Searching for "leuchtturm"

Kirjoittamisen merkitys omassa arjessa

Postauksessa näkyvä muistikirja ostettu alennuskoodilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Haluan käyttää tämän postausvuoron kertomalla teille asiasta, josta on tullut minulle lyhyessä ajassa todellinen henkireikä. Jotkut kutsuvat sitä journalingiksi, jotkut päiväkirjan kirjoittamiseksi, jotkut joksikin muuksi toteutustavasta riippuen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse kutsun sitä vähän miksi milloinkin, mutta nimitystä tärkeämpää on se, mitä se on minulle antanut. 

Olen aina kirjoittanut paljon. Kaapin perukoilta löytyy iso kasa täytettyjä päiväkirjoja vuosien varrelta, sekä erilaisia runovihkoja. Tietokoneen syövereistä löytyy valmiita ja keskeneräisiä tekstejä ihan laidasta laitaan. Välillä kuitenkin elämä vie niin tyystin mukanaan, että sitä kuin huomaamattaan luopuu jostakin itselleen ennen kovin tärkeästä. Niin kävi minullekin. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä epäsäännöllisemmin enää kirjoitin. Kokonaan en ole missään vaiheessa sitä lopettanut, mutta olen useamman kerran tuntenut suurta haikeutta miettiessäni, miten pieni tila sille on elämässäni jäänyt. Traveler’s Notebookin välissä oleva, satunnaisesti lisätäytettä saanut runovihko, oli pitkään ainut kirjoittamisen muoto jota jaksoin ylläpitää. 

Jossain kohtaa termi journaling kantautui korviini ja alkoi näkyä Kalenterimanian Facebook-ryhmän seinälläkin jatkuvasti. Toteutustapoja oli tietysti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Kauniisti koristellut muistikirjojen aukeamat, jotka myöhemmin täyttyisivät tekstistä, inspiroivat minua valtavan paljon. Olin jo pitkään halunnut kokeilla Leuchtturm1917-muistikirjaa, mutta koska en enää säännöllisesti bujoile, en keksinyt mitään riittävän hyvää käyttätarkoitusta sille. Nyt tietysti näin tilaisuuteni vihdoin tulleen ja kävinkin ostamassa vaaleanvihreän pistesivuisen Letun Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tämän jälkeen uppouduin tuntikausiksi Pinterestiin ja suorastaan ahmin silmilläni toinen toistaan kauniimpia inspiraatiokuvia, jotka ehdottomasti halusin nähdä oman muistikirjani sivuilla. Tulostin muutaman kuvan ja lähdin varovasti kokeilemaan. 

Nyt, noin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin, olen kirjoittanut muistikirjaan joka päivä. En siksi, että haluan väkisin ylläpitää uudelleen löytämääni tapaa tai siksi, että se on nyt muodikasta. Teen sitä siksi, että saan siitä joka kerta jotain. Aukeamien koristelu on mielestäni rentouttavaa, ja tässä tapauksessa se tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä. Fiiliksestä riippuen voin käyttää koristelussa milloin mitäkin, kuten tulostettuja kuvia, washiteippiä, tarroja, leimasinmusteita tai die cutseja. Joskus tekee mieli koristella enemmän, joskus vähemmän. Yleensä en mieti asiaa etukäteen, vaan valitsen joitain elementtejä, jotka sitten asettelen aukeamalle jotenkin. 

Itse kirjoittamisesta on muodostunut minulle henkireikä, kuten alussa totesin. Oma kirjoittamiseni taitaa olla kaikkein lähinnä päiväkirjan kirjoittamista, mutta en ole toisaalta kokenut tarpeelliseksi sen enempää lokeroida sitä mihinkään. Joskus kirjoitan enemmän mitä minäkin päivänä on tapahtunut, joskus taas teksti sisältää enemmän tajunnanvirtaa ja ajatusten purkua. Olen tehnyt kirjoittamisesta itselleni välineen käsitellä päässäni pyörivää kaaosta,  kiireistä arkea sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Olen kirjoittanut niin ahkerasti, että olen jopa onnistunut kuluttamaan musteen loppuun jo useammasta käyttämästäni kynästä! 

Rakas Lettuni on myös alkanut voida varsin paksusti, vaikka sivuja on edelleen paljon jäljellä. Vaikka tilaa on, olen jo alkanut mielessäni pohtia seuraavan muistikirjan värivalintaa. Nyt jo nimittäin tiedän, että seuraava on tulossa. Tiedän myös, että haluan jatkaa Leuchtturmilla, koska en muista milloinkaan ihastuneeni mihinkään muistikirjaan yhtä palavasti. 

Jos joskus jää yksi päivä välistä tai tulee pidempi jakso, kun en ehdi tai jaksa kirjoittaa, ei maailmani kaadu siihen. Tärkeintä nimittäin on löytää ne asiat, jotka palvelevat parhaiten omia tarpeita ja omaa elämää. Toistaiseksi olen kokenut hyvin tärkeäksi löytää jokaisesta päivästä sen pienen hetken, kun istahdan alas, otan kynän käteen ja annan ajatusten viedä. Se voimaannuttaa. 

-Carita                            

Ensiaskeleita ylläpidossa

Postauksessa kuvattu Color A6 lukuvuosikalenteri saatu Ajastolta, Leuchtturm1917 saatu Inspiration 4 You Oy:lta yhdessä Suomalaisen kirjakaupan kanssa ja Dylysions -tuotteet saatu Käsitellen -puodista.

Heippa ja hyvää alkavaa viikkoa, Linksu täällä. Kyselin ylläpidon kesken mielipidettä, mikä voisi olla kiva maanantaimanian-aihe? Ehdotuksena tuli, jos avaisin teille vähän alkanutta taivaltani Kalenterimanian tuoreena ylläpitäjänä. Matkani kalenterimaniassa on yhtä pitkä, kuin on ryhmän olemassa olokin. Olen ollut mielestäni suhteellisen aktiivinen jäsen ja osallistunut kaikkiin miitteihin mihin vain on ollut itsellä mahdollisuus. Ryhmän lämminhenkisyys teki heti oloni kotoisaksi ja olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin. Mirppu on muutamasti ”vitsaillut”, että kyllä minä vielä ylläpidon remmiin eksyn, tuttavallisemmin kalenterimafiaan. Olen aina perustellut itselleni, että ruuhkavuodet vuorotyöläisenä ja reissumiehen kihlattuna, olisi hullua haalia itselleen lisää tekemistä. Kuinkas kävikään? Ylläpitoon kaivattiin lisävoimaa ja minä suostuin, eihän sitä aikaa koskaan lisää tule ja mitä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Ylläpidon tiimiin liityin virallisesti heti vuoden alusta 1.1.2020, samoihin aikoihin, kun piti joululomalta palata töihin. Kuitenkin sairastuin ja samalla sairaslomalla ollaan edelleen läpi kesän. En ole tottunut perumaan sovittuja juttuja ja nyt en ole päässyt esimerkiksi tapaamisiin, miitteihin, en ole voinut ajaa autoa, saati siivota omaa työhuonettani. Onni onnettomuudessa, oli aikaa perehtyä Kalenterimaniaan uusin silmin ja koittaa pysyä perässä älylaitteiden avulla. Sairaslomalla en juuri ole pystynyt fyysisesti toimimaan, vaan tuunaustarviikkeet löysivät tiensä kanssani sohvalle. Positiivisella asenteella pyrin kulkemaan läpi elämän; ” When life gives you lemons, make lemonade”, joka on muuten parasta kesäjuomaa, ainakin Salme-tädin ohjeella.

Sain itseni hetkellisesti parempaan kuntoon ja pääsin ensikertaan edustamaan ylläpitäjänä Suvin kanssa Turun Hansakortteliin Hansamanian aikaan pidettävään minimiittiin, yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa. Täytyy myöntää, vaikka olen sosiaalinen hölösuu, niin vähän jopa minua jännitti (damn, paljastuin), koska halusin kaiken menevän hyvin ja saada kaikille kivan kokemuksen. Meillä oli todella hauskaa ja siitä kiitokset mahtavalle miittiporukalle sekä yhteistyöstä Hansan Suomalaiselle kirjakaupalle ja Inspiration 4 You Oy;lle.

Olen aina miettinyt blogin kirjoittamista kaikista askartelujutuista mitä teen, mutta lukihäiriö ja sosiaalisen median raadollisuus ovat työntänyt ajatusta aina kauemmas ja kauemmas. Päädyttyäni Kalenterimaniaan tein ensimmäisen jäsenpostaukseni. Mafiassa postauksen tekeminen ei ollutkaan niin ”pelottavaa”, koska kokonaisuutta tehdään yhdessä, niin kuin ryhmässäkin, maniaperheenä. Tosin juuri tämän postauksen matka oli kivinen ja vaikea, koska tietokoneeni päivitys käynnistyi, teksti hävisi ja jouduin kirjoittamaan kaiken alusta, ihanaa! Sisällön tuottaminen onkin ollut monipuolista, keskiviikon Do it yourself eli DIY -postaukset ovat kuitenkin ehkä se omin ja turvallisin aihealue. Samalla on myös uskomattoman kiitollinen fiilis siitä, että saan olla mukana erilaisissa yhteistyöprojekteissa.

Mafiaporukan kirjo on värikäs (ja uskoisin että äänekäs), ihanat mafiasiskoni, tehonaiset. Hommat hoidetaan aina porukassa ja untuvikkokin on otettu hyvin mukaan remmiin, kiitos siitä. En malta odottaa että nähdään taas livenä, koska nyt saan olla ensimmäistä kertaa mukana järjestämässä Kalenterimanian joka vuotista ja isointa tapahtumaa, kesämiittiä (#kmkesämiitti20). Nämä naiset ovat uskomattomia ja tekevät suurella sydämellä asioita ryhmän eteen. Mahtavaa olla menossa mukana, vaikkakin muiden vauhti on 200 ja minä olen vielä mummotunnelissa, heh.

Jokaisella ylläpitäjällä on tietenkin oma tonttinsa ja minulle vetovastuuksi annettiin teemahaasteet. Yritän parhaani mukaan kehittää teille ryhmäläisille tekemistä kalenteriharrastuksen parissa. Tarvitsen teiltä kuitenkin rohkeaa mukaan heittäytymistä. Ryhmän teemahaaste 2020-albumista löytyvät kaikki haasteet ja niitä saa tehdä jälkeenpäin omaan tahtiin, jos joku on mennyt uutisvirrassa ohitse. Kaikkia haasteita voit seurata someissa aihetunnisteella #kmhaaste.

Mikä minua sitten inspiroi Kalenterimaniassa? Ehkä se, että tätä voi tehdä juuri niin, kuin itselleen parhaaksi näkee ja juuri niin pienellä tai suurella budjetilla kuin haluaa. Toisten tekemistä jutuista inspiroituneena omat ideat voi lähteä laukalle ja joskus on ihan ok pitää etäisyyttä, kunnes taas inspiraatio palaa. Toisten tukeminen, uusien kavereiden löytyminen, ei ole tyhmiä kysymyksiä ja ei, en todellakaan tiedä kalentereista saati askartelusta kaikkea, mutta se ei haittaa. Opetellaan yhdessä.

Matkani ylläpitäjänä on vasta alussa ja odotan innolla mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ryhmäläisiltä toivon inspiroivaa ja kannustavaa tekemistä ja pidetään Kalenterimanista hyvää huolta.

Maniaperhe <3 Linksu