Helou helou helou! Reilu kuukausi sitten kirjoitin tänne ensimmäisen art journal with me-postaukseni, ja tämän päiväinen postaus on siihen jatkoa. Samalla teemalla nimittäin mennään, art journaliin sivun tekemisellä. Viimeksi värimaailma syntyneelle sivulle oli sinertävä ripauksella violettia, tänään mennään pirteällä pinkillä.
Tällä kertaa unohdin iloisesti sivun pohjustamisen, mutta ihan kivasti kesti paperi suoraankin suditut akryylimaalit. Lorotin tummempaa pinkkiä purkista suoraan art journaliin, ja levitin sen vaakavedoin kauttaaltaan sivulle. En odotellut kuivumista, vaan tiputtelin vaaleanpunaista maalia suoraan märän pinkin maalin päälle. Sitten äkkiä sudin dippaus vesimukissa, ja vaalean värin levitys niin ikään vaakavedoin. Sudin fiilispohjalta niin kauan, kunnes alkoi näyttää omaan silmään siltä että värit olivat sopivasi sulautuneet toisiinsa.
Maalin kuivuessa pengoin leimasintarvikekätköäni, ja noukin sieltä kuvassa näkyvän leiman ja mustetyynyn. Leimasin kukkaiskuviota Versafinen mustalla musteella sinne tänne sivua. Hauskaa muuten miten sitä kehittääkin itselleen nopeasti kaavoja ja tapoja toimia – olin jo aloittamassa leimaamaan kuviota vain sivun alareunaan, kunnes muistin että edellisessä postauksessa tein juuri niin. Josko kokeilisi hieman vaihtelua kuitenkin, ja niimpä luovuin tästä ajatuksesta.
Leimaamisen jälkeen seuraavana työvaiheena nappasin käteen kaksi akryylimaalitussia, ja aloin roiskia. Itselleni on suhteellisen tuore ahaa-elämys, että maalitusseillakin pystyy tosiaan roiskeita tekemään. Ja täytyy myöntää että olen ehkä naurettavankin innoissani tästä! Vaatii suhteellisen napakkaa heilautusliikettä, että maalin saa kynästä roiskahtamaan. Kannattaa huomioda, kuten muutenkin roiskeita tehdessä, että ympäristö kannattaa suojata hyvin. Itse pidän työalustana usein sanomalehteä, mutta tällä kertaa roiskin iloisesti senkin reunojen yli – onneksi oli kosteuspyyhkeet käden ulottuvilla. Ne ovat muuten tarvike, joka kannattaa pitää lähettyvillä esimerksiksi maalaillessa tai leimatessa, niillä on todella kätevä puhdistaa sekä leimoista ylijäämämusteet että maaliroiskeet sieltä minne niiden ei pitänyt päätyä!
Halusin sivulle jonkin lauseen, ja pistin Pinterestin laulamaan kevät-aiheisten lainausten löytämiseksi. Siinä ei kauaa mennytkään, kun sopiva lause osui kohdalle, se sopi kevätfiilistely mielentilaani sekä sivulle. Kirjoitin sen mustalla Marvyn tussilla, Tombown Dual Brushit ovat hyvinkin vastaavia. Samalla kynällä vedin vielä hieman niin isompaa kun lyhyempääkin katkoviivaa kehystämään sivua.
Voi pojat että muuten osaakin ärsyttää, kun on tusannut yhden sivun parissa jo hyvän tovin, saanut sen valmiiksi, ottanut ja muokannut kuvat postausta varten.. ja vasta kun kirjoittaa tekstiosuutta, huomaa että sivun tekstissä on painovirheen paholainen! Ihan omin pikku kätösin kirjoitettu kirjoitusvirhe. Muuutta, tämä on oiva tilaisuus harjoitella armollisuutta itseään kohtaan, otetaan tämä siltä kantilta.
Vihoviimeisenä loppusilauksena korostin leimakuvan kukkasten varsia samalla maalitussilla, kuin roiskeetkin. Nousivat heti enemmän esiin taustastaan.
Semmoista tällä kertaa, hieman vähempi vaiheinen ja yksinkertaisempi sivu kuin ensimmäisellä kertaa. Mutta joskushan vähemmän on enemmän! Kumpi sivu miellytti enemmän sinun silmääsi?
Yours truly, Inka ♥
Suurin osa tarvikkeistani on löytänyt tiensä tähän työpöydälle tai lähettyville, vaikka paljon täytyy välillä tosiaan siirtää, jos haluaa kopioita/skannauksia ottaa (tulostimen päällinen on tehokäytössä). Käden ulottuvilla on kuitenkin niin muistikirjat, vihot, tarrat, leikkeet, leimasimet, paperit, kynät, liimat, teipit, osa washeista, sakset, postihinnasto ym.
Olen hankkinut pari erilaista pientä valokuva-albumia tarransäilytyskansioiksi. Ne pursuilevat, kun olen lykännyt yhteen taskuun monta samantyyppistä tarraa (linnut, kukat, juhlat, sääkuvat, muita eri ikoneita, kirjekuoret, taustakuvat, musiikki-, eläin-, sydän-, love-, perhos-, ihmisaiheiset jne.).
Tarvitsemani tarrat löytyvät näin nopeasti. Kun tarrat jakaa aiheittain, ei ole aavistustakaan, mistä setistä mikäkin tarra on tullut. Tilailen tarroja joka tapauksessa fiilispohjalta, niin en koe tätä isoksi ongelmaksi.
Hyllyltä löytyy vanhoja tarravihkoja (lapsuudenaikaisia, eli siis melkein 20 vuoden takaa), joiden sisältämissä tarroissa tuntuu olevan vielä ytyä, sillä ne pysyvät Nuunan sivuissa kiinni. Lisäliimauksia ei ole tarvittu, ainakaan vielä. Isossa valkoisessa kirjekuoressa on isompia lehtileikkeitä, joita paloittelen bujoon vasta, kun tiedän, mihin ne haluan sovittaa. Niitäkin on tullut jo kerättyä jokunen. Bujoiluun liittyvää kirjallisuuttakin on ilmestynyt, sekä tekstausoppaita. Hyllyltä löytyy myös kokkausbujo (yhteinen miehen kanssa), puutarhapäiväkirja (aatoksena muuttaa sitä nyt enempi bujompaan suuntaan ensi kesänä), vanha omakirja, josta löytyy ajoittain päiväkirjamaisia kausia vuodesta 1995. Ehkä sekin tulee otettua bujokäyttöön vielä, kun sopiva tilaisuus tulee. Nykyään laittelen paljon päiväkirjamerkintöjä bujoon, joten erillistä päiväkirjaa en kaipaakaan. Lisäksi minulta löytyy talon huolto- ja remonttivihko (myös yhteinen miehen kanssa), edellisvuoden kalenteri, tyhjiä muistikirjoja, edellinen bujo (se ensimmäinen, hyvin rakas) jne. Muistikirjojen ja -vihkojen päällä on loota, johon kerään sopivia juttuja Happy Maileihin ja RAK-postiksi. Näin ne pysyvät helposti saatavilla.
Lokerikosta löytyy yksittäisiltä henkilöiltä ostamiani/saamiani washeja ja sampleja, kiiltokuva-arkkeja, joita en ole vielä
Hankkimani leimasimet ja leimasinmusteet kulkevat nyt pienessä sinkkivadissa, osa ilmatiiviissä pussukoissa, osa ilman. Kaikkia en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Bujo menee käytössä hieman mutkalle, kun sinne lisää paljon leikkeitä ja tarroja. Joskus leikkaan sivuista myös dutch-dooreja, joten kuoppia ja kohoumia tulee väistämättä. Epätasainem pohja ei ole helpoin leimattavaksi. Enemmän leimoja onkin tullut käytettyä muille lähteviin kirjekuoriin kuin bujooni.
Käytän paljon lehdistä ja mainoksista, tuotepakkauksista ja ties mistä, leikattuja kuvia, niin reunuksiksi washien tapaan, kuin kulmakuvina tai itsenäisinä kuvina tilanteen mukaan. Olen järjestellyt näitä valmiiksi leikattuja kuvia aiheittain kirjekuoriin, joista ne on nopea napata tarvittaessa sivuille. Samassa lootassa on myös leikatut kiiltokuvat ja vasemmalla metallirasiassa valmiita die cutseja, joita on tullut ostettua tai saatua vaihdoissa.
Myös kynäni ovat nopeasti käden ulottuvilla, ja niitä toinen kissoistani toisinaan kantelee ympäri asuntoa jostain syystä. Ehkä pitäisi löytää näille joku parempi, turvallisempi paikka, en vain ole keksinyt vielä, mikä se olisi. Noita kaksipäisiä tusseja ja pensselikyniä minulla on laatikossa, mutta jos sen laittaa kyniä täyteen, ei sieltä enää löydä sitä, mitä hakee. En siis halua siirtää pöydällä olevia kyniä sinne. Mietinnässä tämä. Ja käytössä eniten väreistä puukynät ja kirjoitukseen kaksi mysteerikynää, jotka mieheni on joskus ostanut. Niistä on nimitieto kulunut pois.
En ole ennen säästellyt mainoksia, mitä postilootaamme on ilmestynyt, vaan ne on menneet kierrätykseen tai takansytykkeiksi samoin tein. Nykyään tulee nämä säilöttyä, kunnes tulee aikaa ja energiaa leikellä ne
Leikattuja leikkeitä löytyy lisää kahdesta kannellisesta pahvilaatikosta, joissa on karkeasti vain sivuilta napattuja juttuja, joita leikkaan tarkemmin kun into iskee, tai kun tarvitsen niitä johonkin. Toisessa on vain
Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisemmäksi ovat washit. Näitä erilaisia ihania washeja on tosiaan kertynyt ja ne ovat omissa lokeroissaan joko värin tai aiheen mukaisesti järjestettyinä. Näihin ei tunnu kyllästyvän koskaan, vaikkei niitä kuitenkaan osaa käyttää oikeasti loppuun asti, kun ei raaski. Heh! Näitä lokerikkoja en enää saanut pisteeseeni mahtumaan, vaan ne täytyy aina käydä hakemassa toisaalta, mutta on se nyt näinkin jotenkin toiminut. Jos saisin siirrettyä nykyisestä pisteestä kaikki muut tavarat pois, tulisi näillekin kyllä tilaa. Paljon -isi-muotoja tässä oli vielä. Mutta pääasiassa olen bujoilupisteeseeni tyytyväinen. Alkuhankintoja tuli tehtyä viime syksyllä ja nyt tilanne on se, ettei tarpeita pahemmin enää ole. Minulla on jopa nykyisen Nuunan jälkeen tuleva muistivihko, Lettu jo odottamassa aloittajaansa. Ehkä minulle tulee toiste vielä vähän erilainen piste, sitten kun muokkauksia ehtii tekemään. Onhan tämäkin jo tässä rakentunut melkoisesti, kun bujoilun vasta viime elokuussa aloitin. Enkä kokenut tässä olevan liikaa tyhjää tilaa tätä aikaa ennenkään. Niin ne vain ovat paikkansa löytäneet kaikki tavarat.