Searching for "tekemisen vuosi"

Vauvavihko

Heipparallaa maaniset ja ihanaa kevätmaanantaita kaikille! Vilautan teille nyt traveler’s notebookini välissä olevaa vihkoa, joka on ollut siellä jo hyvän tovin, mutta tulee nyt ensi kertaa julkiseksi, hih!

Kyseessä on siis vauvavihko, jonka tekemisen aloitin ajatuksen tasolla oikeastaan heti, kun sain tiristettyä tikkuseen haalean positiivisen viivan. Vaikka mielessä pyöri kauhukuvat, niinkuin asiaan tietysti kuuluu, vihkon parissa puuhastelu ja sen miettiminen oli (ja on edelleen) ihanan jännittävää! Minulle on myös vuosia ollut selvää, että kun joskus saisin lapsia, haluaisin mahdollisimman paljon askarrella itse vauvakirjan tyyppisiä juttuja.

Aivan ensimmäisenä koristelin vihkon kantta ja hyvän tovin tämä vihko kulki pelkästään kansi koristeltuna, visusti klipsillä suljettuna, TN’äni välissä. Kun sitten varasin ensimmäisen neuvolakäynnin ja päätimme puolisoni kanssa käydä varhaisultraäänessä katsomassa, näkyykö alkio siellä missä pitääkin, aloin miettiä vihkon sisältöä tarkemmin.

Aivan ensimmäiseksi teinkin Wordilla kalenteritaulukot ja kuukausiotsikot. Eihän näistä varsinaisiin merkintöihin ole juuri ollenkaan pienen koon vuoksi, mutta lyhenteisiin ja raskausviikkoihin tämä on ihan passeli. Kalenterit sijoittuvat kunkin aukeaman vasemmalle puolelle, ja oikealla puolella on kirjoitustilaa. Ja kuten maaliskuun kuvasta näkee, on raskausviikot vaihtaneet kertaalleen (nyttemmin jo toiseenkin otteeseen) vaihtumispäiväänsä, mutta sitä varten on korjausrollerit, eikö vaan?

Oikean puoliselle sivulle olenkin sitten koonnut kuukauden aikana tapahtuneita juttuja, mietteitä, ajatuksia ja sen sellaista. Aika sekalaista sortimenttia, mutta yritän kirjata hölmöimmätkin jutut, joita uskon olevan hauska muistella joskus pitkän ajan päästä. Olen myös käyttänyt ahkerasti Instax Mini Link-laitetta kuvien tulostamiseen puhelimesta, vaikka ne paksuuntavatkin vihkoa jonninverran.

Kalenteriaukeamia on kahdeksan kappaletta ja ne päättyvät tässä vihkossa lokakuuhun, jolloin laskettu aikani on. Näiden aukeamien jälkeen on kuvagalleria, johon olen tähän mennessä printannut raskausapplikaatiosta (omasta mielestä hauskan) ”TJ200”-kuvan sekä kännykällä otetut Instax-printit varhais- ja niskaturvotusultraäänikäynniltä. Tarkoitus oli myös kirjoittaa noihin Instax-kuviin, mutta kädessäni sattui olemaan väärä tussi, joten kuvassa näkyy nyt vain pyyhkiytynyt ehkä-I-kirjain. Wau.

Gallerian jälkeen olen aloittanut listasivua, mutta mitään listoja en ole vielä kirjoitellut. Niiden aika tulee kyllä, mutta juuri nyt pyrin keskittymään viimeisiin kuukausiin palkkatöissä. Vaikka uskokaa pois, kyllä ajatukset harhautuvat vauvaan sekä tähän vihkoon ja listojen teko polttelee jo nyt.

Vihkon takakanteen olen liimannut kirjekuoren, jossa jemmaan ultraäänikuvia. Enpä malta odottaa kirjekuoren enkä toisaalta koko vihkonkaan täyttymistä. Nyt se on esitelty teille ja toivonkin, että tästä irtoaa inspiraatiota muillekin odottajille!

Kevätterkuin

Suvi

Ajatuksia ja oivalluksia Kalenterimaniasta

Uuden vuoden alussa on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kaikkea tämä kalenteriharrastus ja erityisesti Kalenterimania ovat minulle tässä vuosien aikana tuoneet.

Löysin tieni Kalenterimanian Facebook-ryhmään joskus alkusyksystä 2017. Todella vaikea uskoa, että siitä on toisaalta jo niin kauan, mutta silti vasta niin vähän aikaa. Oliko elämää ennen Kalenterimaniaa? No olihan sitä, mutta silloin en vain tiennyt paremmasta!

Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ihminen, mutta samaan aikaan hyvin arka uusissa tilanteissa ja uusien tuttavuuksien kanssa. Sama tapahtui, kun liityin Kalenterimaniaan. Pitkään lähinnä seurailin keskusteluja kommentoimatta mihinkään. Mietin jopa jokaista tykkäystä erikseen. Mitä ne kertoisivat minusta ihmisenä?

Kalenterimania on ensimmäinen ja ainut Facebook-ryhmä tai ylipäätään internetyhteisö, jossa olen lopulta uskaltautunut avaamaan suuni ja pikkuhiljaa olemaan kuin kotonani. Näin reilut kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tuntuu suorastaan hassulta, etten aluksi meinannut uskaltaa sanoa mitään tai ottaa osaa keskusteluihin. Nykyään kun en malta juurikaan pysytellä hiljaa!

No mitä sitten olisin menettänyt, jos en olisi uskaltanut ruveta osaksi tätä hienoa yhteisöä? Tämä on helppo kysymys, johon on useampi vastaus. Aloitetaan ihmisistä. Ryhmä on täynnä mahtavia ja lahjakkaita persoonia, joihin minulla on ollut ilo tutustua. Osaa näistä tyypeistä voin kutsua ystävikseni ja se jos mikä on hienoa. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, että ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Usein sitä myös tuppaa ajattelemaan, että merkittävät ihmissuhteet solmittiin jo viimeistään opiskeluaikana eikä sitä enää näin myöhemmin löydä uusia ystäviä. Tuo ajattelutapa on väärä, ja sen olen myös saanut tässä parissa vuodessa itse huomata.

No mistä muusta olisin jäänyt paitsi? En olisi päässyt kokemaan sitä ainutlaatuista yhteisöllisyyttä, joka Kalenterimaniassa vallitsee. On aivan käsittämättömän hienoa, miten niin monet samanhenkiset ihmiset ovat päätyneet yhteen paikkaan, ja miten niin monet manialaiset päivittäin inspiroituvat toisistaan ja samalla inspiroivat itsekin muita. Itse en muista kokeneeni tämän tasoista inspiroitumista montaa kertaa aiemmin elämässäni.

Kalenterimaniassa oleminen on myös opettanut minulle aivan valtavasti itsestäni. Olen oppinut nauttimaan pienistä onnistumisista ja olemaan ylpeä tekemisistäni. Olen uskaltanut kokeilla uusia juttuja askartelun saralla ja olen oikeastaan löytänyt koko käsillä tekemisen ilon. Minä kun en ole koskaan ollut kovin kätevä käsistäni ja koulussa tehtävät askartelut ja käsityöt ovat olleet lähinnä pakkopullaa. Nyt kuitenkin saatan löytää itseni tekemästä shakereita tai laminoimasta taskuja traveler’s notebookiin. Olen jopa osallistunut ryhmässä doodle challengeen eli piirtämishaasteeseen, vaikka piirtämistaitoni ovat suorastaan olemattomat.

Aina välillä katson hieman kateellisena muiden tekemisiä ja harmittelen, kun en itse osaa tehdä vastaavia. Kiitos ryhmän monenkirjavan harrastajajoukon muistan kuitenkin yleensä, että on olemassa yhtä monta tapaa harrastaa kuin on harrastajiakin. Koko tämän tekemisen hienous taitaa piillä juuri siinä.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! 

-Carita