Otavan muistikirjat – Suunnittelusessio

Yhteistyö – Otava

Kulisseissa on taas puuhattu jotain todella siistiä ja nyt minulla on ilo vihdoin kertoa siitä teille! Aloitimme nimittäin viime keväänä Otavan kanssa ihan huikean yhteistyöprojektin, jossa pääsimme suunnittelemaan Kalenterimanialle omat, keväiset muistikirjat! Nämä ihanat muistikirjat ovat tulossa myyntiin helmikuussa. Tässä postauksessa kerron, miten tähän pisteeseen oikein päästiin.

Otavalta tosiaan lähestyttiin meitä viime vuoden alussa ja kerrottiin mahdollisuudesta suunnitella heidän kanssaan Kalenterimania-muistikirjat. Projektiin lähti mukaan kuusi ylläpidon jäsentä ja Otavan puolelta mukana oli ihana Eija. Varsinainen suunnittelusessio pidettiin etänä Teamsin välityksellä maaliskuussa 2022. Näin varmistettiin kaikille samat mahdollisuudet olla mukana sessiossa.

Suunnittelusession tarkoitus oli kerätä yhteen kaikki ideat ja niiden pohjalta luoda aihiot kahdelle eri muistikirjalle. Ideoita sai heittää hyvin matalalla kynnyksellä, sillä tässä kohtaa haluttiin ylös kaikki mahdolliset ajatukset kuvituksesta, tekstuurista ja muistikirjojen muista ominaisuuksista. Keräsimme Miro-sovellusta hyödyntäen yhteen erilaisia tunnelmia, kuva-aiheita ja värimaailmoja. Kattoteemana ideoinnille oli kevät, sillä muistikirjat olisivat tosiaan tulossa ulos seuraavana keväänä. Tavoitteena oli siis synnyttää ideoinnin pohjalta jotain samaan aikaan keväistä ja Kalenterimanian näköistä!

Sessioon varattu puolitoistatuntinen kului varsin nopeasti, sillä ideoita meiltä tuli oikein hyvin ja olisi varmasti tullut vielä lisääkin. Ideoiden pohjalta käytiin avointa keskustelua ja puhuttiin suosikeista, joiden pohjalta lopullisten muistikirjojen ulkoasu alkoi vähitellen hahmottua. Alusta asti olimme hyvin yksimielisiä siitä, että muistikirjojen tulisi olla pisteisivuisia, jotta ne sopisivat hyvin esimerkiksi bujoiluun. Lisäksi ideoiden paljoudesta huolimatta keskustelun edetessä tietyt elementit ja värimaailmat nousivat selkeästi ylitse muiden. Ihastuimme ajatukseen marmorikuvioinnista, ja värimaailmassa suosikeiksi ylsivät Kalenterimanian värimaailman mukaisesti pinkki sekä keväinen vihreä.

Suunnittelusession päätteeksi meillä oli siis kasassa ajatukset kahta muistikirjaa varten ja olimme jo tuolloin sitä mieltä, että niistä tulisi niin hienot! Suunnittelusta toteutukseen muistikirjat päätyivät Otavan hellässä huomassa ja lopullisen muotonsa ne saavuttivat joitakin kuukausia yhteisen sessiomme jälkeen.

Kaupoista tulee siis löytymään helmikuussa nämä kaksi ihanaa, yhteistyössä suunniteltua bujo-muistikirjaa: Kolibri ja Punainen marmori. Lisäksi suunnittelusession ideoista poimittiin inspiraatiota myös muutamaan muuhun Otavan tämän kevään uutuusmuistikirjaan. Sieltä tulee löytymään ainakin bujo-muistikirja upealla hologrammikannella ja pienempiä viivallisia muistikirjoja jäätelö-, kukka- ja vesiväriteemoin!

Kiitos vielä Otavalle tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta ja uskomattoman kivasta projektista! En malta odottaa pääseväni hypistelemään noita ihania muistikirjoja!

Kumpi näistä on teidän suosikki, Kolibri vai Punainen marmori?

-Carita

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Carita

Ihanaa alkaneen vuoden toista torstaita kaikille! Tänään blogissa käynnistyy jälleen uusi ylläpidon postaussarja ja tällä kertaa teemana on kalenteriharrastuksen kulmakivet. On siis aika pohtia oman harrastuksen kannalta tärkeimpiä asioita. En ala arvottaa näiden asioiden tärkeyttä toisiinsa nähden, vaan koen, että ne ovat kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä minulle.

Aloitetaan siitä kaikkein ilmeisimmästä eli kalenterista. Tätä harrastusta voi harrastaa niin monella tavalla, ettei kalenterikaan oletuksena ole kaikille välttämättömyys, mutta itselleni se todellakin on sitä. Tarvitsen kalenteria ihan jo pelkästään arjenhallinnallisista syistä ja varsinkin nykyään kalenteri onkin ensisijaisesti käytännöllisyytensä takia minulle tärkeä. Kalenterimerkki voi vaihtua vuodesta riippuen, mutta kyllä jonkinlainen kalenteri joka tapauksessa pitää olla. Viime vuoden kuljin ihana Tinne + Mia -kalenterin kanssa ja tämän vuoden aloitin A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Sen rinnalla kulkee pitkästä aikaa Happy Planner Classic päiväkirjan muodossa.

Toisena listalleni pääsevät vesivärit. Innostuin kaikenlaisesta maalaamisesta noin pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olenkin kokeillut erilaisia maaleja, opetellut, yrittänyt, erehtynyt ja joskus jopa onnistunut. Maalaaminen on minulle todella terapeuttista, vaikka etenkin vesivärien kanssa se on joskus myös hermoja raastavaa. Viime vuoden kalenterini ei ikävä kyllä kestänyt vesivärejä, joten maalaaminen jäi selkeästi vähemmälle. Tänä vuonna olen kuitenkin taas päättänyt maalata enemmän, sillä Wonderland 222:n sivut kestävät oikein hyvin. Koen, että maalaamalla pääsen paitsi toteuttamaan omaa luovuuttani, myös ilmentämään omaa persoonaani kalenterissa aivan erityisellä tavalla.

Sitten vähän niihin perinteisimpiin kalenterimaanikon tarvikkeisiin eli washiteippeihin. En ole koskaan ajatellut, että washit olisivat minulle mitenkään erityisen olennaisia, mutta nyt kun katselen taaksepäin kaikkea tekemääni, huomaan, että käytän niitä todella paljon viikkoaukeamien pohjissa. Washeilla pystyy tekemään niin paljon kaikenlaista!

Toinen perinteisempi asia harrastuksessani ovat tarrat. Olen harrastustaipaleeni alusta asti ollut todella rakastunut Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjoihin ja omistakin niitä vinon pinon. En enää nykyisellään ostele juurikaan uusia juttuja, mutta Mambin julkaistessa uudet tarrakirjat on aina tarkistettava, olisiko siellä joku mikä iskee kovasti. Lisäksi nyt, kun minulla on päiväämätön kalenteri, olen huomannut, että päivämäärätarrat ovat todella näppärä keksintö!

Nyt kun ollaan perusasioiden äärellä, täytyy myös mainita kynät. En ole koskaan oikein osannut hifistellä kynillä, koska en ole mitenkään erityisen hyvä esimerkiksi tekstauksessa, mutta muutama perushyvä kynä täytyy olla, jotta päivittäisten merkintöjen tekeminen onnistuu. Kynistä ehdottomasti tärkein minulle on Mujin 0,38-kärkinen kynä. Sen kanssa on vain niin hyvä kirjoittaa!

Seuraavaksi listalleni pääsevät tulostettavat kuvat. Koska olen tietoisesti vähentänyt asioiden ostelua enkä oikein edes koe tarvitsevani mitään ihmeellistä, olen sukeltanut internetin ihmeelliseen maailmaan. Esimerkiksi Pinterestistä löytyy todella upeita kuvituksia, joita tulostelenkin yleensä kerralla ison kasan ja käytän niitä sitten mieleni mukaan kalenterissani.

Kuten monet meistä tietävät, tämä harrastus tarvitsee välillä todella paljon tilaa. Senpä takia mainitsenkin seuraavaksi oman ihanan työpöytäni. Työpöytä näkee harvoin siistiä päivää, mutta se siinä juuri parasta onkin, että voin levittäytyä sille juuri niin paljon kuin haluan ja pitää sen niin hallitussa kaaoksessa kuin milloinkin tuntuu. Ehdottomasti paras päätös koronapandemian alkuaikoina oli sijoittaa isoon puulevyiseen sähköpöytään. En enää pärjäisi ilman!

Seuraavaksi sitten vähän aineettomia asioita. Musiikki on itselleni muutenkin tosi tärkeä osa elämää, joten se on sitä myös tämän harrastuksen osalta. En tiedä mitään parempaa kuin uppoutua askartelupuuhiin jonkun fiilikseen sopivan musiikin soidessa taustalla.

Myös inspiraatio pääsee minun listalleni. Se tarkoittaa eri hetkinä eri asioita, mutta yhtä kaikki se on itselleni tärkeä tekijä. En halua pakottaa itseäni tekemään mitään, koska tämän harrastuksen on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitus tuottaa hyvää mieltä ja on minulle tärkeä keino rentoutua. Inspiraatiota ammennan monista asioista, kuten tietysti Kalenterimanian ryhmästä muilta maanikoilta, ympäröivästä luonnosta ja vuodenajoista, musiikista, milloin mistäkin. Usein löydän inspiraatiota ihan vain pysähtymällä ja katsomalla ympärilleni.

Viimeisenä kalenteriharrastukseni kulmakivenä haluan mainita harrastusyhteisön. Ilman Kalenterimaniaa tuskin olisin edelleen vuodesta toiseen yhtä innostunut luomaan ja kokeilemaan uutta ja haastamaan itseäni. Inspiraation ja harrastuksen tuoman ilon jakamisen lisäksi olen löytänyt ryhmän kautta elämääni uskomattoman ihania ihmisiä ja en jaksa lakata hämmästelemästä sitä, miten ainutlaatuinen ja upea porukka meillä onkaan.

-Carita