En ole todellakaan mikään ”kodinhengetär” mitä tulee ruoanlaittoon, ja keittiöni onkin lähinnä paikka ruokkia kissat ja hakea jääkaapista jotain nopeaa syötävää. Ei sillä, että olen oikeasti yllättävän hyvä tekemään ruokaa ja leipomaan, mutta en vaan pidä sitä millään tapaa mielenkiintoisena puuhana. Silloin joskus harvoin, kun jaksan alkaa tekemään alusta asti sapuskaa tai leipomaan jotain, teen lähes poikkeuksetta samoja ruokia. Päätin kuitenkin, että en voi aina elää pelkällä Tom Yum -tofulla tehdessäni sapuskaa, ja tarvitsisin jonkun selkeän listauksen ruoista joita osaan ja tykkään tehdä. Ja samalla myös paikan, jonne listata uusia ruokatuttavuuksia tulevaisuutta ajatellen.
Kalenterimaanikolle tämä tarkoitti tietenkin vain yhtä asiaa – uutta planneria. Halusin reseptejä varten raikkaat ja värikkäät kannet, jotka houkuttelisivat tarttumaan vähän useammin resepteihin ja ruoanlaittoon kuin mitä tällä hetkellä teen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin Webster’s Pagesin ihanan Color Crush A5 -plannerin minttuna. Sisältä kannet ovat valkoiset kultaisilla foil-pilkuilla, joten yhdistelmä on juuri semmoinen kivan raikas ja pirteä.
Suurin syy valitsemalleni kalenterimallille oli kuitenkin nämä ihanat Carpe Diemin resepti-insertit, joihin ihastuin heti nähdessäni ne Vihkokaupan sivuilla. En normaalisti viehäty tällaisista hyväntuulisista, rustiikkisista jutuista, mutta resepteille nämä ovat aivan täydelliset. Näissä on jotain kivaa keittokirjojen viehätysvoimaa sillä plussalla, että pääsen kirjaamaan itse haluamani reseptit tänne – olen ollut lapsesta asti kasvissyöjä, ja suuressa osassa keittokirjoja on aina valtavat osuudet liharuoille, ja kasvisruokakirjat ovat usein todella tylsiä. Näiden inserttien myötä saan täyttää sivut juuri minulle itselleni käytännöllisillä resepteillä.
Inserttisetin mukana tulee tällaisia kivoja retrohenkisiä välilehtiä, joilla on helppo erotella reseptit haluamallaan tavalla. Välilehdet on muotoonleikattu, joten niissä on kätevä tabiosuus sivussa, johon pystyy merkkaamaan välilehden alle kuuluvien reseptien lajin vaikkapa mukana tulleilla tekstitarroilla, kuten itse olen tehnyt.
Heitin resepti-inserttien lisäksi plannerin väliin yhden CC:n kansien mukana tulleen dashboardin erottamaan leivontareseptit ”normiruoista”, sillä haluan tämän plannerin olevan nimenomaan idioottivarma käyttöä ajatellen. Perfektionistina tykkään kaiken olevan tip top, ja tällaiset pienet yksityiskohdat ovat suuri mukavuuskysymys mulle käyttöä ajatellen. Sen vuoksi varmaan ihastuin myös tähän inserttisettiin, sillä ”kaikki valmiina” -tyyli iskee muhun yleensä kovaa.
Ja vaikka välilehtien tekstit ovatkin älyttömän kliseisiä ja semmoisia joihin en normaalisti tarttuisi, tuo tämän kalenterin selaaminen aina hyvän mielen mukanaan. Kirkkaat ja pirteät värit, söpöt pienemmät välilehtijutut – kuten ylläoleva sitruuna – sekä yhtenevä teema ovat jotenkin vaan kietoneet maanikon mieleni ympärilleen.
Itse reseptisivut ovat simppelit ja käytännölliset, ja niistä löytyy myös kivat lisät vaikeusasteiden ja arvostelujen seuraamisen myötä. Näihin on helppo kirjata selkeästi haluamansa ohjeet, ja lisäsivuja voi tarvittaessa ostaa pelkkänä omana pakettinaan. Mitään superpitkiä reseptejä varatulle tilalle ei mahdu kirjoittamaan, mutta tällaiselle helppoja ja nopeita ruokaohjeita suosivalle nämä ovat enemmän kuin hyvät. Plussaa rengassysteemille sopivasta designista – reseptejä on helppo siirrellä ja poistaa oman maun mukaan, tai vaikka aloittaa joku reseptisivujen vaihto kavereiden kesken!
Tarra-addiktina mun piti tottakai ostaa myös tämä teemaan sopiva setti muun sälän lisäksi. En ole vielä korkannut tarra-arkkeja, mutta näille tulee kyllä varmasti paljon käyttöä reseptien koristelussa. Paljon kivempaa tuijotella värikkäillä tarroilla koristeltuja sivuja kokatessa, kuin vanhaa ja tylsää keittokirjaa!
Enää puuttuu kaikkien kivojen reseptien etsiminen ja kirjaaminen ylös. Onneksi tämä pohja on mulla nyt valmiina, ja loput kerkeän laittamaan sivuille sitä mukaa kun hyviä reseptejä tulee vastaan! Iskeekö teihin tällainen tapa säilyttää reseptejä?
– Milja