Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

eletään jo maaliskuuta, mikä on minulle aina tarkoittanut sitä, että kevät on vihdoin koittanut. Valon määrä lisääntyy, luonto alkaa herätä eloon ja joka puolella alkaa vähitellen olla lupauksia lähestyvästä kesästä. Sitä tuntee itsekin heräävänsä eloon aivan eri tavalla.

Kevät tarkoittaa minun töideni osalta toisaalta usein myös lisääntyvää kiirettä. Mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä enemmän lähestyvä kesälomakausi painaa päälle ja projekti yksi toisensa jälkeen täytyisi saada valmiiksi. Henkilökohtaisessa elämässä kevät on kuin piristysruiske talven aikana tahmealta tuntuville harrastuksille, ja huomaan jälleen olevani siinä tilanteessa, että intoa ja paloa kaikkeen on paljon enemmän kuin olisi aikaa. On siis aika selvää, että tasapainoilu työn ja arjen välillä ei aina ole kovin helppoa ja jos ei pidä varaansa, päätyy polttamaan kynttilää molemmista päistä.

Viime vuosina olen päätynyt kovin helposti toistamaan samaa kaavaa. Töissä haalin itselleni paljon tekemistä ja otan mielelläni vastuuta. Haluan olla kaikessa mukana enkä osaa sanoa ei silloinkaan, kun en haluaisikaan johonkin juttuun mukaan. Olen tehokas ja tunnollinen työntekijä, joten tottakai myös teen kaiken, minkä olen luvannut. Samaan aikaan vapaa-aika kuluu harrastamalla erilaisia liikuntalajeja salilla käymisestä ilma-akrobatiaan ja tanssiin, koiran kanssa lenkkeilemällä, lukemalla ja askartelemalla. Ja aivan kuten töissä, myös vapaa-ajalla olen tehokas ja tunnollinen (suorittamaan omaa elämääni), ja näin ollen olen pyrkinyt mahduttamaan kaiken viikkoihini tavalla tai toisella. Usein siten, että olen nipistänyt jostain muusta osaa päivää, eli vaihtoehtojen ollessa vähäiset, yöunista. Tästä lienee aika helppo päätellä mihin tämä kierre johtaa ja lopulta päättyy.

Pari kolme vuotta sitten tapahtuneen loppuunpalamisen ja siitä seuranneen sairasloman myötä heräsin vähitellen siihen todellisuuteen, etteivät asiat voi jatkua enää samalla kaavalla. Hiljalleen sekä itsekseni että terapiassa (joka on sittemmin jo päättynyt) olen tehnyt sekä pieniä että suuria muutoksia ja opetellut erilaista suhtautumista arkeen. Olen nyt reilu vuoden ollut uudessa työpaikassa, mikä oli ehdottomasti paras tekemistäni päätöksistä vähään aikaan. Kiireisistä kausista huolimatta teen työkseni asioita, jotka ovat minulle mieleisiä ja olen myös oppinut ottamaan paremmin vastuuta omasta työkuormastani sekä liputtamaan ajoissa muillekin, jos se meinaa kasvaa liian suureksi.

Innostumiseen taipuva luonteeni ei toki ole muuttunut mihinkään, joten minulla on edelleen aika ajoin haasteitaa vapaa-aikani suunnittelussa sekä tekemisen ja levon välisen tasapainon löytämisessä. Niinpä voinkin todeta ihan suoraan, että edelleen harrastan paljon kaikenlaista ja koen, että harrastukset ovat tärkeä osa minua. Olen kuitenkin vähitellen opetellut luopumaan joistain asioista, pitämään taukoja ja jättämään tilaa palautumiselle. Niinpä minulla on tällä hetkellä viikossa myös sellaisia päiviä, kun en mene mihinkään enkä etukäteen suunnittele mihin käytän tunnit työpäivän jälkeen. Joskus se tarkoittaa ex tempore -salireissua, joskus taas kirjan kanssa viltin alle käpertymistä, joskus ei mitään lähellekään noin kehittävää. Pääasia on, että annan välillä aivoilleni tilaa lopettaa suorittamisen ja pysähdyn kuuntelemaan, mitä mieleni ja kehoni oikein tahtovat.

Kun on paljon kaikenlaista pöydällä, arjenhallinta ei tosiaankaan ole aina helppoa. Kalenteri on aina ollut minulle ensisijaisesti ajanhallintaväline ja on sitä edelleen, vaikka sen koristelu onkin yksi rakkaimpia harrastuksiani. Koen, että tällä hetkellä tarvitsen kalenteria kenties enemmän kuin vuosiin. En sen takia, että menot olisivat maagisesti lisääntyneet, vaan sen takia, että pystyn oikeasti suunnittelemaan elämääni siten, että se tukee omaa hyvinvointiani ja en taas päädy polttamaan itseäni loppuun. Hyödynnän myös paljon erilaisia trackereita (joista kenties lisää myöhemmin), jotta pitäisin huolta niistä asioista, joilla on päivittäisen jaksamisen kannalta merkitystä, kuten ne aiemmin mainitut yöunet.

Kevät, kuten jokainen vuodenaika omalla tavallaan, tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Muistetaan ottaa ne innolla vastaan, mutta pidetään samalla itsestämme huolta.

-Carita

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Terhi

Kuvissa näkyvä Ajaston Wega Plus on saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.

Ihanaa maaliskuista torstaita! On minun vuoroni kertoa, mitkä asiat ovat oman kalenteriharrastukseni tärkeimpiä asioita. Muiden ylläpitäjien kirjoitukset aiheesta löydät täältä.

Aloitetaan helpolla, kalenterit. Kyllä, monikossa. Työkalentereita minulla on kaksi, sähköinen sekä peruskalenteri. Kotiasioita ja kirjattavia menoja varten on omansa, Ajaston Wega Plus ruusukulta, sekä helmenä uusi Hobonichi, tarkemmin Techo 2023, koossa A6. Työkalenterit ovat hyvin koruttomia, mutta kaksi jälkimmäistä saavat koristelua osakseen. Itselleni on tärkeää, että kalenteri vastaa omiin tarpeisiini olivat ne sitten menojen ylöskirjaamista tai päiväkirjan kirjoittamista. Itselle toimivan kalenterin ominaisuudet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan, mutta perusasiat usein pysyvät – itselläni ne ovat pystypäivät viikkoaukeamilla, kirjoitus-/koristelutila sekä näppärä koko (tällä hetkellä A5 ja A6), joka mahdollistaa kalenterin mukana kulkemisen.

Seuraavaksi mainittakoon aineeton, mutta hyvin tärkeä kantava voima – inspiraatio. Inspiraationi lähtee usein pienistä palasista tai asioista, oli se sitten tunnelma musiikissa, suosikkisarjassa kuultu lausahdus tai jokin väri, vuodenaika tai itselle muutoin tärkeä asia. Toisinaan inspiraatio on pitkään kadoksissa, jolloin sitä herätellään koristelemalla kalenteria tutuilla keinoilla, mutta kun se inspiraatio löytyy, on sitä vaikeaa pitää poissa. Joskus etsin kadonnutta inspiraatiota Pinterestistä, josta löytyykin paljon innostavia koristeluja sekä elementtejä, joita haluan löytyvän omista kalentereista.

Hyvät kynät kirjoittamiseen ovatkin kolmas kulmakivi. Olen käyttänyt ja ihastunut Microneihin, joita mukana kulkeekin useampi. Käytetyimmät näistä ovat kohdallani 0,05, 0,1 ja 0,2. Micronien lisäksi suosikkikynäksi lukeutuu joululahjaksi saamani Staedtler pigment liner 0,05. Nämä sopivat pienelle käsialalleni mainiosti ja erikokoisilla kynillä saa luotua hieman erinäköistä jälkeä. Microneita olen käyttänyt niin kotikalenterissa, kuin hobonichissa ja ne sopivat molempiin kalentereihin mainiosti.

Jatketaan kulmakivien listaa seuraavaksi ympäristöllä. Parhaiten saan koristeltua rauhallisessa ympäristössä, kuten omassa työhuoneessani. Toisinaan koristelu luonnistuu myös rauhattomammassa ympäristössä, kuten töissä tai kahvilassa. Kotona työhuoneeni mahdollistaa materiaalein koristelun ajatuksella ”vain taivas on rajana,” mutta laukussa kulkevat koristeet rajoittavat tätä huomattavasti. Valitsenkin pari kertaa viikossa mukaani vaihtuvia materiaaleja, joita voin hyödyntää inspiraation iskiessä.

Seuraavana vuorossa ovat puuvärit. Näitäkin on monelta valmistajalta ja käytössä minulla on Maped ColorPeps-puuvärikynät. Kotikalenterissa käytän värikoodausta, joten tämän kannalta puuvärit ovat ehdottomia. Minulla on värikoodit viidelletoista (15) asialle, muun muassa töille, selfcare-asioille, ystäville, lukemiselle ja lomalle. On helppo tsekata mistä asioista se oma kalenteri lopulta täyttyy.

Usein kalenteria koristellessa tai asioita ylös kirjatessa, kuulokkeista kuuluu joko musiikkia tai äänikirja. Vastamelukuulokkeet ovat oivana apuna luomassa kalenterihetken tunnelmaa, sillä kuulokkeet blokkaavat ylimääräiset äänet ja toistavat puhelimesta valittua formaattia.

Seitsemäntenä listalla on koristeet eli eriteltynä tarrat, teipit, leimat, koristepaperit ja paperiset kuvat, niin valmiit diecutsit kuin lehdistä leikatut kauniit kuvat. Yleensä mukanani kulkee muutama washisample, teippirulla, tarra-arkki ja mahdollisesti lehti, josta leikata ihania kuvia sekä tekstejä. Tällä hetkellä eniten koristeita osakseen saa Hobonichi, mutta kotikalenterissakin koristeet ovat menojen kirjaamisen ohella tärkeässä osassa. Näistä eniten käytettyjä ovat tällä hetkellä teipit ja tarrat.

Ilman hyvää liimaa eivät paperiset kuvat pysy kalenterissa. Käytössäni on useamman vuoden ollut Zigin liimakynä, 2 way to glue. Tämä onkin ottanut paikkansa yhtenä kulmakivenä omassa kalenteriaskartelussani. Mikäli kävisi niin, etten tätä liimaa enää saisi, olisi uudella liimalla suuret saappaat täytettävänä!

Kalenterimanian facebookryhmä kuuluu oman kalenteriaskarteluni kulmakiviin. Yhteisö, joka meillä on antaa voimaa ja inspiroi mielettömästi. On ihana kertoa omasta päivästä off-ketjussa, ihastella toisten kalenterimaanikoiden tuotoksia albumeista löytyvistä kuvista sekä hakea innostusta teemahaasteista. Onneksi meillä on tämä yhteisö, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja tehdä/koristella kalenteriaan omalla tyylillään.

Viimeinen kulmakivi omassa kalenterimaailmassani on aika. Olen huomannut, että ilman kiirettä tai painetta en saisi juuri mitään aikaan, mutta kalenterien maailmassa kiireettömyys ja oman ajan ottaminen ovat aivan eri asia. Saan luotua kalenteria parhaiten omassa rauhassa. Mieluummin teen kalenteria etukäteen, mutta luonnistuu se jälkeenkin päin, mikäli olen muistanut laittaa tärkeimmät asiat ylös.

Halauksin torstaihin, Terhi