Löytäessäni uuden harrastuksen olen automaattisesti hamstraamassa kaikkea uutta, jännittävää ja mielenkiintoista sylikaupalla. Sama asia kävi retkahtaessani kunnolla kalenterituunauksen pariin – siinä missä olen käytännössä aina käyttänyt kalenteria, oli vuosi 2016 minulle harppaus sieltä lasten kahluualtaasta valtamereen sen suhteen, mitä tulee kalenterini koristelun kanssa.
Kohtuuden muistaminen tuntui varsinkin harrastuksen alkuaikana olevan hukassa. En tuntenut varsinaista ”kalenteriminääni”, enkä pystynyt erottamaan niin hyvin turhia ostohimotuksia oikeasti tuunaustyyliini sopivista tarvikkeista. Nyt vuonna 2019 osaan jo sanoa paremmin itselleni mitä tarroja haluan kokoelmiini ja mitkä voin suosiolla jättää muiden ostettavaksi. Tämä pienimuotoinen zen-tila ei kuitenkaan ole tullut automaattisesti elämääni, vaan sen etsimisen luoma haaste on oikeastaan jatkuvasti kalenterini kanssa läsnä.
Oma harrastuksen haasteeni tulee siis varmasti jatkossakin olemaan se, miten muistan pitää ravihevosille tarkoitettuja silmälappuja tiiviisti päässäni. Kalenteriminälleni on rakentunut vahvasti oma, erottuva tyylinsä, ja vaikka kuinka leimailuvälineet välillä kuiskailevatkin minulle verkkokaupoista, ovat ne yhä varmasti enemmän jonkun toisen kalenteriminuuden kulmakivi. Kohtuuden muistaminen, minuuden säilyttäminen myös harrastuksien parissa, tyytyminen omaan tyyliin ja silmien pitäminen uskollisena omalle jutulle. Siinä riittää jo itse kullekin haastetta pitämään tämänkin harrastuksen varpaillaan.
– Milja
Piian ja AJ:n postaukset aiheesta nimeä klikkaamalla!
Helou helou helou! Ryhmän puolella jo vähän kyselinkin, että minkätyyppinen mixed media/art journal-teemainen postaus teitä kiinnostaisi. Eniten kannatusta sai se, että vaihe vaiheelta näyttäisin miten minä teen art journaliini aukeaman tai sivun. Joten tässä sitä ollaan! Itse olen korkannut art journaliksi vuosia sitten ostetun Ikean noin A4-kokoa olevan vihkon. Tässä oli melko ohuet sivut, ja olenkin niitä liimaillut yhteen, ja välistä myös poistanut sivuja jotta vihkon paksuus pysyisi kohtuullisena.
Ensimmäisenä vaiheena gessosin valkoisella gessolla yhden sivun, johon lähdin rakentamaan päälle muita elementtejä. Gesso luo hyvän pohjan sivulle, ja siihen tarttuu aikalailla mikä tahansa aine jota mixed mediassa keksiikään käyttää. Gessokerros estää maaleja ja muita aineita imeytymästä pohjaan, tässä tapauksessa art journalin sivuun, ja täten se suojaa sivua esimerkiksi pahemmalta rypistymiseltä tai ruttaantumiselta.
Seuraavana vaiheena levitin akryylimaaleja pohjaväriksi. Ensin tiputtelin Klemmarikellarista ostettua mintun sävyistä Impasto Paintia sekä turkoosia Plus Coloria tippoina satunnaisesti sivulle. Levitin ne vetämällä ikäänkuin maalitippojen päältä ylhäältä alaspäin-suuntautuvilla vedoilla, ylläolevassa kollaasissa ensimmäisessä kuvassa näkyvällä palettiveitsellä. Kyseinen palettiveitsi oli osa settiä, jonka aikoinaan hankin Heidin Korttipajalta, ja se on muodostunut suosikkityövälineekseni erilaisten mixed media-tekniikoiden kokeilemisessa. Palettiveitsen sijaan voi käyttää myös esimerkiksi vanhentunutta pankki- tai etukorttia.
Kun nämä maalit oli levitetty, kuivasin sivun välissä kuumailmapuhaltimella. Kuumailmapuhallin on ollut pelastus itselleni art journalin parissa puuhaillessa, sillä en ikinä jaksaisi odotella että maalit, gessot, liimat ja mitkä ikinä, kuivuisivat itsekseen. Kuumailmapuhaltimella hetken kuivatus, ja ta-daa, pääsee jatkamaan seuraavaan työvaiheeseen! Tässä tapauksessa mustan maalin levittäminen oli tuo seuraava työvaihe. Tiputtelin sen myös tippoina sivulle, mutta palettiveitsen sijaan levitin sen leveähköllä siveltimellä. Siveltimellä sai aikaan hieman pehmeämmän levityksen, kuin veitsellä.
Jälleen välissä kuivatin sivun, ja jatkoin seuraavaksi leimaamalla. Kyllä – minä, leimaamalla! Leimaaminen ei ole ollut itselleni kovinkaan luontevaa kalenterintuunauksen parissa, mutta art journaliin on tehnyt jo useammankin kerran mieli muiden tekniikoiden ohella myös leimata. Jännää nähdä lämpeneenkö suhteeni leimaamiseen tämän myötä yleiselläkin tasolla, aika näyttää. Tällä kertaa joka tapauksessa siis leimasin kahta erilaista kasvikuviota sivun alaosaan, Versafinen mustalla musteella. Itse olen todella untuvikko leimailutietämyksessä (toisin kuin esimerkiksi Korttipajan Heidi, *klik*), mutta Versafineen olen tykästynyt koska sillä saan minäkin aikaan melkoisen selkeärajaisia kuvia. Lisäksi sen päälle tiedän voivani käyttää esimerkiksi vesivärejä ilman että se leviää.
Leimailun jälkeen otin esiin yhdet tämän hetkisistä lempiasiositani – purkin kohopastaa, sekä sabluunan! Kohopasta on nimensä mukaisesti koholle jäävää ainetta, paksuhkoa tahnaa. Koho- ja tekstuuripastoja on paaljon erilaisia, tällä kertaa käytin ihan sileää, valkeaa pastaa. Levitin pastan sivulle sabluunan läpi samalla palettiveitsellä, kuin akryylimaalejakin pari vaihetta takaperin. Kohopasta antaa sivulle tekstuuria eri tavalla kuin jokin ohuempi aine, sanotaan vaikhkapa maali. Maalejakin voi yhtälailla tuputtaa sabluunojen avulla, mutta kohopasta antaa omanlaisensa ulottuvuuden työn pintaan.
Tässä vaiheessa suunnittelin päässäni, että kirjoittaisin jotenkin sivulle lainauksen ”Bloom where you are planted”, sillä se juolahti mieleeni kun leimasin kasvikuvioita. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan, kun muu elämä häiritsi harrastuksia ja jätin sivun kuivumaan yöksi, ja lopulta toiseksikin.
Kun parin vuorokauden tauon jälkeen istahdin taas sivun eteen, ei lainauksen kirjoittaminen enää houkuttanutkaan. Sen sijaan tartuin washeihini ja Tim Holtzin tarravihkoseen. Revin washeista palasia ja liimasin niitä limittäin ja päällekäin ympäri sivua. Tarroista valitsin useamman lauseen, jotka mielestäni sopivat tähän postaukseen – sellaisia jotka sopivat art journalin tekemistä kuvaamaan. ”Attitude is everything”.
En halunnut lisätä enää enempää suurempia elementtejä, joten kaivoin esiin tarvikkeita pienempien yksityiskohtien lisäämiseen. Olen huomannut koukuttuneeni vesiväreillä roiskeiden tekemiseen, ja niitä halusin tehdä nytkin. Vesisäiliösiveltimeen vettä ja siveltimen päähän violettia väriä, ja roiskimaan. Itse teen roiskeita pitämällä siveltimestä kuvanmukaisesti kiinni, ja napauttamalla vartta etusormella. Isommat jäljet tein puristamalla säiliövartta tarpeeksi saadakseni sieltä pisaran tippumaan, lähellä sivun pintaa. Kallistin vielä sivua ihan hetkeksi ylöspäin, jolloin isoimmista roiskeista syntyi valumat.
Vesivärit kuivatin jälleen kuumailmapuhaltimella. Sitten kaivoin penaalistani esiin permanenttitussin ja valkoisen maalitussin. Erilaisia permanenttitusseja ja maalikyniä löytyy muunmuassa Korttipajan ja Suomen Taidetarvikkeen valikoimista. Mustalla piirsin kehykset tarroille, ja valkoisella piirtelin pieniä rasteja sinne tänne rykelminä. Pieniä yksityiskohtia, jotka kuitenkin tekevät yllättävän ison eron lopputulokseen! Aivan viimeisimpänä silauksena halusin vielä hieman lisää tekstuuria ja korkeuseroa sivuun, ja sen tein Nuvon chrystal drops-aineilla. Kyseessä on kohoväriaine, jolla saa loihdittua pieniä puolihelmiä. Vaaleanliilan Nuvon olen saanut osana aiempaa yhteistyötä Paperisateen kanssa.
Kun kohotäplät olivat kuivuneet, oli sivu valmis. Tämmöinen siitä tuli! Toivottavasti tämä postaus onnistui hieman valaisemaan käytännössä art journalin tekemistä, vaikka aloittelija tässä hommassa olenkin. Tätä oli kyllä mukavaa toteuttaa ja kirjoittaa aiheesta, saatampa intoutua tekemään tälläisiä postauksia jatkossakin!
Mikäli art journal-aiheiset postaukset kiinnostavat, on siitä ollut puhetta muunmuassa seuraavissa aiemmin julkaistuissa postauksissa;
