Searching for "washiteippi"

Kalenterimafian ystäväkirja – Tia

Kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta: Doodle 22/23, Color A6 persikka ja Wega Life 23/24.

Tänään on minun vuoroni vastailla Kalenterimafian ystäväkirjaan. Täältä linkistä löydät muiden mafialaisten vastaukset. Lähdetään liikkeelle.

Nimi, ikä, paikkakunta:
– Tia (Linksu), 37 vuotta ja Kaarinasta, Turun kupeesta.

Mottoni:
– Ensinmäisenä tulee mieleen: Never say never. (Älä koskaan sano – en koskaan.)

Ensimmäinen kalenterini:
– Siitä on niin kauan aikaa, etten kyllä varmaksi muista. Joku liiton kalenteri varmaankin ja peruskoulussa Sooda oli suosittu.

Unelmieni kalenteri:
– Joku joka muokkautuisi omien tarpeiden ja muuttuvan tyyli mukaan. Tiedän, ettei sellaista olekaan. Eniten käytössä on kalenteri mikä mahtuu sen hetkiseen käsilaukkuun, yleisemmin A5 tai A6. Yksivärinen, jossa on mustat tekstit ja josta saa tehtyä oman näköisen. Ei kellonaikoja, ei viivoja, kuukausisivu, viikkoaukeamat, muistiinpanotilaa, suttuvihko, tarrasäilytys, kynäpaikka, korttipaikka… En osaa päättää; kierteet, renkaat vai kuminauha eli Traveler’s notebook.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen:
– Jos kalenteri ei kuulu tähän, niin: musta kuulakärkikynä, washiteippi ja zig-liimakynä.

Vaaka- vai pystypäivät?
– Tällä hetkellä käytössä pystypäivät, mutta koska minulla on aina vähintään se kaksi kalenteria, niin yleensä toisessa on pystypäivät ja toisessa vaaka. Nyt tosin kaikissa kalentereissa on vahingossa pystypäiviä. Sanon ehkä kuitenkin vaaka, heh.

Keräilen salaa:
– Pitäisikö kysyä mitä et kerää (apua). Tuntuu, että jemmaan kaikenlaista ajatuksena, että tätä voi vielä tarvita, mutta olen koittanut hiukan päästää ajatuksesta irti. Tilaa on aina liian vähän. Nyt olen kerännyt hintalappuja 100 päivän taidehaasteeseen.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?
– Ensimmäisestä päivästä alkaen, eli 2.3.2016. Ylläpidossa olen ollut vuoden 2020 alusta.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?
– Olen ollut ja ollut mukana järjestämässä. Miitit ovat ihan parhaita paikkoja tutustua uusiin jäseniin ja nähdä vanhoja tuttuja. Niissä on ihana inspiroitua muista, nauttia yhteisöstä ja olla osana jotain mikä tuottaa niin paljon iloa.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?
– Sanon että Kalenterimanian ensimmäinen miitti. Et tunne ketään ja et täysin tiedä onko kukaan yhtä hullu ja raahannut sata kestokassillista kamaa mukanaan, kun ei tiedä mitä haluaa tehdä. Ylipäätään kohtaamiset, ilon ja inspiraation jakaminen. Miitit on aina kivoja. Parhautta ovat tietenkin myös ystävät, joita Kalenterimanian matkalla olen ilokseni saanut.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut:
– Että kaikilla tavaroilla olisi paikka ja mitään ei makaisi laatikoissa. Askarteluvitriiniä odotellessa (ja -huonetta).

Terveiset:
– Kiitos, että olette osa Kalenterimaniaa. Ilman teitä ei olisi meitä täällä ylläpidossa. Pidetään ryhmä aktiivisena ja hyvä pöhinä päällä. Have courage and be kind (ole rohkea ja ole ystävällinen).

Ei tupa- vaan tuunausjumi

Heippa taas! Tällä kertaa en avaa käsilaukkuni sisältöä. Haluaisin avata kalenterini sisältöä, mutta juttu on niin, että tyhjyyttä se vain huutaa. Älkääkä käsittäkö väärin – on siellä merkintöjä, kiireessä hutaistuja harakanvarpaita, vaikka millä mitalla. Perinteinen kalenteri on ja tulee aina olemaan ensisijainen arjenhallintavälineeni, vaikka käytössä on myös perheen kesken jaettu FamilyWall-sovellus. Juuri nyt elämä on tuonut eteen pääasiassa kaikkea hyvää. Menemistä, näkemistä, menemättä jättämistä, kokemista ja tekemistä. Kotona ollessa hoidan lapsia ja kotiaskareita, ja tosi usein päädyn iltaisin neulomaan ja pläräämään puhelinta, vaikka olisikin aikaa tuunata tai hypistellä tavaroita. Ensin ajattelin vain, että no menkööt kesän yli näin, mutta nyt alan taas kaivata keittiönpöydän ääreen tarrojeni kera. Tietty lähenevä syksy saa minussa aina aikaan tiettyä levottomuutta, mutta pikkuhiljaa alan taas käpertyä kahvikuppini ja fleecevilttieni kanssa sohvannurkkaan eikä hinku ulos maailmaan ole enää niin suurta.

Meillä on nyt alkamassa vanhempainvapaani viimeinen etappi, eli se, kun esikoinen menee päiväkotiin ja minä ja kuopus ollaan vielä vuoden loppuun asti kotona. Harras toiveeni onkin, että niinä muutamana päivänä viikossa, kun olemme kuopuksen kanssa kaksin, voisin vähän taas uppoutua tarrojen ja washiteippien maailmaan. Rohkaistuin osallistumaan kirjanmerkkivaihtoonkin, eli ainakin yksi elokuinen päiväkotipäivä on pyhitettävä askartelulle. Olen myös hankkinut pikkuhiljaa kasvavalle taaperolle arsenaalin askartelua varten, joten häntäkin on kiva ottaa puuhiin mukaan – sitten kun kaikki arvokas on ensin nostettu pienten tahmatassujen ylttämättömiin.

Tätä kirjoittaessani on viikonloppuna tulossa pitkästä aikaa pieni kahvilamiitti Turussa, johon yritän päästä käymään. Ehkä samanhenkisten ja rakkaiden ystävien näkeminen rakkaan puuhan parissa toimii hellänä tuuppauksena takaisin kaninkoloon!

Rakkain terveisin Suvi