Searching for "miitti"

Uusia tuulia ja vanhoja tuttuja

Kaksi kuukautta jäljellä kuluvaa vuotta ja monella varmaan alkaa ajatukset siirtyä ensi vuoteen. Varsinkin uusiin kalentereihin. Itselle vuodenvaihde ei ole ollut koskaan erityisen merkityksellinen. Koen enemmän tarvetta muutoksille kesän loppuessa ja kääntyessä syksyyn.

Siksi oma Traveler´s notebook eli TN tulee sisällöltään näyttämään aikalailla samalta miltä se näyttää nyt. Mujin A6 koon päiväämätön kalenteri, jonka aloitin huhtikuussa on nyt vasta puolessa välissä ja jatkan sillä myös tulevaan vuoteen. Lisäksi siellä välissä minulla kulkee nyt käsityövihko, commonplace book ja luonnosvihko. TN´n kanssa olenkin saavuttanut hyvän flown, kaikki toimii omassa käytössä eikä muutoksille ole tarvetta. Tosin siksi TN onkin niin kätevä, se mukautuu niin helposti muuttuvien tarpeiden mukaan.

Kalenterin koristelussa on nyt ollut enemmän ja enemmän teemana kierrätys. Numero-, viikko- ja kuukausitarroja lukuunottamatta kaikki on hankittu kierrätettynä. Lisäksi tykkään käyttää paperisilppua, maaleja, lehtileikkeitä ja washivaihdoissa tulleita teippejä. Tärkeämpänä onkin ollut kalenterin yleinen toimivuus. Teenkin yleensä kuukauden sivut valmiiksi kerralla, niin on ollut helpompi keskittyä vain kirjaamaan tulevat menot ja muistiinpanot ylös.

Pidin kevään jälkeen pienen tauon bullet journalista. Aika ei vain riittänyt tehdä kaikkea alusta asti ja kesän alussa edelliselle bujolleni kävi vesivahinko, joten tauko tuli hyvään väliin. Hankin käsinsidotun luonnoskirjan uudeksi bujoksi syyskuun alussa. Se valikoitui upean kannen vuoksi. Olen päättänyt ottaa loppuvuoden rennosti sen suhteen ja vain keskittyä eri materiaalien ja tekniikoiden testaukseen siihen. Uudella tohinalla sen kimppuun sitten tammikuussa. Siihen olen myös tällä hetkellä todella tyytyväinen. Vaikkakin päivissä ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja piirtämiseen siinä määrin kun haluaisin.

Entäs ne uudet tuulet sitten. No, otan art journal -haasteen ryhmässä hoitaakseni marraskuun alusta. Se onkin vähän jännittävää ja hyppy pois omalta mukavuusalueelta. Tekee hyvää aika ajoin vähän ravistella omaa tyyliä tehdä. Aloitan ensimmäisen art journalini tähän Karkkilan miittikassista löytyneeseen Lahen Kirjansitomon vihkoon. Olenkin sitä hillonnut jo tovin ja nyt se pääsee kovalle koetukselle kun alan läträämään siihen maaleja. Jee, en malta odottaa. Toivottavasti tämä kannustaisi muitakin aloittelijoita aloittamaan art journalin yhdessä minun kanssa.

Siinä minun loppusyksyn kuulumiset ja odotan innolla jo joulujuttujen aloittamista joulu TN:ään.

Katja

Lempeyskirja – Kun kaikki ei ole ihan niin vakavaa

Toukokuussa pidettiin miitti Helsingissä ihanan Ainoan tiloissa Lauttasaaressa. Siellä oli esillä muutama kappale uutta, kesäkuussa Ainoan valikoimiin ilmestyvää tehtäväkirjaa. Kirjan upea kansi ja valloittava värimaailma kiinnittivät huomioni, ja ihan kauhean kauan en pohtinut, kun olin jo päätynyt ostamaan sen omakseni. Nyt, kun tämä ihana opus löytyy Ainoan verkkokaupasta, ajattelin esitellä sitä teillekin hieman. Kyseessä on Tiina Arposen Muita Ihania – Lempeyskirja.

Minä olen aina ollut innostunut kaikenlaisista tehtäväkirjoista ja tykkään kokeilla uusia sellaisia aina mahdollisuuden tullen. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole törmännyt tehtäväkirjaan, joka resonoisi minulle näin paljon. Tuntuu kuin Lempeyskirja olisi tehty suoraan minulle, ja uskon, että saman tunteen jakaa varmasti moni muukin, joka siihen päätyy tutustumaan. Takakannessa tiivistetään kirjan perusajatus hyvin: ”Tämä täytettävä tehtäväkirja muistuttaa, että kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa, että kurjastakin kokemuksestakin kehkeytyy muutos ja että oman elämän haaveilubingo on pelaamisen arvoista.”

Tällaiselle ihmiselle, joka osaa yleensä nauttia elämän pienistä iloista, mutta joka myös valitettavan usein uppoaa tarpeettoman syvälle velvollisuuksien ja raskaan arjen täyttämään suohon, Lempeyskirjan kujeilevan lempeä tyyli ja värikkäät kuvitukset tarjoavat muistutuksen siitä, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. Kirjassa kehotetaan oivallisella tavalla haaveilemaan, hassuttelemaan ja irrottelemaan. Se tarttuu myös mainiosti niihin kaikkiin vaatimuksiin, joita monet meistä päivittäin itselleen asettavat ja auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Kirjassa on pieniä tehtäviä, jotka koostuvat mm. erilaisista listoista. Kirjoitustilaa ei ole yleisesti ottaen paljon, mikä madaltaa ainakin itselleni huomattavasti kynnystä täyttää kirjaa. Tarkoitus ei selvästikään ole ottaa stressiä tai täyttää kirjaa orjallisesti alusta loppuun, vaan pysähtyä sen äärelle ja juuri siihen kohtaan kuin milloinkin parhaalta tuntuu. Minua itseäni Lempeyskirja herättelee miettimään sellaisia pieniä onnellisuuden hetkiä ja asioita, joita en välttämättä muuten syystä tai toisesta ehtisi ajatella. En esimerkiksi muista, koska olisin oikein asiakseni listannut ylös lempireseptejäni tai miettinyt, mitkä olisivat lempipaikkojani maailmassa. Kun arki vie mennessään unohtaa helposti pysähtyä itselleen tärkeiden asioiden äärelle, ja juuri siihen tämä kirja selvästi kannustaa.

Pelkkää onnellisuutta ja glitteriä Lempeyskirja ei kuitenkaan ole, vaan se tuo esille myös ne elämän puolet, kun asiat eivät vain suju ja kiukuttaa. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä silloin kaipaan, kun soimaan itseäni omista negatiivisista tunteistani tai olen liian ankara itselleni, nimittäin muistutuksen siitä, etten minä silti ole ihan kamalan huono ihminen. Olen vain ihminen.

Lempeyskirjassa on sivu toisensa perään puhuttelevia lauseita ja oivalluksia, joista lähes jokaisesta voisin teettää itselleni huoneentaulun. Kirjan kuvitukset ovat myös todella esteettisiä, ja kauneus onkin varmasti yksi tekijä, joka sai minut alunperin tarttumaan tehtäväkirjaan. Voisin kuvitella, että jatkossa huonoina hetkinä nappaan tämän kirjan käteeni ja etsin sen sivuilta hieman kepeyttä, lohtua ja itseironiaa, joilla karkoittaa itsesyytökset ja pahan mielen. Nimittäin sitä selatessa ei voi kuin tulla parempi mieli.

Lempeyttä kaikkien viikkoon,
Carita