Searching for "Muistot"

Muistot vain jäi

Nuorena säästin kaikki kalenterini, KAIKKI. Niitä oli iso kassillinen jo siinä vaiheessa kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini.

Olen aina ollut sellainen joka säästää kaiken. Sellainen pieni hamsteri. Vanhat kalenterit, päiväkirjat, vihot, kansiot ynnä muut. Kaiken millä vähänkään voi olla vielä tunnearvoa.

Sitten yhdessä muutossa kaikki vanhat kalenterini ja päiväkirjani hävisivät. Menivät vahingossa roskiin, katosivat kuormasta, en tiedä. Mukana katosi myös kassillinen vanhoja valokuvia. Sitä menetettyjen muistojen määrää!

img_20161123_1846421

Mukana oli relax-kalentereita parikin kappaletta, demi-kalenteri, rengaskalenteria ym. Ja niitä muistoja ja salaisuuksia. Yläasteen kalenterit vielä olisi ollut ehkä sisällöltään sellaisia mitkä olisi voinut vaikka lapsille säästää luettavaksi joskus kun ovat siinä iässä, että äiti ei ymmärrä nuoria (todisteeksi että onpas äitikin joskus sentään ollut myöskin nuori). Siitä parin seuraavan vuoden kalenterit olisi ollut visusti lukkojen takana. Omaksi iloksi, silloin kun tekee mieli muistella menneitä. Tai ehkä lähinnä nauraa niille. Mitä on Miran kanssa tullut tehtyä silloin joskus vuonna nakki ja papu. Kaikki kun tottakai piti kirjoittaa ylös. Lukiossa ollessa, ensimmäiseen omaan kotiin muutettua, ihastukset, rakastumiset, vihat, surut. Kyllä harmittaa ja paljon, ja usein.

 

Toisaalta kun niitä aikoja rupeaa oikeasti muistelemaan, niin tulee kyllä mieleen myös että ehkä hyväkin ettei ole todistusaineistoa nuoruuden toilailuista. Osa olisi kiva pitää muistissa, mutta osa saa kyllä hyvin mielin hävitä kadonneiden kalentereiden mukana.

 

Tyydyn siis jatkossakin vain ihailemaan teidän muiden vanhoja kalentereita ja niitä kaikkia ihania tarinoita niiden takana.

Vieläkö sinulla on vanhat kalenterisi tallessa? Ovatko visusti piilossa, vai uskaltaisiko niihin muutkin kurkata?

 

-Sanna

 

 

Inspiroidu populaarikulttuurista – Aliisa

Hei ja hyvää marraskuun ensimmäistä torstaita. Viime viikolla alkaneessa uudessa torstaihaaste-postaussarjassa inspiroidutaan jälleen, mutta tällä kertaa populaarikulttuurista. Ensimmäisessä haastepostauksessa Janita V. kuvaili taitavasti kuinka populaarikulttuuri on mediassa ja viihteessä ilmeneviä nykyajan kulttuurin muotoja, kuten elokuvat, sarjakuvat, tv-sarjat, videopelit, musiikki ja viihdekirjallisuus. Heti alkuun minun on kuitenkin myönnettävä, vaikka ”kulutan” aika laajastikin eri populaarikulttuurin muotoja minulla ei ole mitään tiettyä yhtä ylitse muiden nousevaa fanituksen kohdetta.

Tätä inspiraation kohdetta tuli pohdittua ehkä ihan liiankin kanssa, joten päätin tarttua ensimmäiseen päähäni pompsahtaneeseen populaarikulttuurin muotoon, nimittäin animeen ja tuosta animaation muodosta vielä tarkennettuna Studio Ghiblin tuotantoon. Aivan ensimmäiset muistot Studio Ghiblin elokuvista arvelen sijoittuvan aikaan ollessani lukioikäinen. Löysimme pikkusiskoni kanssa DVD-elokuvan Prismasta ja Henkien kätkemän maailma vei meidät molemmat täysin mennessään. Muistan hyvin elävästi, kun pääsimme vanhempien (pääasiassa taisi olla äidin) mukaan Hämeenlinnan kauppareissulle oli uuden Ghibli-elokuvan bongaus äärettömän tärkeää ja se tehtiin välittömästi kaupan porteista sisäänpäästyämme. Tähän toteaisinkin, että olen saanut lähes kaikki Studio Ghibli elokuviin liittyvät koriste-esineeni ja askarteluasiani aiemmin mainitsemaltani pikkusiskolta ja näin epäilen tapahtuneen myös postauksessa näkyvän kirjepaperisetin kanssa.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyin siis käyttämään kohtuuttoman kauan hilloamiani Kikin lähettipalvelun kirjepapereita ja washiteippiä. Pidän todella paljon kirjeiden/korttien kirjoittamisesta ja lähettämisestä, vaikka postin vastaanottaminenkin on ihanaa ei se voita tuota tunnetta, kun tuottaa jonkinlaista tajunnanvirtaa tekstiä toiselle henkilölle. Kirjoitinkin populaarikulttuurin inspiroiman kirjeen pikkusiskolleni, jonka kanssa olen saanut jakaa niin monta ikimuistoista animehetkeä.

Terveisin Aliisa