Yksi suosikkini taustojen tuunauksessa, johon aina palaan, on niin sanottu suolatekniikka. Olen ikuisuus sitten ostanut Klemmarikellarista vesipohjaiset Tattered angel glimmer mist- ja Distress mica spray- pigmenttisuihkeet. Tänä päivänä Suomessakin valikoima on varmasti kasvanut ja täynnä kaikkia erilaisia vastaavia tuotteita.
Itseltäni löytyy Tattered angel glimmer mist sävyistä värit vaalea turkoosi, vaalea lime, liila ja kirkas turkoosi. Distress mica sprayt myytiin kolmen paketissa, eli tarnished brass, brushed pewter ja antiqued bronze. Kaveriksi tarvitset merisuolaa, suihkepullollisen vettä ja jotain millä suojaat isosti ympäristön. Tässä postauksessa käytin Ecoline vesiväripaperia, mutta mikä vaan kartonki tai korttipohja käy.
Suojatulla paikalla ensin kastellaan kevyesti paperi suihkepullolla, jonka päälle suihkautetaan värejä ja mahdollisesti lisää vettä. Pinta saa olla kostea, kun päälle ripotellaan merisuolakiteitä.
Teokset jätetään kuivumaan ja kuivuttuaan rapsutellaan suolakiteet pinnasta kädellä taikka pensselillä. Itse annan yleensä kuivua yön yli. Pohjat ovat kauniita ilman suolaakin ja näitä voi tehdä useammin kerralla varastoon.
Minulle tulee kuviosta mieleen aina jokin satumainen ”lepardi”kuvio taikka kosminen galaksi. Asiaan voi myös vaikuttaa että nämä kuuluvat lempi juttuihini.
Näitä upeita yksilöllisiä pohjia voi käyttää kalenterin koristeiden teossa esimerkiksi leimaamalla päälle jonkun taianomaisen tekstin. Tehdä välilehtiä ja taskuja kalenteriin tai käyttää vaikka ATC-kortin pohjana. Leikellä valmiita washisample korttipohjia, jotka laminoidaan tai kontaktoidaan. Flipbookin taustat voi myös tehdä samalla tekniikalla ja teemana voisi olla laguuni taikka avaruus.
Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.
Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:
– kangassakset
– ompelukone + lankaa / neula + lankaa
– nuppineuloja / klipsejä
– mittanauha / viivoitin
– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin
– kangasta
-halutessasi koristeita
Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.
Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.
Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.
Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.
Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.
Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.
Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.
Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…
Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.
Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.
Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.
