Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Inka

MAINOS, kuvissa näkyvä Project365-kalenteri saatu Ajastolta.

Helou helou! Carita, Suvi sekä Laura S. ovatkin jo ehtineet kirjoittaa omista harrastuksen peruspilareistaan, ja itse paneudun tänään samaan aiheeseen.

Ensimmäiseksi on mainittava se mistä kaikki alkoi – Instagram! Itselleni ensikosketus kalentereiden koristeluun täytenä harrastuksena tapahtui Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Kyseinen sovellus on itselleni edelleen kovasti sydäntä lähellä, ja usean vuoden ajan olenkin saanut vastata myös Kalenterimanian tilistä. Nykyään Kalenterimanian kuvien ja etenkin reelsien sekä tarinoiden takaa löytyy häärimässä myös ihana Laura S., jonka kanssa yhdessä pyrimme luomaan inspiroivaa ja ilahduttavaa sisältöä teille!

Tästä pääsenkin luontevasti nimeämään seuraavaksi kulmakivekseni yhteisön, the #maniaperheen. Ajatellin asiaa sitten niin ylläpidon – jonka kanssa kaikkea tätä tehdään yhdessä ja yhteistyöllä – tai ryhmän koko jäsenistön kannalta, niin kyllä se yhteisöllisyys on tässä hommassa parasta. Kauniita tarroja olisi toki ihan kivaa liimailla yksinäänkin, mutta jos ei niitä hauskimpia kommelluksia, harmittavimpia mokia tai ilahduttavimpia oivalluksia voisi jakaa kenenkään kanssa, olisi tunnepuoli harrastuksessa aika autiota.

Konkreettisista, materiaalisista asioista on helppoa luetella läjä tärkeitä juttuja: kalenteri, art journalit, kynät, washit, tarrat, kaksipuoliteippi, lehtileikkeet ja maalit esimerkiksi. Koko kalenteriharrastamiseni ajan on käytössäni aina pysynyt vähintään yksi kalenteri. Joskus on käytössä ollut kaksi tai kolmekin kalenteria samanaikaisesti, mutta yhtään kokonaista vuotta et ole tainnut saada ylläpidettyä useammissa kansissa yhtä aikaa. Mutta hiljaisimpina ja vähiten inspiroivinakin kausina on aina joku kalenteri kuulunut elämään, vaikka sitten hieman harvemmin merkinnöin.

Koristelutarpeissa kulmakivien tyyli on elänyt vuosien saatossa, ja edelleenkin esimerkiksi washien ja tarrojen osalta makuni on melkoisen vaihteleva. Joskus iskee pinkki, glitteri ja yksisarviset, toisinaan kaipaan synkempää. Kynissä sen sijaan on vakiintunut käyttöön selkeämmin tietyt lempparit. Kirjoittamiseen Mujin mustat geelikynät (mieluiten 038-kärjelöä) ovat aivan ykköset, ja värikkäinä koristelukyninä Tombown Dual Brushit osuvat vuosi toisensa jälkeen käteeni kynätelineestä.

Sellaisia ajatuksia tuunailun kulmakivien pohtiminen allekirjoittaneella herätti! Onko tämä postaussarja saanut sinua pohtimaan oman harrastuksen tärkeimpiä elementtejä? Kerro ihmeessä omat ajatuksesi kommenteissa, tai vaikka Facebook-ryhmän puolella!

-Inka