Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas Perjantaipäiväkirja,

arki on järjettömän kuormittavaa ja hektistä juuri nyt. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa termi ”ruuhkavuodet”. Tuntuu rehellisesti siltä, että viikot vaan lipuvat eteenpäin, hups vaan, taas on yksi kadonnut. Samaan aikaan rakastan jokaista hengenvetoa.

Tällä hetkellä meillä on töissä kaikenlaista meneillään, ne valvottavat minua öisin, mutta en oikein voi puhua niistä, joten kirjoitan nyt arjestani, koitan palastella sen. Nukun huonosti, herään kuuden jälkeen, annan lapselle aamupalan, keitän oman kahvini ja valmistaudun töihin. Vaatteet, hiukset, meikit, kaikki tavarat. Tällä hetkellä kalenterini majailee töissä, koska siellä tarvitsen sitä eniten. Mukanani kulkee kuitenkin eväät, tietokone ja kirja. Avaimet, työavaimet, huulipuna, huulirasva, lompakko. Lapsen tavarat pitää myös varmistaa. Ja vaatteet valita. Maanantaisin vaatteet, joissa on helppo liikkua, sillä hänellä on teatteriharrastus. Tiistaisin sudenpentupaita ja partiohuivi, koska tiistait kuluvat partiossa.

Keskiviikot lienevät viikkoni kiireisimmät päivät. Haen lapsen koulusta, vippaan hänet bussiin tai hän tulee mukanani takaisin töihin. Mahdollisesti teen ostoksia illan nuorisotoimintaa varten, jota tällä hetkellä pyöritän vapaaehtoisesti. Sen parissa päivä kuluukin sitten kuuteen.

Yleisesti työpäiväni kuluvat näin: tulen töihin ja avaan kahden toimitalon ovet. Aamukokous alkaa yhdeksältä ja tuolloin keräännymme kaikki samaan tilaan, juomme aamukahvit ja varmistamme, että kellään ei ole huolia. Kokouksen jälkeen on lyhyt aamuvenyttely ja sitten käymme minun johdollani selkouutiset läpi. Uutisten jälkeen palaveeraan usein esimieheni kanssa tai valmistelen omien hankkeideni asioita. Tällä hetkellä olen palkattuna kahdessa hankkeessa, toisen tarkoitus on löytää maahanmuuttajanaisille työpaikkoja ja opiskelupaikkoja, toisen kerätä heidän elämäntarinoitaan kirjaksi. Pidän molemmista valtavasti! Näihin liittyy sekä ihan luentoja, joita pidän, että keskustelupiirejä, mutta myös esimerkiksi kahden kesken käytäviä juttelutuokioita ja toki jonkin verran pohjatyötä netissä.

Muun työni ohessa hoidan meillä käyvien maahanmuuttajanaisten paperiasioita. Jos he tarvitsevat apua Kelan, työkkärin tai migrin kanssa, olen minä se, jonka puoleen he kääntyvät. Sen lisäksi voin auttaa lääkärin ajanvarauksessa, hakea lapsille koulupaikkaa, selventää mitä Wilma-viestit tarkoittivat yms.

Perusduunin lisäksi kannan tarvittaessa huonekaluja ja tavaroita, autan siivouksessa, joskus keittiössä, ideoin tulevaa toimintaa, olen välillä mukana haastatteluissa ja varmistan, että oma suojattini on työnsä kanssa kartalla. Melko usein havahdun yhtäkkiä siihen, että kello onkin jo puoli neljä ja kohta pitää lähteä hakemaan lapsi.

Maanantaisin ja tiistaisin evästämme lapsen kanssa kirjastossa, näinä päivinä hän tekee läksynsä siis ippessä, eli iltapäiväkerhossa ja minä vain varmistan, että kaikki on ok. Keskiviikkoisin hän tekee läksyt joko töissä tai kotona itsenäisesti ja tarkistan ne, kun olen tullut. Torstaisin ja perjantaisin olen niin väsynyt, että usein nukahdan jo kahdeksalta. Viikonloppuisin koitamme pyhittää yhden päivän täysin levolle ja kodille ja toisen päivän sitten aktiviteeteille. Se sisältävätkö ne vain kodinhoitoa eli viikon pyykit, ruokien valmistelua, eväiden tekoa, siivoamista vai jotain mukavaakin, riippuu ihan energiatasostamme. Usein tyttäreni kaverit vierailevat luonamme viikonloppuisin.

Omat harrastukseni ovat tällä hetkellä aika pakkasen puolella, en koe tarpeelliseksi koristella kalenteria, koska se on puhtaasti ajankäyttöä varten. Mutta kirjat ovat palanneet aktiiviseksi osaksi elämääni ja se on ihanaa. Pyrin lukemaan päivittäin, joskus se jää loppuviikolle, mutta tärkeintä onkin että luen. En tiedä tasoittuuko tämä joskus. Tuskin, koska tuppaan keräämään lisää liikkuvia osia elämääni, jos arki tuntuu liian tasaiselta. Mutta tärkeintä lieneekin se, että olen onnellinen juuri nyt.

– Mira

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Katja

Muutaman viikon ajan on jo osa ylläpidosta kertonut torstaisin omista tärkeistä asioista harrastukseen liittyen. Niin aineellisista kuin aineettomista. Onkin kiehtova kuulla miten paljon on eroa asioiden välillä mitä kukin kokee itselle välttämättömiksi tai tärkeiksi. Ne voivatkin olla yllättäen jotain ihan muuta mitä olit ehkä ajatellut.

Jos itse aloitan nyt niistä aineettomista asioista, joista ensimmäisenä sanon aika. Joskus töiden, muiden harrastusten ja sosiaalisen elämän keskeltä on ollut vaikea löytää energiaa kalenteriharrastukselle. Valitettavasti päivässä on aivan liian vähän hereillä olo tunteja kaikelle mitä haluaisin tehdä. Siksi olisikin tärkeä aikatauluttaa sitä aikaa myös tälle silloin, kuin elämä muuten on hetkistä. Sitä vartenhan se kalenteri on olemassa. Toisena sanon maniaperheen, kun vuonna 2017 sisko minut tähän ryhmään liitti en edes tajunnut miten merkityksellistä se oli. Muiden jäsenten vilpitön innostaminen ja tsemppaaminen onkin yksi Kalenterimanian parhaita puolia. Se antaa inspiraatiota ja virtaa jatkaa silloinkin, kun sitä ei muuten olisi.

Vaikka usein sanonkin että en ole välineurheilija, niin kyllä minultakin löytyy niitä juttuja, mitä ilman en haluaisi kalenteriani tehdä. Nämä on niitä mitä toisensa jälkeen ostan, kun edellinen loppuu. Minulle ei niinkään tarrat tai washit ole ollut tärkeitä missään vaiheessa harrastusta, vaikka niitä aika ajoin käytänkin viikko aukeamissa.

Ensimmäisenä näistä on muistilaput. Tarvitsen listoja, jotta saan asioita jäsenneltyä ja tehtyä. En kuitenkaan halua aina lisätä niitä kalenterin aukeamille, joten muistilaput on erittäin käteviä sitä varten. Minulla myös bullet journalini aukeamat monesti laahaavat myöhässä, joten kirjoitan valmiiksi lapuille ylös päivien tapahtumat.

Käytän paljon koristelussa papereita ja lehtileikkeitä, siksi liimat on tärkeät. Alla kuvassa kaksi luotto liimani. Liimakynä on Zigin ja kuivuessaan liimapinta muuttuu tarraksi. Kynä on ollut todella riittoisa. Liimapuikko on taas edullinen markettituote.

Olin ennen pelkästään Micron kynien käyttäjä, mutta olen löytänyt niille jos ei nyt syrjäytäjää, niin erittäin hyviä kavereita. Olen team ohutkärkiset tussit ja seuraavat kolme ovatkin minun ehdottomat lempikynäni: Zig mangaka 005, Pigma Micron 003 ja Winsor & Newton fineliner 0,1.

Seuraavana listallani onkin sitten pinsetit tarrojen asetteluun. Varsinkin sellaiset joita pitää puristaa, jotta tarra irtoaa. Tärisevät kädet ja pari kertaa valitettavaan aikaan tullut aivastus on tehnyt näistä korvaamattomat. Lisäksi minulla on aika pitkät kynnet, mitkä monesti vaikeuttaa tarran asettelua. Omani on jotkut halpisversiot kosmetiikkaosastolta ja ajavat asian mainiosti.

Yhtenä tärkeänä asiana pidän myös commonplace book vihkoani. Se onkin tämän hetken kalenterikombossani pisimpään mukanani kulkenut asia. Sinne on helppo lisätä muistilaput, sekavat mietteet, lainaukset ja alustavat luonnokset. No siis kaikki mitkä eivät vielä muodossaan kuulu kalenterin sivuille. Liimailen sinne monesti myös papereiden jämäpaloja ja hedelmistä tulleita tarroja.

Yksi myös pitkään kalenterini mukana kulkeva asia on pencil board eli kirjoitusalusta. Minulla kulkee oma jokaisessa kalenterissa. Olen tehnyt omani itse laminoimalla, mutta monesti bujoni välissä kulkee vain ohut pahvi. Näin on ohutpaperiseen kalenteriin helpompi kirjoittaa. Kalenterin välissä se myös kätevästi näyttää missä olen menossa. Bujossa se estää maaleja sotkemasta kalenteria muuten ja lisäksi siihen on helppo teipata sivu kiinni työskennellessä.

Voisin tietenkin lisätä listalle myös puuvärit, guassimaalit ja muita tämän hetken lempiasioitani tehdä bujoa. Ne on kuitenkin kovin vaihtelevia asioita. Joten lisään tähän ehkä vähän oudon asian, eli pumpulipuikot. Käytän niitä kuivana maalatessa imeäkseni ylimääräisen maalin tai veden paperilta ja kosteana ne poistavat väriä paperilta. Puuväreillä piirtäessä tasoitan ja pehmennän väripintaa.

Jotenkin tuntuu, että näitä asioita olisi vielä vaikka kuinka lisää, mutta tässä nyt tämän hetken tärkeimmät. Kuulisin mielelläni mitkä on sinun tämän hetken luottotuotteet?

Katja