Searching for "kalenterikoru"

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna