Searching for "hobonichi"

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Laura S.

Tombow Maxi Power Tape täytöt ostettu Heidin Korttipajalta.

Hellou! Tänään on minun vuoroni paneutua ylläpidon uuden haastepostaussarjan pariin ja esitellä teille hieman niitä minulle tärkeimpiä juttuja tämän harrastuksen saralta. Vuosien varrella on tullut kokeiltua jos jonkinlaista juttua ja niistä luonnollisesti on jäänyt paljon sellaista käteen, mitä ilman en voisi (tai ennemmin haluaisi) askarrella.

Oma työtila ja sen tuoma rauha ovat heti ensimmäisenä listallani. Ei ole edes kovin monta vuotta siitä, kun kaikki askartelutavarani elivät tietokonepöydälläni sulassa sovussa (lue: ikuisessa kaaoksessa) näppäimistön, hiiren ja näyttöjen kanssa. Tällä hetkellä olen saavuttanut jonkinlaista järjestystä tavaroilleni, vaikka itse pöytätason siistinä pitäminen tuntuu olevan ikuinen haaste. En kuitenkaan vaihtaisi enää missään nimessä tätä omaa nurkkaustani pois.

Oma työtila suljetun oven takana takaa myös usein rauhan. Nyt kun kotona ei asu enää pientä vauvaa vaan kaikkialle ehtivä taapero, saan oven avulla blokattua edes hetkeksi jokaisen vetolaatikon auki vetävän ja Ikea-kärryäni tyhjentävän mini-ihmisen. Rauhasta pääsemme myös seuraavaan MUST -juttuun, nimittäin kuulokkeisiin. Tykkään joko kuunnella äänikirjoja tai podcasteja taikka katsella jotain videoita YouTubesta tuunailun ohessa. Tällä saan myös suljettua tarpeen vaatiessa muun talon äänet kätevästi pois.

Arjen hallintaan tärkeä juttu on luonnollisesti kalenteri. Niitä löytyykin itseltäni tälle vuodelle kaksin kappalein (Hobonichi A6 Planner ja Midori Datebook A6), jonka lisäksi keittiössä roikkuu Satokausi perhekalenteri, jotta myös puoliso osaisi satunnaisesti tarkistaa yhteisiä menoja taikka kirjata sinne omiaan. Kalenteri on myös yksi tapa rentoutua: tarrojen lätkimisessä on sitä jotain.

Tästä pääsemmekin heti seuraavaan kohtaan, nimittäin tarrat. Muutama vuosi sitten käytin todella vähän tarroja. Ja siis tarkoitan, että oikeasti todella vähän. Siitä huolimatta niitä tuli osteltua ja nyt valmiskalenterin myötä tarroista on tullut todella iso osa tätä harrastusta. Osasyynä on toki se, että haluan käyttää varastojani tyhjäksi ja osaksi se, että olen löytänyt niiden myötä uuden tavan tehdä. Lähtökohtaisesti käytän kalenterissa vain decotarroja, mutta satunnaisesti myös muita laatuja eksyy joukkoon.

Ehkä yksi tämän hetken tärkeimmistä jutuista on Tombown Maxi Power Tape eli liimarolleri. Tämä on sellainen tuote, jota minulla on aina varastossa useampi täyttö ja ostan heti, kun viimeinen vaihtorulla menee käyttöön, useamman kappaleen. Käytän tätä paljon art journalia ja reading journalia tehdessä ja nyt myös, kun vauvakirjan täyttöön on ollut enemmän aikaa, olen kuvat kiinnittänyt tällä tavalla.

Kynät ovat myös tärkeitä ja jokaisella on varmasti omat lempparinsa. Minun tämän hetken mukana kannettavat ovat ehdottomasti Mujin musta 0.38, Kaweco Sport täytekynä EF-terällä, Tombown Fudenosuke Hard Tip sivellintussi ja Tombown Dual ABT sivellintussit eri väreissä. Kyniä löytyy vaikka muille jakaa, mutta nämä ovat sellaisia, mihin aina tulee palattua. Käsialani on todella pientä, jonka takia tykkään erityisesti ohuista kärjistä kirjoituskynissäni.

Viimeisenä mainintana on ehdottomasti sosiaalinen media. Vaikka myönnän paikoin viettäväni aivan liian pitkiä aikoja puhelimeni näytön ääreen liimautuneena, some tuo niin paljon myös inspiraatiota ja ideoita mukanaan. Nyt kun on pikkuhiljaa päässyt eroon suurimmasta oman tekemisen vertailusta muihin, osaa jopa nauttia kaikista ihanista jutuista, mitä Instagram, YouTube ja Kalenterimanian Facebook-ryhmä pitää sisällään.

Mitkä on sun kulmakivet tässä harrastuksessa? Löytyikö jotain samoja? Jutellaan tästä lisää ryhmän puolella. Ihanaa päivän jatkoa juuri sulle!

– Laura S.