Viime kesänä olin flunssan vuoksi sairaslomalla töistä ja minulla oli hyvin aikaa katsella erilaisia nettikauppoja. Jotenkin huomasin useasti tutkivani erilaisia Happy Plannereita. Palasin aina uudestaan niitä tutkimaan ja samalla mielessäni toistelin itselleni, että ei minulle tule koskaan Happy Planneria. En jotenkin ollut koskaan kokenut olevani ”HP-tyyppiä”. Muutaman päivän tutkiskelun jälkeen kuitenkin tilasin itselleni classic-kokoisen HP:n. Aluksi se tuntui todella helpolta ja vaivattomalta. Mutta sitten syksymmällä alkoi tuntua siltä, että kaikki itsensä toteuttaminen jäi ihan minimiin. Kalenteriin oli helppoa liimailla tarroja, mutta muuta sitten sinne ei oikein tullut tehtyä. Jollain tavalla se alkoi tuntua ahdistavaltakin, kun koin että haluaisin enemmän tehdä itse, haluaisin piirtää, maalata, leikata ja liimata…

Loppuvuodesta sitten voitin Kalenterimanian arvonnasta lahjakortin Personal Plannerille. Pitkän aikaa mietin mitä sieltä tilaan, koska minulla on jo kalenterina HP, enkä osaa käyttää kahta kalenteria rinnakkain. Päädyin sitten tilaamaan lahjakortilla A5-kokoisen pistesivuisen kirjan, jonka kantta koristaa koirani Hertan kuva. Lahjakortilla oli sen verran arvoa, että sain vielä pienemmän samanlaisen kirjan, johon sitten päädyin valitsemaan kansikuvaksi mieheni ja minun yhteiskuvan.

Koko kevään liimailin tarroja enemmän tai vähemmän uskollisesti Happy Planneriin ja tuskailin edelleen sen asian kanssa, kun ei tule tehtyä itse oikein mitään. Alkukesästä sitten päätin, että aloitan Personal Planneriini bullet journal-tyylisen kalenterin. Heinäkuusta se sitten alkoi. Olin yhtäkkiä tyhjän kirjan kanssa, mutta onneksi kauaa ei tarvinnut asian kanssa miettiä, kun ideoita alkoi syntyä päässä. Välillä katson Pinterestistä ideoita, välillä saan ideoita vaikkapa miitistä. Joskus siihen ideaan riittää vaikka vaan lehdessä nähty kuva, jonka leikkaa talteen. Tällä hetkellä olen tehnyt tätä Personal Planneriani, jonka myös Peteliukseksi olen ristinyt, lokakuulle asti. Välillä on pakko jarrutella itseään, että jäisi vielä loppuvuodellekin jotain tekemistä, eikä tekisi heti yhtä soittoa koko vuotta valmiiksi.

Tällä hetkellä olen äärimmäisen tyytyväinen Peteliuksen kanssa vietettyyn aikaan. Se toimii samalla pienimuotoisena päiväkirjana, samalla kalenterina. Rinnalla käytän HP Notes-pistesivuista muistikirjaa, jossa on mm. salasanat, syntymäpäivät, elokuvalistaa, karaokebiisejä, miittisuunnitelmia, koronakevään peruuntuneita tapahtumia, jne. En halua niitä laittaa samoihin kansiin kalenterin kanssa, koska minusta on helpompaa näin, että ne asiat pysyvät siinä muistikirjassa vaikka kalenteri joskus tulee täyteen ja vaihtuu uuteen.

Armi ja Petelius