Searching for "tombow"

Self love -aukeama bullet journaliin

Postauksessa näkyvät Pigman Micron-kynät on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Teippitarhan kanssa.

Ihanaa keskiviikkoa jokaiselle! Tiedätte ehkä sanonnan ”kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi?” Liian usein, ainakin omalla kohdallani, oma itseni unohtuu kaiken muun alle ja lopulta huomaan, että olisi pitänyt levätä tai tehdä joitain asioita toisin, jotta jaksaisin paremmin. Tätä sanomaa kunnioittaen, tehdään itserakkausaukeama, jonka on tarkoitus olla voimaannuttava sekä helposti löydettävissä synkän hetken yllättäessä. Idea tähän löytyy täältä, mutta tehdään se itselle luonnollisella tavalla ja kunnioittaen alkuperäistä inspiraation lähdettä.

Aloitin valitsemalla bullet journalistani aukeaman, jotta löytäisin tämän sen hankalan tilanteen ja tsemppauksen tarpeen yllättäessä. Hahmottelin otsikkoa ja tarkentavia alaotsikoita ensin lyijykynällä, jonka jälkeen aloin listata sivuun hyviä asioita minussa. Niitä löytyikin melkein 30, vaikka ajattelin sen olevan vaikein osuus.

Vahvistin otsikon käyttäen Pigman Micron-kyniä 01 ja 05 sekä Paper maten sinistä sävyä. Jäin pohtimaan tässä kohtaa toteutustapaa ja sitä, miten sanat sijoittelisin aukeamalle. Silmiini osui ihana sininen sydän tarra, joten sydämiä aukeamalle oli saatava keinolla millä hyvänsä. Myös tekstitarra ”love” pääsi aukeamalle.

Ensin hahmottelin lyijykynällä alkuperäisestä innostuneena sydämiä, mutta päädyinkin kirjoittamaan sanat sekaisin otsikon alle. Kirjoitin sanat suoraan käyttäen Micron 01 -kynää ja leikkien erilaisten fonttien kanssa.

Sanat kirjoitettuani pyyhin loput lyijykynän jäljet ja liimasin tarroja koristeeksi. Viimeiseksi lisäsin vielä tärkeän asian oikean sivun alareunaan. Minä muistuttaa siellä siitä, että lopulta elämän tärkein henkilö olet sinä itse. Aukeamasta tuli mielestäni kaunis ja todella tärkeä.

Vinkkinä vielä. Aukeamaa toteuttaessasi kannattaa kuunnella erään kotimaisen artistin itserakkaudesta kertova kappale.

Rakkaudella, ja itserakkaudella, Terhi

Pandemian jälkeen

Tämän postauksen valokuvat on kaiveltu arkistoista, sillä odotamme kuumeisesti uusien muistojen taltioimista vastaavista tapahtumista.

Syksyistä keskiviikkoa juuri sinulle! Tänään palaan jälleen haaveilemaan ajasta pandemian jälkeen, jota jo aiemmassa miiteistä kertovassa postauksessa sivuttiin. Kuten arvata saattaa, on maailmanlaajuinen pandemia vaikuttanut myös meidän Kalenterimanian toimintaan aika tavalla. Meillä on erittäin vilkas, aktiivinen ja totisesti sosaalinen internetryhmä, joka on jatkanut kasvamistaan läpi näidenkin aikojen. Kaikilla jäsenillämme ei välttämättä ole hajuakaan maanikoiden entisestä, pandemiaa edeltäneestä elämästä.

Pandemia on totisesti rajoittanut ihan kaikkien maailman ihmisten elämää, meidän maanikoiden näkökulmasta se laittoi säppiin kaiken mahdollisen kahvikupposten, ystävien ja kalentereiden täyttämän elämän. Toiveissa onkin, että kun tilanne viimein rauhoittuu, pääsisimme jälleen tapaamaan toisiamme ehkä jopa kuukausittain. Turun seudulla teimme jo hyvin vakiintunutta yhteistyötä Fiilis Café Bistron kanssa, jossa itseasiassa muistan istuneeni odottamassa miitin alkua, kun hallitus tiedotti koko Suomen sulkemisesta aivan ensimmäistä kertaa.

Toinen erittäin turkulainen perinne on ollut Taiteiden yön miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa. Olimme hilkulla päästä miittailemaan viimein tänä vuonna, mutta pandemia päätti toisin. Samainen kirjakauppa on järjestänyt meille myös muita miittimahdollisuuksia, joissa on päässyt esimerkiksi testailemaan Tombown tusseja ja saimme omat, nimikoidut Leuchtturm-muistikirjat.

Suurin pannassa oleva tapahtuma on luonnollisesti suurmiitit, joihin on otettu aina sata jäsentä. Haikeissa toiveissa onkin, että Kalenterimanian 5-vuotismiitti, joka olisi järjestetty tänä vuonna, päästäisiin järjestämään tulevana vuonna. Edellisenä vuonna taistelimme saadaksemme kasaan Karkkilan miitin ja muistan miten mittasimme pöytiä, jotta istumapaikoille saatiin turvavälit.

Pandemian alettua luonnollisesti myös läheisten ystävien, joita Kalenterimania on elämään tuonut, näkeminen on jäänyt todella vähäiseksi ja onneksi nyt, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut, pieniä kahvihetkiäkin on jo päässyt nauttimaan. Toivon sydämestäni, että tämä oikeassa elämässä tapahtuva sosialisointi pääsee taas pian vauhtiin, vaikka ihan pienestikin. Olen todella ikävöinyt naurunremakoita, uusia tuttavuuksia, uusien tuttavuuksien kalenterien hiplailua ja mitä vielä!

Toiveikkaana kohti tulevaa vuotta, terkuin Surppa!