Jennin Personal Planner

Heippa! Juuri kun sitä luulee saavuttavansa kalenterirauhan, jostain piilosta hyppää uusi ja ihmeellinen kalenteri, nimittäin personal size on tullut Personal Plannerin valikoimiin!

Olen aina, siis lähes aina ollut henkeen ja vereen bujoilija, koska se on jotenkin luontevampaa kuin laittaa tarroja, teippejä, saatikka sitten piirrellä valmiskalenteriin. Mulla oli joskus Personal Plannerilta A5-kokoiset insertit ja rengasplanneri, mutta kuten olen näin myöhemmin todennut, A5- koko on mulle liian iso!

Bujosta löysin tämän vuoden alussa B6- koosta rakkauden ja huomasin että personal-kokoiset kannet ovat samaa kokoluokkaa kuin B6 -koon muistikirja. Olen nyt ihan innoissani tästä, olen niin kauan haaveillut rengasplannerista kaikkineen tilpehööreineen ja nyt mulla oli jopa kannet valmiina (Webster’s Pages, jotka joskus ostin Kalenterimanian kirpulta, enkä koskaan löytänyt käyttötapaa) ja luotto, eli Personal Planner, on ottanut valikoimiinsa personal-koon! Olen enemmän ja vähemmän jo tulostellut kuvia, viikkoaukeamia, trackereita, välilehtiä… ja oih, Personal Plannerini tuli pari päivää sitten postissa, alkaa tosin vasta joulukuusta, mutta ei se mitään, asia hoidossa.

Entä muuta? Mietitkö, että onko minulla enää vain yksi planneri? Kyllä minulla on mukana vielä Ajaston Color A6-koossa, myös ensi vuodelle on bujoa aloitettu, mutta ei suuremmin. Voipi olla että bujo jää hetkeksi taas taka-alalle koska rengasplannerissa on paljon muokkausmahdollisuuksia, voi myös olla että lähempänä joulua innostun myös sitä väsäilemään. Ehkä palaan kertomaan teille muutaman viikon-kuukauden päästä, miten on lähtenyt elo rengasplannerin kanssa kulkemaan.

Eli kaikkien lukuisten Happy Plannerien, valmiskalenterien, Hobon, you name it, jälkeen on myönnettävä, että kalenterirauhaa ei ole vieläkään saavutettu. Ehkä vielä…

Love: Jenni L.

Journalointia ja printteritestausta

Mainos: kuvan kynät saatu yhteistyössä Ajastolta.

Se olisi jälleen yksi maanantai ja uusi viikko edessä. Mainitsin taannoin ryhmässä taipuneeni ja hankkineeni vuosien jahkailun jälkeen tulostimen. Valintaan vaikutti osin myös ryhmäläisten suositus mitä merkkiin tulee – omani kun on Epson Ecotank. 

Lähdin testaamaan ihan perinteisesti kuvien printtaamista, vaikkakaan en ollut hankkinut tätä kirjoittaessa valokuvapaperia. Tarkoitus on alkuun katsoa mihin printteri pystyy niin sanotusti perusasetuksia säätämällä ja kopiopaperia käyttämällä. Toki valokuvapaperin aika jossain kohtaa varmasti tulee, mutta koska tarkoitus on tässä vaiheessa vain saada  joitakin kuvia journaliin ei laadun suhteen ollut rima liian korkealla. (Kerta lienee jotakuinkin ensimmäinen tässäkin suhteessa!)

Ensimmäisenä testiin pääsi tietysti Väiski, jonka pentukuvia päätyi nyt koristamaan Stalogyn ensimmäistä sivua. Jälkikäteen ajatellen se, etten löytänyt kunnollista liimarolleriani ja jouduin käyttämään Pentelin rolleria, jossa liima on nestemäisempää saattoi aiheuttaa muutaman ylimääräisen rutun paperiin. Toisaalta jälki on oman näköistä, ja olin joka tapauksessa lisäämässä sivuille myös tarroja ja washia, joten menköön tämä nyt sitten testisivuna siitä mitä paperi kestää ja mitä ei. Tarkoitus on kirjoittaa pentuajasta muutamia muistoja kuvien avulla talteen. Jäi nimittäin jossain määrin häiritsemään etten ehtinyt tehdä tätä oikea-aikaisesti siinä itselle täysin uuden vaiheen timmellyksessä.

Ei tuo tulostin sinänsä vielä mun harrastusta mullistanut, mutta myönnetään nyt kuitenkin että olisi sille ehkä aiemminkin käyttöä ollut – etenkin muistojen tallettamismielessä. Ja toki Canvassa ja Pinterestissä odottaa muutamiakin tulostettavia kokonaisuuksia, joista todennäköisesti lisää myöhemmin – ainakin kuvien muodossa ryhmän albumeissa.

Tällaisin kuulumisin marraskuun työkiireiden keskeltä. Ihanaa viikkoa kaikille, tulkaa kertomaan ryhmän puolelle mitä teidän syyskalenterointiinne on viime aikoina kuulunut.

-Janita R.