Searching for "mini"

Mixed mediaa Lauran kanssa – enemmän on enemmän

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Moikka moi! Mielessäni on jo hetken aikaa kytenyt idea postaussarjasta, jossa hypätään yhdessä mixed median maailmaan. Tämän sarjan aikana olisi tarkoitus käydä läpi erilaisia mediumeita ja myös kurkata, mitä kaikkea kotoa löytyvistä asioista voisi hyödyntää mixed media töissä. Innostuin itse art journalista ja sen myötä mixed mediasta noin kolmisen vuotta sitten saatuani yhteistyössä tämänhetkisen taidepäiväkirjan virkaa toimittavan Dingbats Pro muistikirjani. (Matkaani vasta-alkajasta innostuneeksi uuden kokeilijaksi voikin lukea vanhasta postaussarjasta täältä.)

Tänään lähdemme rakentamaan sivua ”valmiiseen pohjaan”, nimittäin washien jämäpala sivulleni. Törmäsin todella pitkä aika sitten jossain päin somea klippiin, jossa kaikki kalenteriaskartelusta ylijääneet washin palaset liimattiin yhteen sivuun ja siitä se idea sitten lähti. Nyt sivu oli täyttynyt sen verran, että oli enemmän kuin hyvä hetki lähteä hyödyntämään tätä.

Washien palaset eivät vain tuo työn pohjaan väriläiskiä, mutta ne toisivat myös paljon pientä tekstuuria, mikäli päälle vedettäisiin suoraan vain maalia. Itse en halunnut kuitenkaan lähteä täysin peittolinjalle, joten nappasin muutaman neutraalin sävyisen matta-akryylimaalin ja levitin palettiveitsellä värejä summamutikassa sivulle.

Parasta väriterapiaa onkin juuri se, ettei aina liikaa mieti mihin mitäkin laitetaan tai miltä se näyttää. Niinpä otin muutaman vahaliituvärin ja vedin aluksi silmät kiinni sinne tänne ”sotkua” ja lopulta lisäsin toisella värillä vielä samoille kohdille lisää väriä. Vaikka olin kuivannut akryylimaaliani lämpöpuhaltimella, paksummissa kohdissa maali oli edelleen aavistuksen märkää, mutta en antanut sen haitata menoa, olihan minulla edelleen pohjatyöt työn alla.

Yksi lempikierrätysmateriaaleistani art journalissa on ehdottomasti askartelutavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Säästän nämä joka kerta, koska rakastan tekstuuria, mitä näillä saa aikaan sellaisenaan tai maalien alla. Revin muutaman suikaleen paperista ja rypistelin niitä ennen liimaamista paikoilleen. Liimana käytän lähes aina gel mediumia, jota voi kiinnittämisen lisäksi käyttää maalien paksuntamiseen. Omani on mattaversio, jonka lisäksi on olemassa gloss, joka lisää työhön samalla kiiltoa.

En pahemmin suunnittele tekemisiäni sen suuremmin vaan olen enemmän matkalla inspiroituja. Värimaailma tähän mennessä saikin minut tarttumaan yhteen uusimmista PET-teipeistäni. Tämä on kuitenkin läpikuultavaa washipaperia, joten liimasin ensin haluamani kuvat tarrapaperille, josta ne sitten uudemman kerran leikkasin irti. Kaivelin varastoistani vielä yhden paperikon sivun ja repäisin askartelukäyttöön hankitusta kirjasta muutaman suikaleen kerrostusta varten.

Nämäkin kaistaleet liimasin paikoilleen aiemmin mainitulla gel mediumilla, joka on kyllä luottotuotteeni. Kuvassa näkyy selkeästi miltä geeli näyttää ennen kuivumistaan. Sinertävä sävy kuitenkin katoaa kuivumisen myötä ja muuttuu täysin värittömäksi. Gel mediumilla voi myös suojata työn lopuksi, mutta liian paksun kerroksen laittaminen saattaa aiheuttaa tahmaisuutta, jolloin muistikirjan sivut saattavat hieman tarrata toisiinsa. (Toisaalta samaa ongelmaa esiintyy myös ihan akryylimaalien kanssa ja näihinkin on onneksi olemassa useita ratkaisuja.) Kuvasta poiketen liimasin tässä vaiheessa myös kaksi hahmoa paikoilleen.

Kuten jo tämän postauksen otsikko kertoo, more is more – enemmän on enemmän. Koska sivun lähtökohtana oli kymmeniä washipalasia, tiesin jo valmiiksi sivun tulevan täyteen eri elementtejä. Kaivoin seuraavaksi sapluunan, Mementon mustetyynyn ja musteenlevittimen. Töpöttelin palloja jonoiksi sinne, mihin ne näyttivät sopivan, varsinkin hahmojen läheisyyteen. Sapluunassa pallokuviointi oli pieni, mutta helppo kohdistaa ja näin ollen jatkaa samaa kuviointia pidemmälle. Eri pinnat antoivat musteelle ihanasti eri värisävyjä ja joissain näkyy kivasti, kuinka vesiliukoinen muste ei ole edes tarttunut kummemmin.

Työ näytti vielä kaipaavan jotain, joten nappasin Uni Poscan valkoisen maalitussin ja alkuun laitoin muutamia pisteitä sinne tänne mustepallojen sisälle. Työ näytti edelleen tyhjältä, jonka seurauksena halusin muutamia viivoja vielä kaveriksi ja pari spiraalikuviota pääsi myös koristamaan osaa palloista.

Koska taustassa oli paljon samaa vihreää, kuin hahmoissakin, päädyin lopulta rajaamaan kummatkin hahmoista valkoisella ja lisäämään ääriviivojen ulkopuolelle vielä efektiä korostamaan muutamia pisteitä. Rakastan myös maaliroiskeita, mutta tällä kertaa aiheutin ne pumppaamalla ”liikaa” maalia tussista ulos ja sen avulla sitten roiskin sitä työn päälle. Lopuksi kaivoin vielä muutaman tekstitarran, jotka puhuttelivat minua tähän työhön liittyen.

Ja valmista tuli! Tässä mixed media työssä käytimme jopa 8 eri elementtiä, mikäli en nyt ihan väärin laskeskellut. Kotoa ei tarvitse löytyä armeijalle sopivaa määrää taidetarvikkeita, jotta mixed median pariin voisi hypätä. Ensi kerralla tehdään kuitenkin jotain simppelimpää työtä, joten sillä aikaa, nähdään ryhmän puolella.

-Laura S.

P.S. Mikäli jokin tietty mixed media asia kiinnostaa, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia.

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja