Ylläpidon seuraavan torstaihaasteen pääsen aloittamaan minä. Tällä kertaa pohdimme omaa plannerointityyliä ja sen kehitystä. Lähdetäänpä siis havisuttelemaan vähän historian lehtiä mun kohdalta!

On oikeastaan aika hauskaa selailla vanhoja kalentereita opiskeluajoilta, oikein harmittaa tieto kaikista niistä lukiokalentereista joita ei enää ole tallessa. Tuolloin käytin paljon Stabiloita ja doodlailin merkintöjen viereen. Olisin mielelläni ottanut kuvan näiltä ajoilta, mutta minkäs teet! Lähdetään siis liikkeelle korkeakouluaikojen kalentereita. Pääsääntöisesti ne olivat mulla A5 -koon lukuvuosikalentereita, melko pelkistettyjä pystypäiväleiskalla jotta sain lukujärjestyksen, deadlinet sun muut mahtumaan ja selkeästi näkyville yhdellä vilkaisulla. Eli koulu ja funktuonaalisuus näkyi pitkälle. 

Välissä tuli kokeiltua bujoilua ja latasin siihen kauheat odotukset visuaalisesti kauniista kokonaisuudesta, unohtaen kokonaan pohtia mitä mä kokonaisuudesta tarvitsen. Sinne se kokeilu jäi alkutekijöihinsä koska en oikein koskaan saanut hommaa toimimaan. Olin myös tyytymätön siihen miltä lopputulos näytti. Sen voisi huoletta laskea omalta kohdalta epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuten ehkäpä myös (lukuisat) tarvikkeet joita on tullut ostettua niihin juuri sen jälkeen koskematta. Näihin kuuluu omalla kohdallani erityisesti kitit joita en koskaan oppinut käyttämään. Silti omistan niitä ihmeen paljon.

Bujon jälkeen tartuin Traveler’s notebookiin eli TN:n ja se kokonaisuus toimi mulla opiskellessa oikein hyvin. Kalenteri palveli taas omia tarpeita. Sain kurssimuistiinpanot ja kalenterimerkinnät yhdessä paketissa! TN:n kohdalla olin löytänyt tieni ryhmään ja asiat jotenkin loksahteli paikalleen. Hoksasin että jos haluan hommaan visuaalisuutta niin sen ei tarvitse tarkoittaa tarroja ja krumeluureja kalenterin sivuilla. Persoonaa kun voi ilmaista myös kansia koristelemalla.

Vuosien varrella tyyli on tavallaan muuttunut toki, mutta tässä entisiä plannereita selaillessa vahvistui myös ajatus siitä että olen löytänyt sen oman tyylini tehdä jo ajat sitten. Funktionaalinen ja minimalistinen tyyli toimii mulle parhaiten. Nykyään tekemisessä on myös ehkä enemmän rentoutta ja pienillä asioilla leikittelyä. Rentouden kautta on kasvanut myös halu kokeilla uusia asioita – enkä ihan samalla tapaa enää edes pelkää epäonnistumista. 

Miten teidän tyyli on ajan saatossa kehittynyt?

-Janita R.