Olin aina kuvitellut, että bujoilun (bullet journal) pitää olla pikkutarkkaa, huolellista ja hyvin vakavamielistä. Minulla meni pitkään ennen kuin oivalsin, että omassa bujossani saan olla juuri niin sotkuinen ja huoleton kuin ikinä haluan. Netissä näkee kaikenlaisia ihanuuksia, mutta jos ne eivät sovi omaan persoonaan on niiden perään turha haikailla!
Näissä kuvissa minulla on bujona B6-kokoinen vihko ja kynät ovat kaikkea, mitä kotoa löytyi: paksuja lasten tusseja, monenlaisia korostuskyniä ja sekalaisia finelinereita.
Ensin merkitsin mustalla kynällä päivien lyhenteet suunnilleen paikoilleen ja sitten luonnostelin vaaleimmalla kynällä päiväsoikion. Sen jälkeen sainkin sotkottaa sydämen kyllyydestä!
Aina en onnistunut ja siksi viikko 41 ei nyt päädy nähtäville, mutta yleisesti ottaen tämä rento bujoilu on hauskaa. Selkeyttä merkintöihin tuo se, että jätin niille paljon tilaa ja laitoin kirjoituskynällä pikku pisteet aina samoille paikoille. Kohtia merkinnöille on vain kolme per päivä, joten joudun miettimään, että mikä on oikeasti oleellista kunakin päivänä. En tunge bujoani täyteen kaikenlaisia epäoleellisia pikkuseikkoja, joilla ei ole yhtään mitään väliä minkään asian kannalta.
Viime kesänä olin flunssan vuoksi sairaslomalla töistä ja minulla oli hyvin aikaa katsella erilaisia nettikauppoja. Jotenkin huomasin useasti tutkivani erilaisia Happy Plannereita. Palasin aina uudestaan niitä tutkimaan ja samalla mielessäni toistelin itselleni, että ei minulle tule koskaan Happy Planneria. En jotenkin ollut koskaan kokenut olevani ”HP-tyyppiä”. Muutaman päivän tutkiskelun jälkeen kuitenkin tilasin itselleni classic-kokoisen HP:n. Aluksi se tuntui todella helpolta ja vaivattomalta. Mutta sitten syksymmällä alkoi tuntua siltä, että kaikki itsensä toteuttaminen jäi ihan minimiin. Kalenteriin oli helppoa liimailla tarroja, mutta muuta sitten sinne ei oikein tullut tehtyä. Jollain tavalla se alkoi tuntua ahdistavaltakin, kun koin että haluaisin enemmän tehdä itse, haluaisin piirtää, maalata, leikata ja liimata…
Loppuvuodesta sitten voitin Kalenterimanian arvonnasta lahjakortin Personal Plannerille. Pitkän aikaa mietin mitä sieltä tilaan, koska minulla on jo kalenterina HP, enkä osaa käyttää kahta kalenteria rinnakkain. Päädyin sitten tilaamaan lahjakortilla A5-kokoisen pistesivuisen kirjan, jonka kantta koristaa koirani Hertan kuva. Lahjakortilla oli sen verran arvoa, että sain vielä pienemmän samanlaisen kirjan, johon sitten päädyin valitsemaan kansikuvaksi mieheni ja minun yhteiskuvan.
Koko kevään liimailin tarroja enemmän tai vähemmän uskollisesti Happy Planneriin ja tuskailin edelleen sen asian kanssa, kun ei tule tehtyä itse oikein mitään. Alkukesästä sitten päätin, että aloitan Personal Planneriini bullet journal-tyylisen kalenterin. Heinäkuusta se sitten alkoi. Olin yhtäkkiä tyhjän kirjan kanssa, mutta onneksi kauaa ei tarvinnut asian kanssa miettiä, kun ideoita alkoi syntyä päässä. Välillä katson Pinterestistä ideoita, välillä saan ideoita vaikkapa miitistä. Joskus siihen ideaan riittää vaikka vaan lehdessä nähty kuva, jonka leikkaa talteen. Tällä hetkellä olen tehnyt tätä Personal Planneriani, jonka myös Peteliukseksi olen ristinyt, lokakuulle asti. Välillä on pakko jarrutella itseään, että jäisi vielä loppuvuodellekin jotain tekemistä, eikä tekisi heti yhtä soittoa koko vuotta valmiiksi.
Tällä hetkellä olen äärimmäisen tyytyväinen Peteliuksen kanssa vietettyyn aikaan. Se toimii samalla pienimuotoisena päiväkirjana, samalla kalenterina. Rinnalla käytän HP Notes-pistesivuista muistikirjaa, jossa on mm. salasanat, syntymäpäivät, elokuvalistaa, karaokebiisejä, miittisuunnitelmia, koronakevään peruuntuneita tapahtumia, jne. En halua niitä laittaa samoihin kansiin kalenterin kanssa, koska minusta on helpompaa näin, että ne asiat pysyvät siinä muistikirjassa vaikka kalenteri joskus tulee täyteen ja vaihtuu uuteen.
