Kalenterimania

Kuvissa näkyy Ajastolta saatu yhteistyökalenteri Wega Life 23/24.

Jatkoa virkattu kukkakirjanmerkki -postaukseen hieman yksinkertaisemmalla tekeleellä. Tarvitaan samat tarvikkeet: pienen virkkuukoukun, lankaa, parsineulan ja sakset. Itse käytin puuvillalankaa ja koukkua nro3.

Postauksessa tehdään aloitussilmukka, ketjusilmukoita (=kjs) ja kiinteitä silmukoita (ks). Ylhäällä edellisen postauksen linkistä voi katsoa lisäkuvia silmukoiden tekoon ja Novitalla on helppoja ohjeita silmukoiden luomiseen, mikäli kaipaa enemmän apuja.

Teepussin koko on 10 silmukkaa. Aloitetaan aloitussilmukalla (lenkki) ja luodaan 11 kjs (10+1). Yhdestoista silmukka pitää huolen suunnan kääntyessä, että työn kerrokset ovat tasasivuiset (suorakaide/neliö). Eli kun virkataan toista kerrosta kiinteitä silmukoita (ks) jokaiseen kymmeneen silmukkaan, tehdään lopuksi vielä yksi ketjusilmukka ja käännetään työ.

Eli ensimmäisen kerros 11 kjs, toinen kerros ks jokaiseen 10 silmukkaan + 1 kjs kerroksen lopuun. Kolmannen kerroksen kiinteät silmukat teen viemällä langan silmukan kummankin langan alta :koukku molempien silmukoiden ali, lanka koukulle ja tuodaan silmukoiden läpi. Koukulla kaksi silmukkaa. Uudelleen lanka koukulle ja tuodaan kummankin silmukan läpi. Toistetaan kerroksen loppuun (10 ks) ja tehdään lopuksi 1 kjs. Tein yhteenssä 8 kerrosta.

Työtä voisi jatkaa samalla langalla, mutta itse halusin teepussin pohjan olevan eri värinen kuin pussin yläosan. Jatkoin toisella langalla niin, että uuden langan ensimmäinen silmukka on edellisen kerroksen viimeinen, eli kahdeksannen kerroksen ketjusilmukka on uudella värillä ja jatkan sillä seuraavalle kerrokselle.

Nyt on tarkoitus saada teepussimainen kapeneva yläosa, joten lopetin ketjusilmukoiden teon kerroksien lopussa, työ kapenee itsestään. Vain kiinteitä silmukoita kerroksen loppuun ja suunta vaihtuu. Lopetin virkkaamisen, kun yläreunassa oli enää 5 silmukkaa ja päättelin työn vetämällä langan viimeisen silmukan läpi ja piilottamalla langat parsineulalla silmukoiden väliin.

Teepussin merkkilappuun tein 7 kjs. Kerroksia luodaan kuten teepussia edeten 6 ks+1 kjs. Tein 6 kerrosta ja päättelin langat. Jotta merkki saadaan kiinni teepussiin tarvitaan välille lanka. En halunnut virkata tätä, joten tein kierittäen nyörin. Valitsin hopealangan ja teen värisen langan. Pituudeksi leikkasin n. 100cm. Solmin lankojen toiset päät yhteen ja teippasin solmukohdan washiteipillä pöytään kierittämisen ajaksi. Kieritetään lankoja tiukkaan yhteen ja taitetaan keskeltä kaksin kerroin. Langat kiertyvät automaattisesti yhteen ja hieman auttamalla saadaan siisti nyöri.

Laitoin nyörin avonaisen pään teepussin yläreunan silmukoiden läpi ja solmin takapuolelle lenkkisolmun. Umpinaisen pään solmin irtonarulla teen merkkilappuun keskeltä ja päättelin langanpäät silmukoiden väliin.

Söpön teepussista tekee kawaii-tyyliset kasvot. Ne voi tehdä millä vaan, langalla silmukoiden, hupakankaalla liimaten ja ehkä jopa tussilla piirtäen, kunhan tussi ei leviä lankaa pitkin. Itse käytin lankaa. En todellakaan ole ammattilainen, vaan laitoin piston sinne ja toisen tänne ja valmista tuli. Ja ei kuin kalenterin väliin. Minusta näistä tuli aika söpöt. Toisen lähetin yllätyksenä maailmalle.

Kerro Kalenterimanian Facebook-ryhmässä aiotko tehdä oman version – Tia

Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.

Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.

Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.

Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.

Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.

Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.

Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!

Tykkäätkö sä panostaa omaan työpöytääsi?

-Piritta

Virkattu teepussikirjanmerkki

My Happy Place – kirjoituspöytäni