäärällä vielä viikko sitten, joten puutarhasuunnitelmat ovat olleet kirjaimellisesti jäissä. Nyt kuitenkin tasan viikkoa myöhemmin saimme mitä kauneimmat ja lämpimimmät vappukelit tänne Varsinais-Suomeen. Ehkä nyt uskaltaa jo aloittaa puutarhatyöt ja laittaa perunat pihalle? Raparperi ainakin on lähtenyt nousemaan takapihan mullasta.
Vappupäivänä mentiin koko perhe vapputorille nauttimaan kevään ensimmäiset jäätelökioski-jätskit ja jokilaivaan limuille. Muihin vappurientoihin on kuulunut herkkujen syömistä, lepoa, pyykin viikkausta kaappeihin, tiskikoneen pyörittämistä ja arkeen valmistautumista. Rentoa meininkiä siis.
Lupasin maanantai-postauksessa päivitellä miten useamman viikon tuunailut kerralla ovat toimineet kiireisen arjen keskellä ja meinaanko ottaa sen taas tavaksi. Kyllä toimii ja kyllä meinaan taas ottaa tavaksi! Viime viikot ovat olleet niin kiireiset, etten ole paljoa kerennyt tuunailla kalenteria tai muutakaan. Se, että sivut ovat olleet valmiiksi tuunattuja, on helpottanut ja arkikiireissä riittää vain asioiden ajantasainen kirjaus.
Seuraavaksi ajattelin tuunailla lisää viikkoja ennakkoon kalenteriin. Kaivelin aiemmin die cuts -varastoani, etsien jotakin vappuista, kuten ilmapalloja. Kuvan kuvat puhuttelivat, niistä tulee mieleen yhteinen aika ja tulevalle viikolle suunnitteilla oleva tivoliretki. Laittelen kuvia ryhmään, kun saan kalenteriin valmista. Mukavaa viikonloppua kaikille.
Olin otettu, kun minua pyydettiin tekemään Kalenterimanialle jäsenpostaus. Olen ollut Kalenterimanian jäsen monen vuoden ajan, mutta vain harvemmin yhtä aktiivinen kuin viimeaikoina. Nyt kun elämäni on eräänlaisessa välivaiheessa, Facebook-ryhmä on antanut minulle olon yhteisöön kuulumisesta ja tuonut arkeeni paljon iloa ja inspiraatiota. Olen todella iloinen, jos jokin, mitä jaan voi tuottaa samaa jollekin muulle.
Minulle ehdotettiin jäsenpostauksen tekemistä Simple Stories -rengasplannerini välilehtiprojektista. Pilkulliset Carpe Diem -plannerikanteni ovat pyörineet laatikoissani varmaan vuodesta 2017 lähtien. En ole saanut otettua niitä oikeaan käyttöön, mutta en ole halunnut niistä luopuakaan. Kalenteri-innostuksen sytyttyä taas pitkästä aikaa alkuvuodesta 2024, päätin tilata vähän uusia tarvikkeita, muun muassa vihdoinkin sen kuuden reiän rei’ittimen, jota en ole aikaisemmin saanut hankituksi. Rei’ittimen lisäksi ostin upeita viidakkoteemaisia papereita, washiteippejä, die cutseja sekä liimattavia helmiä.
Ajattelin, että lähden kasaamaan ihaniin pilkkukansiini plannerin, päiväkirjan ja muistojen kokoelman kaunista sekamelskaa. Ajatuksenani oli, että tämä lähes mappikokoinen binderi keräisi sisäänsä ne asiat, jotka minua elämässäni inspiroivat: Sellaiset asiat, jotka eivät liity työ- tai julkiseen minääni vaan siihen yksityiseen minään, joka nauttii kuun vaiheiden seuraamisesta, tarotkorttien lukemisesta, joogafilosofiakursseista, runojen kirjoittamisesta tai melkein mistä tahansa, millä ei ole suoraa käytännön hyötymerkitystä. Keräisin vain niitä asioita, jotka elävöittävät omaa sieluani. Projektin aloittamiseksi päätin ensialkuun tehdä uusista papereistani kauniit välilehdet.
Kuten moni varmasti allekirjoittaa, tuunailussa joutuu väistämättä opettelemaan epätäydellisyyden sietämistä. Minulle vaikein vaihe on se, kun minun pitäisi aloittaa täydellisen puhtaan pöydän “pilaaminen” omilla tuotoksillani. On niin paljon mistä valita, mitä jos valitsen väärin? Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lopputulos on mielestäni sotkuinen? Tai mitä jos en saakaan vietyä projektiani loppuun? Ensimmäinen välilehti kuvastaa hyvin tätä epätäydellisyyden pelkoa lainauksella Etan biisistä Demoneista ystävii.
Minusta tuntuu, että kalenteriharrastuksessa on jotakin syvästi intuitiivista ja elämän virrassa soljuvaa. On aikoja, kun kalenterituunaus on elämässä mukana vain satunnaisina tarvikevarastojen silmäilyinä ja hivelyinä, ja etäisenä tarpeena säästää kaikki tarvikkeet jotain ehkä tulevaa ajankohtaa varten. Sitten taas toisinaan innostus kalentereihin syttyy kuin yllättäen ja tekeminen sujuu. Omalla kohdallani kalenteriharrastus vaatii sen, että elämäni on oikealla tavalla tylsää ja tasaista. Luovuus alkaa pitkästymisestä ja luova tekeminen vaatii sen, että elämässä on rauha maassa, jotta uppoutuminen ja flow-tila on mahdollista saavuttaa. Olen itse oppinut hyväksymään sen, että pakottamalla ei synny hyvää jälkeä. Silloin kannattaa takoa, kun tekeminen sujuu helposti ja pakottamatta. Jos inspiraatiota ei ole tai projektiin tarttuminen jopa ahdistaa, kannattaa kärsivällisesti odottaa parempia aikoja.
En päässyt välilehtiprojektissanikaan vielä maaliin asti, sillä sain vasta ensimmäisen valmiiksi. Päätin noudattaa omaa neuvoani, enkä lähtenyt tekemään seuraavia sivuja väkisin. Ajatuksenani on koota kullekin välilehdelle lainauksia, jotka sykähdyttävät jotakin minussa. En voi tehdä tällaista projektia, jos sisälläni ei juuri sillä hetkellä soi.
Loppuun voisin antaa muutaman käytännön vinkin itsetehtyjä välilehtiä suunnitteleville:
Päätä montako välilehteä aiot tehdä ja laske jaottelua sivukokosi mukaan: kuinka monta senttimetriä kustakin välilehdestä jää näkyvää osaa?
Välilehtien määrää tai järjestystä ei voi myöhemmin enää muuttaa, koska ne on leikattu kukin omalle paikalleen
Kunkin välilehden “läpän” kannattaa olla hieman korkeampi kuin näkyvä osa, jotta se jää nätisti edellisen alle. Päädyin tekemään omani niin, että jokainen läppäosa alkaa aivan sivun yläreunasta ja jatkuu aina edellistä pidemmälle näkyviin jäävän osan verran.
Leikkaa välilehdistä hieman isommat kuin niiden alle jäävät sivut, jotta ne peittävät sivut kauniisti. Tee läppäosista tarpeeksi leveät: itse tein 1,5 cm leveät läpät
Muista, että sivukoon ollessa vähän isompi, rei’ittimessä kannatta katsoa keskikohta huolella… Nimimerkillä melkein mokasin!
Kokeile rohkeasti! Se on vain paperia. Voit tehdä myöhemmin uudet paremmalla kokemuksella.
En toistaiseksi vielä tiedä, miten planneriprojektini tulee jatkumaan, mutta yritän taltuttaa tyhjän sivun kammoa ja opetella epätäydellisyyden sietämistä. Loppujen lopuksihan parasta tässä kaikessa on käsillä tekeminen ja oman luovan energian vapauttaminen!
