Esittelyssä – Paint 2024 (Ajasto)

Kaupallisessa yhteistyössä Ajasto

On tullut aika esitellä Ajaston vuosikalentereita! Tässä yksi vuoden 2024 uutuuksista, Paint 2024 sävyssä lila. Kalenterin saa myös vihreän sävyisenä. Avasin kalenterin tuttuun tapaan livessä vähän aikaa sitten ja olen ehtinyt hypistellä ja mietiskellä tulevaa yhteiseloamme jo pienen tovin. Lila -nimestään huolimatta kalenteri on sisältä hempeän oranssin sävyinen.

Paint 2024 on A5 -kokoinen (14,8cmx21cm) parikierresidottu ja pahvikantinen. Kansi on jämäkkää, tukevaa pahvia. Kalenteriosuus kattaa koko vuoden 2024 – viikolle 1, 2025 saakka. Muistiinpanotilaa on sekä aukeamilla, että kalenteriosuuden jälkeen ihailtava määrä. Koko tuote on FSC-sertifioitu.

Kuukauden alusta löytyy söpö kuukausikalenteri sekä tilaa tärkeille päivämäärille ja tavoitteille. Suoraan kalenteriruudukkoon ei välttämättä mahdu kirjoittamaan, mutta esim. värikoodaus varmasti onnistuisi. Minua sykähdytti myös vähän kalenterin alareunoista löytyvät repäisykulmat! Ihana, vähän retrompi ominaisuus, jonka otan mieluisena ominaisuutena käyttöön.

Viikkoaukeama on iso ja selkeä pystypäivillä. Sunnuntait on merkitty mustalla muun fontin ollessa oranssinsävyistä. Lisäksi kalenterista löytyy liputus/juhlapäivät, mutta ei nimipäiviä, mikä minua harmittaa hieman. Ajattelin kaivaa esille listan nimipäivistä ja kirjoittaa itselle tärkeiden ihmisten nimipäivät ylös.

Kalenteri on kaunis ja eteerinen kokonaisuus, mutta muutama huono puolikin tästä löytyy puuttuvien nimipäivien lisäksi. Suurin murhe on, että paperin grammamäärä on todennäköisesti kopiopaperin (80g) luokkaa. Paperi ghostaa helposti ja vähintäänkin kirjoitetun tekstin painauma näkyy toiselle puolelle paperia. Itselleni tämä on tylsä juttu, peruskäytössä se tuskin haittaa ketään!

Ainut suoranainen puute, jälleen henkilökohtaiseen käyttööni, on kynälenkki. Asia on onneksi helposti fiksattavissa, nimittäin esimerkiksi Ajastoakin jälleenmyyvä Suomalainen kirjakauppa (sekä Vihkokauppa) myy Leuchtturm1917 -kynälenkkejä. Lisättyäni kynälenkin, olen päälisin puolin aivan tyytyväinen ensi vuoden kalenteriini. Uskon, että tilalle tulee käyttöä, jos ei muuten, niin tuunailuun. Töihinpaluukin sieltä vuodenvaihteen jälkeen kolkuttelee, joten on tosi siistiä, että päivissä on paljon tilaa, vaikka vain kolme päivää viikossa töitä teenkin.

Vielä olen malttanut mieleni enkä ole tuunannut yhtään aukeamaa, mutta huomaan jo nyt, että hilloan joitain tarroja vasta Paintiin käytettäväksi. Hihii tätä intoa! Kiitos Ajastolle yhteistyöstä!

Kalenteriterkuin, Suvi

Kalenterimafian ystäväkirja – Tia

Kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta: Doodle 22/23, Color A6 persikka ja Wega Life 23/24.

Tänään on minun vuoroni vastailla Kalenterimafian ystäväkirjaan. Täältä linkistä löydät muiden mafialaisten vastaukset. Lähdetään liikkeelle.

Nimi, ikä, paikkakunta:
– Tia (Linksu), 37 vuotta ja Kaarinasta, Turun kupeesta.

Mottoni:
– Ensinmäisenä tulee mieleen: Never say never. (Älä koskaan sano – en koskaan.)

Ensimmäinen kalenterini:
– Siitä on niin kauan aikaa, etten kyllä varmaksi muista. Joku liiton kalenteri varmaankin ja peruskoulussa Sooda oli suosittu.

Unelmieni kalenteri:
– Joku joka muokkautuisi omien tarpeiden ja muuttuvan tyyli mukaan. Tiedän, ettei sellaista olekaan. Eniten käytössä on kalenteri mikä mahtuu sen hetkiseen käsilaukkuun, yleisemmin A5 tai A6. Yksivärinen, jossa on mustat tekstit ja josta saa tehtyä oman näköisen. Ei kellonaikoja, ei viivoja, kuukausisivu, viikkoaukeamat, muistiinpanotilaa, suttuvihko, tarrasäilytys, kynäpaikka, korttipaikka… En osaa päättää; kierteet, renkaat vai kuminauha eli Traveler’s notebook.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen:
– Jos kalenteri ei kuulu tähän, niin: musta kuulakärkikynä, washiteippi ja zig-liimakynä.

Vaaka- vai pystypäivät?
– Tällä hetkellä käytössä pystypäivät, mutta koska minulla on aina vähintään se kaksi kalenteria, niin yleensä toisessa on pystypäivät ja toisessa vaaka. Nyt tosin kaikissa kalentereissa on vahingossa pystypäiviä. Sanon ehkä kuitenkin vaaka, heh.

Keräilen salaa:
– Pitäisikö kysyä mitä et kerää (apua). Tuntuu, että jemmaan kaikenlaista ajatuksena, että tätä voi vielä tarvita, mutta olen koittanut hiukan päästää ajatuksesta irti. Tilaa on aina liian vähän. Nyt olen kerännyt hintalappuja 100 päivän taidehaasteeseen.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?
– Ensimmäisestä päivästä alkaen, eli 2.3.2016. Ylläpidossa olen ollut vuoden 2020 alusta.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?
– Olen ollut ja ollut mukana järjestämässä. Miitit ovat ihan parhaita paikkoja tutustua uusiin jäseniin ja nähdä vanhoja tuttuja. Niissä on ihana inspiroitua muista, nauttia yhteisöstä ja olla osana jotain mikä tuottaa niin paljon iloa.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?
– Sanon että Kalenterimanian ensimmäinen miitti. Et tunne ketään ja et täysin tiedä onko kukaan yhtä hullu ja raahannut sata kestokassillista kamaa mukanaan, kun ei tiedä mitä haluaa tehdä. Ylipäätään kohtaamiset, ilon ja inspiraation jakaminen. Miitit on aina kivoja. Parhautta ovat tietenkin myös ystävät, joita Kalenterimanian matkalla olen ilokseni saanut.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut:
– Että kaikilla tavaroilla olisi paikka ja mitään ei makaisi laatikoissa. Askarteluvitriiniä odotellessa (ja -huonetta).

Terveiset:
– Kiitos, että olette osa Kalenterimaniaa. Ilman teitä ei olisi meitä täällä ylläpidossa. Pidetään ryhmä aktiivisena ja hyvä pöhinä päällä. Have courage and be kind (ole rohkea ja ole ystävällinen).