Tuunaan kalenteriani usein jopa useita kuukausia jäljessä. Asiasta on tullut pienimuotoinen vitsi kalenteri-ihmisteni kesken, ja siinä missä muut viettävät joulua, on minun kalenterini juhlapyhä tällä kertaa pysähtynyt juhannukseen. Juhannuksena taisin viettää pääsiäistä, ja pääsiäisenä en ollut edes aloittanut vielä tämän vuoden kalenteriani.
Vuosi 2020 on ollut varmasti meille kaikille raskas, yllättävä ja poikkeuksellinen. Ikävä kyllä omalle kohdalleni osui pitkään kestänyt lomautus, paha ahdistuskausi mielenterveyspuolelta, rahahuolia ja yleistä hyvinvoinnin madaltumista. Sen kaiken keskellä plannerin työstäminen tuntui nimenomaan työstämiseltä, eikä semmoiselta ihanan rentouttavalta harrastukselta, mitä se on aina ennen ollut. Siksi en tullutkaan tarttuneeksi enää sen sivuille, ja kaunis Color Crushini päätyi pyörimään puoliksi täytettynä pöydälleni.
Vielä viime vuonna, tai jopa tämän vuoden alussa, olisin pakottanut itseni täyttämään vuoden 2020 kalenterin kokonaisuudessaan loppuun. Nyt kuitenkin olen antanut itselleni luvan olla tuunaamatta sitä yhtään tämän enempää, sillä ei minun kai oikeasti ole pakko. Haluan mieluummin aloittaa puhtaalta pöydältä tulevaan vuoteen, ja jättää vuoden 2020 kummitukset rauhaan. Vuosi on ollut tarpeeksi raskas jo ilman sen muistelua päiväkohtaisesti.
Onneksi vuoteen on mahtunut myös paljon kivoja asioita – paljon naurua, lämpöä, pieniä hetkiä, isoja hetkiä, rohkeutta, itsevarmuutta, ystävyyttä, rakkautta, rauhaa ja kauniita muistoja. Ne ovat ne asiat, jotka toivon ottavani mukaan tulevaan vuoteen, ja jotka näyttävät tulevalle kalenterilleni suunnan.
Lainatakseni Sormusten herrojen Samia – ”There’s some good in this world, Mr. Frodo, and it’s worth fighting for.”
Pussituunaus – sellaiseksi nimesin puolivahingossa kesällä syntyneen ideani. Esittelin uuden systeemini ohimennen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ja koska se sai valtavasti positiivista ja innostunutta palautetta, päätin kirjoittaa aiheesta jäsenpostauksen.
Minulla oli kalenteriaskartelun kanssa sama ongelma kuin useimmilla naisilla vaatteiden kanssa – kaappi täynnä vaatteita, muttei koskaan mitään päällepantavaa. Askartelulipastoni pursuili tarroja niin kansioissa, kirjoissa kuin irtonaisina arkkeina, jotka olivat liian isoja mahtumaan yhteenkään kansiooni sekä washiteippejä, diecutseja ja lehtileikkeitä, joita aioin käyttää ”sitten joskus johonkin”. Kuulostaako tutulta? Vaikka pidän tuunaamisesta, se oli uuvuttavaa, koska aikaa meni valtavasti yhteensopivien materiaalien etsimiseen, kun tavoitteena oli luoda värimaailmaltaan yhtenäisiä ja harmonisia aukeamia. Harvoin jaksoin kolmea viikkoa pidempään, koska urakkaan oli välillä jopa henkisesti valmistauduttava. Sitten tuli turhautuminen ja kiinnostuksen lopahtaminen, ja uutta inspiraatiota etsittiin ostamalla lisää tuunaustarvikkeita, joiden selaamiseen kului taas entistä enemmän aikaa. Kamala kierre.
Eräänä päivänä otin käteen sakset ja silppusin lähes koko tarravarastoni melkeinpä yksittäisiksi tarroiksi. Sitten lajittelin tarrat teeman ja/tai värin mukaan pieniin pusseihin, laitoin pusseihin yhteensopivat washit ja sujautin mukaan ne pahimmillaan yli 10 vuotta käyttöä odottaneet lehtileikkeetkin. Nimesin siis systeemin pussituunaukseksi, mutta tee-se itse-kitti (kalenterituunauksessa esim. yhdelle viikkoaukeamalle tarkoitettu yhteensopiva koristelusetti) on varmastikin paremmin kuvaava ilmaus.
Myös ne ihanimmat Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjat kokivat saman kohtalon.
Käyttämäni pussit olivat 25 kappaleen paketeissa ja minulta kului melkein neljä pakettia. Pusseja tuli siis lopulta yhteensä lähemmäs sata kappaletta – kyllä, SATA. Lisäksi monessa pussissa on koristeita kahden, ehkä jopa kolmen aukeaman verran, joten nopealla laskutoimituksella minun pitäisi pystyä koristelemaan nykyisellä varastollani vähintään kahden vuoden kalenteriaukeamat, ehkä jopa neljän. Olin elänyt täydellisessä harhakuvitelmassa, että jos tuunaan runsaammalla koristelutyylillä, loppuvat tarvikkeeni alta aikayksikön. Luulin myös, ettei minulla ole juuri lainkaan yhteensopivia tarroja tai teippejä, sillä hyvin usein aukeama on jäänyt todella valjuksi, kun en ole löytänyt alkuperäiseen visiooni sopivia koristeita.
Muistan eräänkin surullisen kuuluisan keltaisen aukeaman, joka taisi taas kerran saada plannerointi-intoni lopahtamaan. Viiden keltaisen tarran jälkeen en vain yksinkertaisesti löytänyt enempää sopivia koristeita, mutta tämä johtui siitä, etten nähnyt niin sanotusti metsää puilta. Nyt minulla odottaa kaksi pussillista keltaisia tarroja, toinen kirkkaita ja toinen murretun sävyisiä, seuraavaa kertaa, kun haluan toteuttaa keltaisen aukeaman. Tai sitten lopputulos on ollut ainakin omaan silmääni vain kamala sekasotku, kun taas kaikkien muiden aukeamat olivat sointuvia, sommiteltuja ja äärettömän kauniita katsella.
Tämän järkytyksen myötä sovin itseni kanssa myös kohtuullisen tiukasta ostolakosta kalenteritarvikkeiden suhteen, sillä en voi todellakaan enää käyttää tekosyynä sitä, ettei minulla muka olisi tuunaustarvikkeita tai mitenkään väittää tarvitsevani lisää. Saan hankkia ainoastaan loppuneiden tilalle sellaisia, joita käytän säännöllisesti, kuten sauna-tekstitarroja tai kodinhoitoon ja laskuihin liittyviä tarroja. Pussituksen jälkeen jäljelle jääneet, yksinkertaisesti omassa käytössäni ei-niin-mihinkään sopivat tarvikkeet pistin kiertoon ja osan myin Kalenterimanian kirppiksellä.
Kuinka pussituunaus sitten on toiminut? Liityin Kalenterimaniaan helmikuussa 2017 enkä koko tänä aikana ollut koristellut kuukauttakaan yhtäjaksoisesti. Tätä kirjoittaessani kalenterissani on kahdeksan perättäistä koristeltua viikkoa, jotka miellyttävät omaa silmääni koko ajan enemmän, ja lisäksi olen tehnyt viikkopohjat lähes koko loppuvuodelle! Tuunaaminen on helppoa, kohtuullisen nopeaa ja hauskaa, kun minun tarvitsee vain sommitella valmiiksi valitut koristeet sivuille. Lisäksi pienet pussit olisi helppo ottaa mukaan, joten reissun päällä tuunaaminenkin kävisi todella näppärästi! Olen myös käyttänyt rohkeammin jopa niitä vuosia hilloamiani tarroja, sillä muihin yhteensopiviin koristeisiin yhdistettynä ne tuntuvat pääsevän oikeuksiinsa. Lisäksi arkista irti leikatut tarrat ainakin minun on helpompi ottaa käyttöön, kun tarkoituksella houkuttelevaksi suunnitellun arkin herkullinen harmonia on rikottu. Ymmärrän kyllä, että pelkkä ajatuskin varmasti puistattaa monia kalenterimaanikoita, sillä itsekin sain valtavasti visuaalista mielihyvää kauniiden arkkien katselusta ja erityisesti Mambin tarrakirjat ovat kuin karkkipusseja.
Haastankin teidät kaikki kokoamaan itse yhteensopivia koristelupaketteja omista varastoistanne!
