Searching for "bullet journal 101"

Ensi vuosi keltaisissa kansissa

Sain päähäni tuossa ennen kesää, että minun on saatava ensi vuodeksi joku bullet journal -tyylinen juttu. Ja sen pitää tulla keltaisiin kansiin. Hommasin itselleni keltaisen ”Letun” (Leuchtturm1917) pisteellisenä. Sitten aloitin tekemään viikkoaukeamia. Mitään suunnitelmia ei ollut, ja sen tulettekin huomaamaan.

Otin vaan esimerkiksi tarroja esille ja koitin katsoa löytyykö washia samaan sävyyn. Jos ei löytynyt niin ei sillä väliä ollut. Mulla se ei ole niin nuukaa, jos kaikki ei ole niin just. Joihinkin käytin leimasinta. Paperi on niin ohkaista, että värit meni läpi.

Vesivärejä en edes alkanut testaamaan. Ainoana asiana mitä ajattelin seurata, on ”ILON PÄIVÄT”. Seuranta löytyy loppupäästä.

Syntymäpäivät-sivulle liimasin lautaseinäkuvioisen paperin ja siihen erilaisia laatikkotarroja muka nastoilla kiinni.


Hyviä asioita vuodesta; ajattelin siihen kirjoitella kaikkea niin itselle kuin yleisesti tapahtuneita hyviä asioita.

Löytyy myös Poisnukkuneet-sivu, siihen piirsin ristin sivuun. Kuukausiaukeamia mulla ei tule olemaan ennen kuun vaihtumista, vaan ne ovat koko vuoden viikkojen jälkeen. Välistä kyllä löytyy aukeamat, joissa on useamman kuukauden pikku tarrakalenteri.

Mietin, että mihin noita laatikkotarroja laitan. No teinpä Ottaa päähän -sivun. Saa laatikkoon kirjottaa asioita jotka tympäsee tosissaan.

Aika pulskassa kunnossa tämä ”lettu” jo on, vaikka virallisesti ei ole yhteistyötä vielä aloitettu.

Ja kuten huomasitte, niin viikonpäivät on joissain ruotsiksi ja osassa suomeksi. Ja viikonloput englanniksi!

Iloa niihin hetkiin kun ”tuunatuttaa”, anna armoa itsellesi.

<3 Erja K

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Mirppu

Yhden yksittäisen lempimuiston valinta on käytännössä mahdotonta minulle, Kalenterimaniaan mahtuu niin paljon hyviä muistoja vuosien varrelta. Ehdottomasti parhain juttu on kuitenkin ollut Kalenterimanian mukanaan tuomat ihmiset, erityisesti Inka. Sanon tässä nyt julkisesti teidän kaikkien lukijoiden nähden, että Inka jumankauta sinä olet minulle ja Mannalle rakas.

Huolimatta siitä, että olen edelleen katkera, että Mannan ensimmäiset pääjalkaiset päätyivät piirretyksi Inkan bujoon. Se kuitenkin ehkä kertoo kaiken oleellisen suhteestamme. Tiedän, että tässä minulla on ystävyys jota ei hetkauta välimatkat ja murheet. Välillä voi olla viikkoja ettei vaan ehditä juttelemaan, mutta tiedän, että jos tuntuu siltä että maailman murheet painavat liikaa harteilla, Inka kuuntelee ja on läsnä. Aina.

Inka on myös ensimmäisiä ihmisiä, joille haluan kertoa ja jakaa kaiken hyvän mitä minun ja Mannan elämässä tapahtuu. Ja on se sitten kuinka pieni onnenmurena, tiedän että Inka on aina aidosti onnellinen ja iloinen puolestamme.

Tärkeintä kuitenkin ehkä on se ystävyyden tasapaino. Se, että ei tarvitse miettiä mitä toinen oikeasti ajattelee, tai pohtia että onko tämä nyt tyhmä juttu kerrottavaksi. Ei ole. Ei ikinä. Tänä kesänä sain vihdoin myös tavata Inkan miehen ja pakko sanoa, että mies hurmasi Mannan täysin. En sitten tiedä oliko ostetulla jäätelöllä jotain tekemistä asian kanssa.

Mutta kuitenkin, tässä kohtaa! Iso kiitos Kalenterimania, että olet tuonut Inkan elämääni.

-Mirppu

ps. Suvin muistoja pääset kurkkimaan täältä.