Searching for "bujoilu"

Muuttuvat suunnitelmat

Onneksi bujoillessa suunnitelmien muutos ei ole mikään ongelma. Ainakaan itselle, kun kyllästyn nopeasti asioihin yleisesti ottaen muutoinkin. On kalentereissa kokeiltu vaaka- ja pystypäivät. Viikon jako dutch doorilla kahdelle aukeamalle, että saa päiville enemmän tilaa, tai viikolle enemmän asiaa, täyteen tuunatut sivut vs. hyvin minimalistiset sivut. Jokaisella on ne omat hyvät ja huonot puolensa, mutta pääasia, että tyylin tai pohjan vaihto on bujossa tosi helppoa ilman, että aikataulutus, se kalenterin pääasia, sekoaa.

Olin siis miettinyt jo aikoja sitten, että huhtikuu minulla tulee olemaan ”pääsiäiskuukausi”, ja tehnyt kuukausiaukeamankin sillä periaatteella valmiiksi. Ihan vain jättämällä nyt tilaa muutamille pääsiäismuna kuville, joita oletettavasti pääsiäistä ennen mainoksista löytyy. Tai ihan vain pääsiäistipuille/ pupuille / rairuohoille ym. Saksien lisäksi tarvitaan vain liimapurkkia. Viikkoja en tehnyt vielä, kun halusin antaa ajan kulua hiukan.

Sitten iski flunssa ja sitä kautta väsymyskin. Silmiä särki ja muutoinkin oli heikohko olo, en edes miettinyt mitään tuunailuja. MUTTA just siihen sopivasti sain ystävältä aivan mahtavan yllätyksen: pussukallisen erilaisia hänen askartelemiaan stanssikuvioita, niin johan lähti mielikuvitus liikkeelle ja innostus ottaa ne KAIKKI heti käyttöön! Hurjan paljon vaivaa nähty näitten ihanuuksien eteen, ja arvostan sitä tosi paljon! Ihana ystävä!

Ja niitähän ON, siis aivan hurja määrä toinen toistaan kutkuttavampaa käytettävää! Osa olisi mahtavia ihan korttiaskarteluunkin, mutta niitä enää hyvin harvoin teen, niin käytän varmaan ihan kaikki nyt bujoiluun. Tallensin kaikki mappiin, omiin lokeroihinsa, turvaan uteliailta lemmikeiltä, ja selasin sitä edestakaisin pitkän aikaa. Voi sitä ideoiden tulvaa, mikä niistä tuli, en meinannut millään päästä irti mapista. ”Tuota teen, ja tuon ainakin, aloitan tuosta, tai sittenkin ehkä tuosta”…

Eihän siinä enää mitkään flunssatkaan pystyneet estämään tätä innostusta, kun oli levitettävä tuunauskamat kalenterin, kynien ja mappien kera ympärille. Liimaputkilot käyttöön. Itsellä ollut nyt hetken periaate, että pyrin tekemään yhden kuukauden viikot samalla tyylillä, vaikka silti hieman toisistaan poikkeaviksi, omalla luonteella en samanlaista jaksaisi tehdäkään, saati kauaa katsoa, tylsistyisin. Väliin vähän isommalla vaivalla, jos on aikaa ja innostusta, välillä todella simppelisti ja nopeasti. Tämä on nyt aika hyvin toiminutkin. Eli ei mitään sellaista vuoden pysyvää teemaa, mutta samankaltaisuutta yhden kuukauden osalta. Nyt se huhtikuun värikäs pääsiäisteema vaihtuikin lähinnä kissateemaksi, mutta onhan sillä pääsiäisnoidallakin kissa?! Heh! Jos väkisin haluaa alkuperäisen suunnitelman teemasta pitää kiinni.

No, onneksi bujoilussa ei ole mitään ”tyylipakkoa”. Joskus kannattaa vähän pinnistellä, ettei tee koko vuotta yhteen putkeen, niin kuin itsellä välillä pakkaa homma kulkemaan. Innostuksen tullen pitäisi ehkä keksiä joku toinen juttu, mihin purkaa itseään, koska materiaalit eivät ainakaan kesken lopu. Valintana tussit, värikynät, vesivärit, leimat, washit, pet-teipit, kiiltokuvat, tarrat, siirtokuvat, kartonki die-cutit, vellumit, kuviopaperit, lehdistä/mainoksista leikatut kuvat, ja mitäköhän vielä unohdin… Ja nyt nämä stanssikuviot vielä kaiken päälle. Kaikki niin houkuttelevaa!

Suunnitellaan, muutetaan suunnitelmia, jotta päästään suunnittelemaan taas! -Birgit

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta