Perjantaipäiväkirja – Katja

Heipä hei päiväkirja. Heh eipä ole tullut näitä sanoja vuosiin kirjoitettua, vaikka joskus olinkin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja. Päiväkirjat ovatkin jääneet kauas nuoruuden angstivuosiin. Kirjoittaminen oli pitkään minulle tärkeä, ehkä jopa terapeuttinenkin tapa hallita pään kaaosta. Niistä ajoista onkin tallessa paljon novelleja, satuja ja tarinoita. Ehkä kalenteri ja bullet journal eli bujo onkin omalta osin aika selkeä jatkumo tälle.

Vuosi on lähtenyt liikkeelle hitaana ja jatkuvan sairastelun sävyttämänä. Voimaton olo ja päivien harmaus ei ole ollut inspiraationlähteenä paras mahdollinen. Onneksi aurinko on kuitenkin alkanut hiljalleen pilkahdella harmauden takaa ja antanut lisäbuustia päiviin.

Aloitin ryhmässäkin suositun 100 päivän haasteen pienillä pahvisilla pakettikorteilla. Piirtäminen tai sen aloittaminen oli aika nihkeää viime vuonna, joten ajattelin sen kaipaavan pientä eteenpäin tuuppimista. Siksi pieni päivittäinen korttien piirtäminen onkin ollut ihan hauska tapa päästä tekemään edes pienesti jotain luovaa.

Muuten kalenteri onkin jatkunut viime vuodelta ja sen toimivuus onkin ollut kannatteleva voima nyt puolikuntoisena. Teen yleensä kuukauden aukeamat kerralla etukäteen valmiiksi, joka on taannut niiden toimivuuden minulle. Teen paljon listoja sivujen nurkkiin tai erillisille muistilapuille, jotta oikeasti saan asiat tehtyä. Koristelut on monesti aika minimalistiset sivuilla, koska minun tarvitsee merkitä ylös ihan kaikki muuten unohdan.

Sairastelun yhtenä positiivisena puolena, jos näin voi ajatella on se, että olen ehtinyt lukemaan. Siis todella ehtinyt lukemaan. Tammikuun kirjasaldoksi onkin kertynyt huimat 16 kirjaa. Ajattelinkin alkaa pitämään minimuotoista lukupäiväkirjaa niin että annan arvosanan ja kirjoitan pari lausetta mietteitä ylös. Yritän myös sovittaa kirjat ryhmässä pyörivään lukuhaasteeseen.

Konkreettisen päiväkirjan kirjoittaminen on tuntunut houkuttelevalta ajatukselta nyt kun bujon teko on jäänyt taka-alalle. Se on ajatuksena muhinut jo pitkään mielen perukoilla. Saa nähdä, ehkä toteutan sen kun olo alkaa virkistymän talvihorroksesta.

Mukavaa perjantaita

Katja

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita V.

Hei ja ihanaa torstaita kaikille! Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan meidän tärkeimmät kalenteriharrastuksemme kulmakivet. Vuosien varrelle mahtuu paljon kokeiluja, mutta tietyt perusjutut ovat säilyneet melkolailla samoina.

Ensimmäisenä listallani on kalenterit. Omalla kohdallani harrastuksen pääpaino on aina ollut kalentereiden tuunauksessa. Olen pallotellut eri kalenterimerkkien ja kokojen välillä. On ollut yhtä kalenteria ja taas kahta. Välillä kokeellisesti enemmänkin. Viime vuodet pääkalenterinani on onnistuneesti toiminut Hobonichi weeks ja sen kaverina personal kokoinen rengasplanner päiväkirjana.

Kalenteriakin tärkeämpänä pidän kuitenkin puhelinta. Käytän puhelinta paljon, ja kun sanon paljon – tarkoitan todella paljon. Tuunatessa selaan puhelimella inspiraatiota Instagramista tai Kalenterimanian ryhmästä. Taustalla soi poikkeuksetta musiikki tai puhelimen ruudulla pyörii jokin sarja. Musiikkia ilman en oikeastaan enää edes osaa tuunailla tai halua. Sen merkitys omassa elämässä on vain korostunut viime vuosien aikana. Usein myös taustalla soiva musiikki antaa vaikutteita värimaailmaan ja mahdollisesti päätyy koristeina kalenteriaukemalle.

Tästä pääsemmekin sulavasti koristeisiin. Tarrat ja washiteipit ovat aina olleet todella iso osa omaa kalenteriharrastustani. Alkuaikoina tärkeintä oli löytää kalenteri, jossa pystyi käyttämään mahdollisimman laajalti tarroja. Edelleen koristeet määrittävät paljon omaa kalenterin käyttöä, mutta nykyisin se on myös arjenhallinnan työväline.

Koristeiden lisäksi myös työvälineet ovat tärkeässä osassa kalenteria tuunatessa. Perfektionistiselle luonteelle sopivien kynien löytäminen on ollut yksi iso työmaa. Kiitän onnea poispyyhittävävien kynien olemassaolosta. Enää ei tarvitse repiä koko sivua irti, jos tekstin ulkonäkö ei miellytä silmää. Olen myös se hullu nainen, joka käyttää pinsettejä tarrojen alas paikalleen laskemiseen ja omistankin niitä parit erilaiset, vain kalenteria varten hankitut. Viimeisenä mainittakoon white-out eli korjausrolleri, jolla saa peitettyä kaiken häiritsevän piiloon tarrojen tieltä.  

Bisous, Janita V.