Tänään on minun vuoroni kertoa mikä tässä ihanassa harrastuksessa on mielestäni haastavaa. Voisin siteerata suoraan melkein jokaista jo haastepostauksensa tehneen tekstiä, sillä samaistuin niistä kaikkiin ainakin vähän.
Itselleni haasteita tuottaa oman jutun löytäminen; niinpä seilaan kalenterista, tyylistä ja ulkoasusta toiseen. Ihastun palavasti, mutten ikinä kovin pitkäksi aikaa. Varsinkin muutokset ja ikävät tapahtumat elämässäni ovat järkyttäneet olematonta kalenterirauhaani entisestään. Olen kuitenkin samaan aikaan yhdistänyt hetkellisiin järistyksiini myös tarpeellista kasvua, mutta se ei juuri helpota runsaudensarveen hukkumista. Pelkästään tänä vuonna olen ehtinyt muuttaa bujosta Paper Houseen ja nyt olenkin sitten Arkin kansien välissä.
Brändejä ja oheistuotteita on yhdelle tuuliviirille kerrassaan liikaa jopa täällä koto-Suomessa. Rapakon takaa tilaaminen on helppoa, kun sen pari kertaa tekee ja malttaa odotella. Kotimaiset kauppiaat ja hyvä palvelu saavat toki palaamaan ostoksille – tai tiskille notkumaan vaikka viikottain.
Olen kuitenkin pohjimmiltani sitä mieltä, ettei tämä laiva ole vielä uponnut. Uskon vakaasti, että kun aikaa ja elämänkokemusta alkaa karttua, tulee minunkin aikani asettua lopullisesti aloilleen johonkin turvalliseen ja tuttuun. Siihen asti jatkan intoa palaen oman juttuni etsimistä. Kyllä se vielä löytyy.
Omat haasteensa paljastavat Piia, AJ, Milja, Inka, Mirppu, Eiksu ja Nanna.
Terkuin Suvi
