Searching for "mini"

Älä tule paha kesä

Värityskuvassa käytetyt Legamin tussit ostettu alennuskoodilla Suomalaisesta kirjakaupasta

Hellurei ja hellät tunteet. Täällä starttaillaan kesän viimeistä työviikkoa tämän postauksen tullessa julkiseksi. Sitten minulla ja pienellä perheelläni on ensimmäistä kertaa yhteinen, oikea kesäloma!

Meillä on jo jonkin verran lomasuunnitelmia, yhtenä niistä on heti kärkeen Klemmarikellarin askartelukirppis Turussa. Suunnitelmissa on myös lasten ensimmäinen laivareissu, meidän vanhempien ensimmäinen yhteinen festarireissu ja ties mitä muuta kivaa, yhdessä perheenä sekä ystävien kesken.

Niin paljon kuin odotankin kivaa puuhaa ja tekemistä, odotan myös rauhallisia päiviä kotona, kun voi puuhata mitä huvittaa tai olla puuhaamatta yhtikäs mitään. Aivan aikatauluttomasta elämästä en kuitenkaan voi haaveilla, sillä lapsiperheessä on säilytettävä edes löyhät rutiinit. Ja ehkä vähän odotan myös päiviä, kun sade rummuttaa peltikattoon ja voin hiippailla päiväuniaikaan kaivelemaan tarroja ja teippejä esille lipastostani.

PS. Nämä Legamin tussit ovat supersuloiset ja edulliset, tosin värityskuvani oli aavistuksen liian pientä laatua. Isoille aloille oikein mahtavat, suosittelen lämpimästi!

Voiko olla olemas ihanampaa fiilistä?
Kun on heinäkuun eka ja koko loma edessä
Se on ihan sama vaikka palais vähän nenä
Nii älä tule paha kesä, tule hyvä kesä
Ku aamusta iltaan iho tuntee auringon
Ja ei oo haajukaan mikä viikonpäivä on
Ollaan odotettu tätä syksy-talvi-kevät
Nii älä tule paha kesä, tule hyvä kesä

Eino ja Aapeli – Älä tule paha kesä

Lomaterveisin Suvi, Assistentti ja Miniassistentti

Mistä tunnistat Caritan kalenterin?

Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.

Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.

En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.

En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.

Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.

Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.

Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.

Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!

Ihanaa kesää kaikille!
Carita