Aurinkoista maanantaita ja hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Näin Kalevalan päivän kunniaksi pääsette katsomaan, kuinka minä inspiroiduin tuosta Suomen kansalliseepoksesta eli Kalevalasta. Löysin kirjan viime kesänä sattumalta kierrellessäni kirpputoreja kalenteriystävän kanssa. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää kirjan kannet ja sivut itsessään askartelumateriaaleina, mutta tarkemmin kirjaa selatessasi totesin sen olevan liian arvokas tuhottavaksi.
Kirja on painettu vuonna 1932, ja sen runomuotoon kirjoitetussa tekstissä on aivan omalaisensa tunnelma. Kuvituksessa itse Akseli Gallen-Kallela on käyttänyt mustaa, beigeä ja tehostanut niitä voimakkaalla oranssilla. Kirjan kuvitus on pelkistetty, mutta silti täynny upeita yksityiskohtia. Omaa silmääni eniten miellyttivät erilaiset riimut ja symbolit sivuja koristamassa.
Ihastuin kirjan kerman sävyisiin, ajan kuluttamiin sivuihin ja niiden sormituntumaan. Kalenterinani toimivan Hobonichi weeks’in sivut ovat myös kerman sävyiset, josta lopullinen ajatus viikkoaukeaman tekoon syntyi.
Muistin säästäneeni yhdestä viikkokitistä yli jääneet ruskean sävyiset tarrat joiden ajattelin olevan lähellä kirjan kuvituksen sävyjä. Oranssin sävyn jätin suosiolla ulos, koska se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Tarrojen lisäksi sivun ylälaitaan mukailin kirjasta löytyneen salmiakkikuvion joka miellytti erityisesti silmääni.
Teksitarroiksi valikoin ehdottomasti suomenkieliset, kun kyse kuitenkin on suomalaisen kulttuurin viikosta jota tässä tehdään. Karhut muistuttavat minua meidän upeista metsistä ja Kalevalan luontosuhteesta, ne pääsivätkin mukaan aukeamalle suloisin washiteipin muodossa. Loppuptuloksesta tuli sävyltään hyvin maanläheinen ja rauhoittava. Onko se sitten lähelläkään Kalevalaa, on kiinni jokaisen omasta tulkinnasta.
– Janita