Maalataan eläimiä maalia vetämällä

Mainos: Vesiväripaperit ostettu Suomen Taidetarvike, Dylusions-maalit ja -kynä saatu Käsitellen-puodista.

Tämän päivän postauksen vinkki vitonen tuli itselle vastaan Instagramin videoita katsellessa, mutta aiheesta on vinkattu jo Kalenterimanian Facebook-ryhmässäkin taannoin. Oli ihan pakko testata minkälaista jälkeä saan itse aikaiseksi.

Tarvitset:
– maalia (itsellä akryyli)
– kortin, pahvinpalan, jokin leveä tasareunainen jolla levittää maalia alaspäin
– kyniä kasvojen piirtämiseen (permanent, maalikynät, geelikynät)
– mihin maalata (itsellä vesiväripaperi)
– teippiä, washia

Teippasin palan vesiväripaperia kiinni alustaan ja washiteipillä rajasin koiran muotoa niin, että sille jäisi korvat vain ylös, kun alan vetämään maalia alas päin. Muotoilin maalista viivat ylös, päälaki sekä korvat ja vedin tasareunaisella muovin palalla maalia ylhäältä alas. Voin heti vinkata, että pieni kärkiset maalituubit ja huonoliimainen teippi olisi ollut tarpeen. Oma teippini vei paperia mennessään kun irrotin koiran rajausteipit.

Seuraavaksi tein kissoja. Taas maalilla korvat sekä päälaki ja vedetään maalia ylhäältä alas. Eläinten asentoja voi vaihtaa sen mukaan miten maaliviivaa piirtää. Mustaa korttia vasten ei maalit oikein näkyneet ja laitoin maalin kahdesti, mutta kissasta tuli mielestäni hauska.

Kun on tarpeeksi maalattu ääriviivoja limittäin toistensa päälle, annetaan maalin kunnolla kuivahtaa, jotta sen päälle voi piirtää. Luottakaa prosessiin. Eläimille voi piirtää kaikenlaisia kasvoja ja raidoista laikkuihin, viiksiä unohtamatta. Tai liimailla vaihtoehtoisesti heiluvia silmiä. Mustana tussina käytin Sharpien permanenttitussia eläimiin, ja tekstiin Dylusionsin maalikynää. Silmät ja laikut olivat myös valkoista Dylusion-maalikynää. Viikset tein valkoisella Pilotin geelikynällä.

Eläimellistä päivää kaikille. – Tia

Missä tuunaan – Miira

Luova kaaos vai vain kaaos?

Kyllä, minulla on työpiste – pöytä, tuoli, laatikosto. Ei, en juurikaan käytä sitä… Paitsi tavaroiden säilytykseen.

Työpöydälläni kotona vallitsee aina kaaos, samoin sen ympärillä. Se on minulle täysin hallittu, koska tiedän tarkkaan, missä mikin tavara tai tärkeä paperi on. Vasta siivotulta pöydältä ei enää löydykään mitään, ja joudun sitten penkomaan laatikoita ja paperipinoja.

Laatikoston tavarat aloittivat elämänsä lajiteltuina: ylimmässä laatikossa kynät, seuraavassa tarrat ja paperit, kolmannessa washit, neljännessä narut, nauhat, helmet ja muut. Nyt tilanne on hieman sekoittunut, vaikka pääasiallinen järjestys vielä pysyykin.

Oikea kaaos minulle olisi sekalaiset paperipinot, jotka kaatuilevat yhtä mittaa ja joista ei löydy mitään.

Teen kalenteri-, kortti- ja muut hommat mieluiten sohvalla istuen, välineet sylissä – kyllä, myös vesivärimaalaukset! Näin on ollut yläasteajoistani saakka (krhömköhvuotta sitten), jolloin tein läksytkin sängyllä istuen.

Tällä hetkellä puolet työtuolilla olevista papereista pitäisi lajitella ja heittää pois, mutta se vaatii isompaa motivaatiota. Todennäköisesti viime hetken hoppu on se – eli juuri ennen kuin tuolia tarvitaan muualle!

Kaoottinen työpöytä ei kuitenkaan ole syy epäergonomiselle työasennolle, vaan ehkä omituinen mukavuudenhalu: selkänojallisella tuolilla ei ole yhtä kiva röhnöttää kuin esimerkiksi sohvalla. Sitten kun joskus olen videokokouksessa, istun kyllä kiltisti pöydän ääressä, koska sillä on lisämonitori, eivätkä toiset näe kamerani kautta kuin takana olevan massiivisen kirjahyllyn.

-Miira, bujoilun alkutaipaleella