Rakas perjantaipäiväkirja,

me tavataankin tässä nyt ekaa kertaa 2023. Mulla on ollut elämässäni ihan kummallisin alkuvuosi koskaan, voisin vähän summailla sitä sulle, ja saan ehkä ajatuksia hieman ”paperille” pois mun aivoista pyörimästä. Muiden ylläpidon tyyppien päiväkirjoja voi muuten lueskella täällä.

Jäin muutama päivä ennen joulua 14 muun pelinkehittäjän kanssa työttömäksi vakityöstä, kun meidän unelmapeliprojekti lopetettiin ennen aikojaan, eikä elämä ole sen jälkeen oikein palannut raiteilleen. On ollut tappelua TE-keskuksen kanssa, taistelua työttömyysturvasta ja kielteisistä päätöksistä, silmitöntä epätoivoa talouden kestämisestä ja itkuisia, unettomia öitä hylätyistä työhakemuksista ja suunnan puuttumattomuudesta. Odottaminen ja epätietoisuus ovat olleet kantavia teemoja koko kevään. Onneksi ihana kumppani ja meidän kissat ovat pitäneet musta huolta.

En olisi tammikuussa voinut kuvitellakaan olevani työttömänä vielä kesän alkaessa. Olen ammattilainen, osaan todella paljon kaikkea ja teen kovasti töitä, mutta peli- ja teknologia-alat ovat myllerryksessä ja ihmisiä potkitaan pihalle tuhansittain, mikä sitten syynä onkaan. Tekijöitä on enemmän kuin paikkoja ja olen joutunut keskelle tilannetta, jossa kilpailu on todella kovaa. Henkinen hyvinvointi on ollut aivan retuperällä taistellessani sen puolesta, että saisin edes hiukan tukea tilanteeseen, jossa avopuolisoni on joutunut kannattelemaan koko talouttamme, kun en saa rahaa mistään.

Lopulta paha olo kasvoi niin isoksi, että en enää kestänyt. Masennus, ahdistus ja aikaansaamattomuus ajoivat mut viimein hakemaan apua mielenterveyden nostamiseen pohjamudista. Nopeasti pääsin terapiaan ja jo pelkästään se, että asioista voi puhua jonkun ”ulkopuolisen” kanssa on helpottanut. Terapeutti on lempeästi tuupannut mua saamaan asioita aikaiseksi ja luulen, että nappasin ajoissa kiinni jostain pahaan suuntaan valuvasta, ja sain tehtyä korjausliikkeen ennen kuin vahingot paisui liian suuriksi.

Oloa on myös parantanut toukokuussa tekemäni hyväntekeväisyyskampanjointi, jossa keräsin meidän nettiyhteisön mukana yli 5000 dollaria Alzheimer-tutkimukseen ja Alzheimerista kärsivien tukemiseen. Merkityksellinen tekeminen ja asioiden aikaansaaminen on parantanut mielialaa huimasti ja niitä päiviä, kun ei haluaisi nousta sängystä on enää harvoin.

Vaikka elämä onkin ollut tämän vuoden melko rankkaa, siihen on silti mahtunut paljon hyvää – olin suosikkibändini kiertuemyyjänä tammikuussa (täältä voit lukea seikkailuistani Euroopassa), kävin Ruotsissa yhden pelin julkaisussa ja olen löytänyt taas lukemisen ilon.

Kaiken ahdistuksen keskellä tukena ja jatkuvana ilon aiheena on onneksi ollut myös kalenteriharrastus ja Kalenterimanian ryhmä Facebookissa. Vaihdoin kalenteria toukokuusta alkaen, kun tuntui ettei pystysarakkainen viikkoaukeama Wonderland222-kalenterissa toiminut mulle oikein mitenkään päin. Nyt käytössä on AuraEstelle x AnniePlansin ihana planneri, johon mahtuu sekä viikkoaikataulu, träkkäykset ja memory planning. Pitkästä aikaa nautin aivan suunnattomasti kalenterin tuunailusta ja teen jopa viikkoja etukäteen!

Teen enemmän luovia juttuja ja olen mm. ottanut osaa ryhmän doodlehaasteisiin. Oma tapa tehdä ja nauttia tuunailusta ja askartelusta on pikkuhiljaa löytynyt ja rento ote tekemiseen ottanut vallan.

Nyt ollaan jo kesän puolella, aurinko paistaa koko ajan ja antaa mulle energiaa. Asiat ovat menossa nyt parempaan suuntaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin aiemmin keväällä. Mielenterveyden hoitopolku on käynnistynyt ja eiköhän niitä töitäkin pian ala löytymään.

Toivon sulle aivan ihanaa kesää, vietät sen sitten töissä, lomaillen tai muissa merkeissä!

– Emmi