Searching for "kalenterirauha"

Vuosien kalenterimatkasta kalenterirauhaan

Todellinen kalenteriharrastukseni alkoi, kun silmiini osui juttuartikkeli bullet journalista. Googletin heti että niinkun mitä että?! Sehän osui ja upposi kerrasta. Niiden googlailujen tuloksista löytyi myös Kalenteriamanian blogisivut ja Facebook-ryhmä. Googlettelut jatkui ja Leuchtturm löytyi sekä Sandyn ihana Se Hämeenpuiston Vihkokauppa.

Sen jälkeen se on ollu menoa se kalenteriharrastuksessa. Ja tästäkin on jo… APUA! Seitsemän vuotta tulee täyteen myöhemmin tänä keväänä. Ensimmäiset kalenterit on olleet ala-asteen viimesillä luokilla. Yläasteella oli Suosikin ja Demin koululaiskalenterit. Sillon kalenteriin laitettiin ylös Tapparan pelit, koulun kokeet ja niiden arvosanat. Yläasteella saatto olla merkintöjä ”p**ka päivä!” sillon tällön. Nykyään käytän kyseisestä päivästä merkintää ”AAARGH!” tai toinen lempparini on ”ärrimurri-päivä/viikko”. Manian alussa kalenteri toimi päiväkirjana. Siihen ei tullut mitään oikeasti henkilökohtasta vaan yleisiä fiiliksiä, kuultuja lausahduksia, pieniä muistiinpanoja päivästä. Tänä vuonna maaliskuussa sain ensimmäisen päiväkirjan täyteen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Maksimissaan oli viiden päivän taukoja kirjottamisessa, mutta ei haittaa. Siihen on kirjotettu sillon kun on siltä tuntunu.

Olen aina rakastanut kaikkee kynätilpehööriä. Tampereen Nekalassa oli aikoinaan Löytöliiteri (ehkä on vieläkin). Ei tienny miten päin olisi pyörinyt ja mitä olisi ostanut, kun kaikki oli niin ihania. Nykyäänkin sokaistun kaikista ihanista kynistä ja pikkuvihkosista. Ja tänä päivänä kynällä on väliä. Ei saa olla sitä eikä tota, mutta ehdottomasti pitää olla tämä. Ja niitä kyniähän sitten löytyy. Alussa riitti yksi penaali, jossa oli kaikki tarpeellinen. Valmiiksi löytyi jo Stabilon tusseja, finelinereitä, puuväritkin oli ahkerassa käytössä. Ja ihan perus kuulakärkikynä. Nykyään penaaleja löytyy 2-3 ja silti joudun puljaileen mitä kyniä millonkin pidän niissä. Just nyt NE kynät on Pigman Micronit eri kokosina ja ohutkärkiset geelikynät, esim. Iconicin non-slip grip 0.38 ja mild gel pen 0.38. Kuulakärkikynät on ihan out.

Muistikirjoja on tullut hankittua aika monta vuosien aikana. Ja aina kaupasta kotiutuu uusi ihana. Tällä hetkellä käytössä on viisi eri muistikirjaa: urheilubujo, puutarhabujo, laulujen sanat -skräppikirja, commonplace book ja kalenteri. Ensi vuonna toivottavasti saan tämän kirjamäärän kahteen tai kolmeen, kun kokeilen bujoa tauon jälkeen. Ekan bujon tein random muistikirjaan, koska heti sitä piti kokeilla. Siitä tuli sen näkönen niin kun olis juostessa tehty, koska ei vielä tiennyt mitä siihen halusi ja oli vähän sekasin kaikista jutuista mitä siihen voisi laittaa. Nykyään on jo selkee visio mitä siihen tarvitsen ja mitä en.

Muistikirjallakin on jo tietyt kriteerit, mutta näistä joustan enempi kun kynistä. Alussa käytin perus ruutuvihkoja ja random muistikirjoja. Sitten löysin Leuchtturmin. Siinä on ihana paperi: ohut ja ghostaa (mutta ei vuoda läpi), käytettyjen sivujen rapina (tätä hoen joka väliin) ja aukeaa flätiksi niin, että pysyy itestään auki. Välillä kokeilen muitakin muistikirjoja, mutta aina tulee palattua Leuchtturmiin. Nyt kokeiluvuoroaan odottaa Midorin A6, Nuppu Printin ja Talens Art Creationin muistikirjat.

Tarrat ja etenkin washit olen löytäny vasta Kalenterimanian myötä. Kaikki ihanat toiminnalliset ja deco-tarrat alkoi koristamaan kalenteriani. Washejakin hankin alussa jonkun verran, mutta en osannu käyttää niitä. Vasta nyt reilu vuoden aikana olen oppinu tykkäämään ja käyttämään teippejä. Ruutuwashit on tällä hetkellä IN! Tänä vuonna löysin PET-teipit, ja niistä on tullut uusi ihanuus harrastukseen. Tavallisia tarroja ei juurikaan tule käytettyä.

Monien kokeilujen jälkeen koen löytäneeni kalenterirauhan. Koko viime vuoden pidin commonplace bookia ja Letun Weekly & Notebookia, ja se tuntui toimivan itellä. Bullet Journaliin nämä molemmat saa yhdistettyä: ”Koko elämä yksissä kansissa”. Ja sitä yritän ensi vuonna.

Onnea kalenterirauhan etsintään ja aurinkoista kesän odotusta!
T: Johanna

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta